Moilaset-sukusanomat ilmestyy kahdesti vuodessa. Kevään lehti julkaistaan painettuna ja syksyn lehti nettisivuilla.

Moilaset-sukusanomat 2/2024

Revontulten leikki

Ne leimuaa, ne loimuaa, ne roihuaa ja lyö!

Ne paistavat kuin patsahat ja välkkyvät kuin vyö!

Ne liitävät, ne lentävät, ne laukkaa, läähättää!

Ne korskuvat kuin konkarit joit’ urhot kiidättää!

Ne liehuvat, ne riehuvat, ne soutelee ja soi,

ne heijailee kuin enkelit tai aallot ailakoi.

Ne hiipivät, ne kiipivät, ne kisaellen käy,

ne sukeltavat pilvihin niin ettei niitä näy

Ne tummuvat, ne sammuvat, ne repeevät kuin jää.

Ne kirkastuvat kilvan taas ja yöhön rynnistää!

Ilmari Kianto 1906

 

Hyvää Joulunaikaa Moilaskansa!

Yksi vuodenkierto on taas pian pyöritelty. Maailman tilanne valitettavasti ei ole muuttunut paremmaksi vaan päinvastoin epävarmuus on lisääntynyt. Meille suomalaisille ja erityisesti kainuulaisille vanhat uhkakuvat ja aiemman sukupolven kokemukset ovat taas läsnä. Kuitenkin kuten historiasta tiedämme: ei niin pitkää yötä ettei päivä valkenisi.

Synkistelyn tilalle tarvitaan positiivisuutta. Sitä toivoisi myös päättäjiltä.

Sukuseuramme toiminnan vuosi on sujunut juhlavammin kuin normaalisti. Vietimme seuran 40-vuotisjuhlaa Suomussalmella, joka on seuran perustamiskunta. Paikalla oli runsaasti osallistujia ja päivien ohjelma oli mielenkiintoinen. Tutustuimme Raatteentien historiaan, Hiljaiseen kansaan, Turjanlinnaan ja hienoon kesäteatteriesitykseen. Tulevan kesän sukutapaamisen paikaksi vuosikokous päätti Ilomantsin. Saamme tutustua Ilomantsin ainutlaatuiseen historiaan, ortodoksisuuteen, talvi- ja jatkosodan taistelupaikkoihin, nykyajan matkailuelinkeinoon, Viinitorniin ja nauttia karjalaisesta makumaailmasta.

Kainuun sukuseurojen kanssa olemme hoitaneet Mieslahden opiston tontille pystytettyä tammimetsää. Viimeksi laitoimme puiden rungoille suojat jäniksiä ja muita jyrsijöitä varten.

Tässä lehdessä on katsaus viime kesän tapahtumiin, Suomussalmen historiaan ja kurkistus ensi kesän kohteeseemme Ilomantsiin ja molempien kuntien sodan ajan tapahtumiin. Lisäksi sain syksyllä uutta tietoa Jatkosodassa Neuvostoliittoon loikanneen Reino Moilasen kohtalosta.

Hyvää ja rauhallista Joulun aikaa!

Sukuseura Moilaset ry:n kesätapaaminen Suomussalmella 12.-13.7. 2024

Sukutapaaminen Suomussalmella 12.-13.7.2024

Kesän sukutapaaminen onnistui hyvin. Ohjelma oli mielenkiintoinen ja korkeatasoinen. Perjantain ohjelmaan osallistui 22 ja lauantain Sukujuhlaan 47 osallistujaa. Kiitos teille kaikille mukana olleille. Sukutapaamisemme Suomussalmella alkoi perjantaina tervetulokahveilla Hotelli Kiannon Kuohuissa kello 10.00, jonka jälkeen lähdimme kiertoajelulle Tilausmatka Moilasen bussilla Eero Moilasen opastamana.

Ämmänsaaren jälkeen suuntasimme Raatteeseen. Matkalla seisahduimme Haukilassa, jossa talvisodassa oli ns. Haukilan motti. Matkalla mukana ollut Matti Matero kertoi kotipaikkansa Haukilan kohdalla olleen taistelujen vaiheita. Matkamme jatkui rajapuomille saakka ja sieltä palasimme Raatteen Porttiin, jossa tutustuimme Talvisodasta kertoviin näyttelyihin ja filmiin.

Raatteesta lähdimme kohden Hiljaista kansaa ja matkan varrella tutustuimme Suomussalmen vanhaan kirkonkylään. Hiljaisen kansan ravintolassa oli ryhmällemme varattu lounas, joka oli makuhermoja hyväilevää lähiruokaa. Ruokailun jälkeen Ritva Huttunen esitti tuntoja herättävän monologin sodan ajan naisten elämästä. Sieltä Moilaskansa suuntasi yhteislaulujen saattamana takaisin hotellille, jonne yöksi jäävät majoittuivat.

Pian olikin lähtö kesäteatteriin. Sinne seurallamme oli sama Eero Moilasen bussikuljetus. Suomussalmen kesäteatteri yllätti taas tasollaan. Näytelmän nimi oli Toivon vuosi, jossa seurattiin lapsen silmin sodan ajan elämää syrjäkylällä.  Näytelmä oli monitasoinen, koskettava ja kokonaisuudessaan ammattitaitoinen. Ryhmällemme oli tilattu erillinen väliaikakahvitus Kahvituvassa. Perjantaipäivän ohjelma oli tiivis, mutta myös sisällöltään rikas.

Lauantaiaamuna kokoonnuimme seuran vuosikokoukseen hotellille. Kokouksessa käsiteltiin sääntöjen mukaiset asiat. Puheenjohtajana toimi Paavo Moilanen Espoosta ja sihteerinä Vuokko Matero Kajaanista. Hallitukseen valittiin Pentti Seppänen Suomussalmelta, Vuokko Marttila Jyväskylästä, Tuula Karvonen Kajaanista, Vuokko Matero Kajaanista, Kari Moilanen Tervolasta ja Pentti Moilanen Oulusta. Seuran puheenjohtajan jatkaa Raimo Moilanen Joensuusta. Vuoden 2024 Sukutapaaminen päätettiin järjestää Ilomantsissa. Jäsenmaksut säilyvät ennallaan. Vuosimaksu on 20 € ja ainaisjäsenmaksu 200 €. Seuran taloudellinen tilanne on vahva ja sen vuoksi voimme tarjota jäsenillemme monipuolista ohjelmaa tapaamisissa ja myös tiedotusta ja muuta informaatiota eri kanavilla.

Kokouksen jälkeen oli ohjelmassa risteily Kianta-laivalla Turjanlinnaan. Risteilyn jälkeen kokoonnuimme Suomussalmen Nuorisoseuran talolle seuran 40-vuotisjuhlaan. Tilaisuuteen osallistui 47 henkilöä. Juhlalounaan jälkeen saimme nauttia Suomussalmen harmonikkakerhon jäsenten soitosta. Pentti Seppänen kertoi kuvien kera seuramme vaiheista. Vuokko Matero esitti Ilmari Kiannon sanoituksen Soipa kieli. Juhlaesitelmän piti kirkkoherra Risto Kormilainen, joka luennoi Ilmari Kiannon suhteesta uskontoon. Pentti Moilanen esitti Reppurin laulun harmonikkaorkesterin säestyksellä.

Sukuseura jakoi kunniakirjoja seuran toimintaan aktiivisesti osallistuneille jäsenille. Kunniakirjat saivat Timo ja Raili Moilanen Oulusta, Pentti ja Anneli Moilanen Oulusta, Tuula Karvonen Kajaanista, Vuokko Marttila Jyväskylästä, Eila ja Seppo Savolainen Imatralta, Paavo ja Irma Moilanen Oulusta, Kari ja Maria Moilanen Tervolasta, Vuokko ja Matti Matero Kajaanista, Toivo ja Anneli Pihlajaniemi Keravalta, Paavo ja Maija Moilanen Espoosta ja Eira Seppänen Suomussalmelta. Sukuseuran hallituksen hakemuksesta Sukuseurojen keskusliitto on myöntänyt kultaisen ansiomerkin pitkäaikaiselle rahastonhoitajallemme Pentti Seppäselle. Pentille ansiomitali ojennettiin juhlassamme.

Sukutapaamisemme päättyi Nälkämaan lauluun ja lakkakakkukahvien nauttimiseen. Perinteiset arpajaispalkinnot jaettiin kahvittelun ohessa. Kiitos kaikille osallistuneille. Tavataan ensi vuonna Pohjois-Karjalassa Ilomantsissa.

Sukutapaaminen 18.-19.7. 2025 Ilomantsissa

Ilomantsi sijaitsee Pohjois-Karjalassa. Ilomantsi on Suomen ja Euroopan unionin manneralueen itäisin kunta. Kunnan asukasluku on noin 4 400 henkeä, ja sen naapurikunnat ovat Joensuu ja Lieksa.

Ilomantsi-nimi pohjautuu kantasaamen ylimmäistä tarkoittavaan sanaan, ja nimen taustalla on kirkonkylässä sijaitseva Ilomantsinjärvi, jonka on katsottu olevan vesistönsä ylimmäinen järvi.

Ilomantsin asukkaista 17,4 prosenttia kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Ilomantsi on Suomen ortodoksisin kunta.

***********

Ilomantsin sukutapaamisen alustava ohjelma. Olemme varanneet kuljetuksen, majoituksen tarjoushinnat, vierailut. Majoituksen varauksen jokainen hoitaa itse. Matkan hinta ja ohjelma tarkentuu kevään kuluessa. Tiedot näet nettisivuilta, jäsenkirjeestä sekä kevään Sukusanomista. Varaa jo päivät kalenteriin ja lähde tutustumaan Suomen itäiseen osaan.

1. Pvä perjantai 18.7. 
2. 06.00 lähtö Suomussalmi, linja-autoasema
   06.30 Hyrynsalmi, tori
   06.40 Tauko Seitenjärvellä, jos tarpeen
   07.00 Ristijärvi (liityntäyhteys Puolangalta tuleville), S-Market
   07.15 Kontiomäki, Neste (liityntäyhteys Paltamosta ja Oulusta tuleville)
   07.40 Kajaani, kahvit torilla/Matkakeskus, omakustanne
   Välimatkalla ajo Valtimon ent. kirkonkylän kautta
   10.20 Juuka, kiertoajelu (Puujuuka, keskusta, tauko tarvittaessa ABC)
   11.30 Joensuu, lounas Taitokortteli (mahdollisuus tutustua korttelin toimintaan ja myymälöihin), Joensuun tori
   13.30 Ilomantsi, Peltohermannin Viinimyymälä, Viinitorni, omakustanteiset ostokset
   14.45 Hattuvaara, Taistelijan talo (Ilomantsin taistelut), kahvit
   16.45 Majoittuminen Hotelli Pogostan Hovi Ilomantsi/Saga Park Mekri (jokainen varaa ja maksaa itse)
   18.00 Illallinen hotellissa, ohjelma, arpajaiset
   21.00 Saunat Pogostan Hovi

2. Pvä lauantai 19.7.

07.00 Aamiainen (Hotellilla yöpyjille)

09.00 Vuosikokous, luento (sotahistoria, ortodoksisuus…), kahvit

10.30 Kiertoajelu, Pogosta, Sadan enkelin luterilainen kirkko ja Pyhä profeetta Elian kirkko, Kauppatie, Piirolan piha, Nukketalo, Karhumetsä, Karhuareena, Katri Vala –  kulttuurikeskus

12.00 Parppeinvaara, Runokylä (Runonlaulajan pirtti, Kaikkien pyhien tsasouna, kenraali Raappanan pirtti)

12.30 Lounas Parppein Pirtti (Nykykarjalainen pitoateria, mahdollisuus piirakkaostoksiin)
13.45 Möhkö, Ruukkimuseo, Öykkösenvaraan sotamuseo, Möhkön Manta (kahvilaroomu), omakustanne

14.45 Lähtö paluumatkalle

16.15 Joensuu, kiertoajelu | Joensuu-Eno-6-tie (vaihtoehtoinen reitti)

tauko Joensuu/välimatka, välimatkalla Nurmes

21.00/19.30 Kajaani, Kontiomäki kahvit, omakustanne

22.00/21.00 Hyrynsalmi

22.40/21.30 Suomussalmi

***********

Rajaseudut valtausyritysten tulppana

Viime kesätapaamisessa saimme tutustua Talvisodan taisteluihin Suomussalmella ja tulevana kesänä yhtenä teemana on tutustua Ilomantsin Talvi- ja Jatkosodan tapahtumiin. Ohessa tiivistelmä molempien taisteluiden kulusta.

Suomussalmen taistelut

Loppusyksynä 1939 sodan uhkasta huolimatta Suomussalmen rajaseudun asukkaita ei evakuoitu eikä tehty raskaita linnoitustöitä, ettei Neuvostoliittoon lähetetä viestiä sotaan valmistautumisesta. Sen sijaan rajan takaa kuultiin työkoneiden ääniä. Juntusrannassa venäläisten vangeiksi jäi alle 300 henkilöä. Tosin osa jäi yhteistyöhön neuvostoliittolaisten kanssa vapaaehtoisesti. Vangeiksi jääneet vietiin Kintismän vankileirille Uhtuan lähelle ja he pääsivät takasin vasta toukokuun lopussa 1940. Heistä 5 henkilöä ei suostunut palaamaan Suomeen. Palautetut 254 henkilöä vietiin karanteeniin ja kuulusteluihin Mieslahden opistolle. Palautetuista henkilöistä 27 tuomittiin maanpetoksellisesta toiminnasta 8-12 vuoden kuritushuonetuomioihin sekä menettämään kansalaisluottamuksensa. Suurin osa tuomioista tuli liittymisestä Kuusisen kansanarmeijaan vapaaehtoisesti.

Kuhmossa sen sijaan nimismies omalla päätöksellään evakuoi kunnan rajaseudun ja siellä vangeiksi joutui vain 5 henkilöä..

Ennen sodan alkua Suomi oli keskittänyt Suomussalmen alueelle vähäisiä voimia yhteisvahvuudeltaan noin 3000 sotilasta koska Neuvostoliiton ei odotettu käyttävän alueella divisioonatason sotayhtymiä. Alueella olivat Erillinen pataljoona 15, jonka tehtävänä oli rajavartiointi Raatteen tien suunnassa ja sodan syttyessä eteneminen Vuokkiniemelle ja vihollisen lyöminen ja 16 Erp:n tehtävä oli lyödä Kuusamon suuntaan etenevä vihollinen ja valmistautua hyökkäämään Uhtualle. Lisäksi oli kaksi erillistä komppaniaa. Alkuvaiheen joukot koostuivat Suomussalmen, Hyrynsalmen, Puolangan, Kajaanin ja Vuolijoen reserviläisistä. He myös osallistuivat Suomussalmella loka-marraskuussa 1939 järjestettyihin Ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Harjoituksissa sotilastaitojen harjoittelun lisäksi tehtiin linnoitustöitä Raatteen tien suunnassa. Raatteen tie oli ainoa rajalle ja Neuvostoliiton puolelle johtanut tie. Juntusrannasta rajan yli eikä ja Juntusrannasta länteen ei ollut tietä. Ainostaan polkuja sekä Kiantajärven kautta vesi- ja talvitiet. Juntusrantaan oli sijoitettu ainoastaan pieni noin 40 miehen rajajoukko.

Neuvostoliitto oli vastoin suomalaisten odotuksia keskittänyt alueelle 163.divisioonan, jonka tarkoitus oli edetä Ouluun ja katkaista Suomi sen kapeimmalta kohdalta. Neuvostodivisioonin vahvuus vaihteli n. 14000 – 220000 mieheen. Divisioonat olivat motorisoituja ja vahvasti aseistettuja.

Puna-armeijan 163. divisioona valtasi Suomussalmen kirkonkylän 8. joulukuuta mennessä edeten sinne kahta reittiä suoraan idästä ja pohjoisessa sijaitsevan Juntusrannan kautta päästen mainittuna päivänä ensimmäiseen tavoitteeseensa ja saaden hyökkäävien joukkojensa välille yhteyden.

Suomalaisten vastatoimet

Päämaja siirsi Suomussalmelle vahvistukseksi 9. divisioonasta jalkaväkirykmentin. Divisioonan komentaja eversti Hjalmar Siilasvuo sai alaisuuteensa lisäksi ennestään Suomussalmella olleet joukot, ja syntyi ryhmä Siilasvuo. Sen tehtäväksi tuli vallata Suomussalmi takaisin. Tässä ryhmä ei onnistunut, mutta 163.D:n yhteydet Neuvostoliittoon katkaistiin ottamalla haltuun Raatteen tie Kuivasjärvellä.

Joulukuun puolivälissä suomalaiset saivat ensimmäiset tiedustelutiedot Raatteen suunnalta lähestyvästä uudesta vihollisdivisioonasta (44. D). Suomussalmelle keskitettiin jälleen lisää joukkoja, nyt 9. divisioonan pääosat tuotiin alueelle. Tosin divisioonalta puuttui pääosa tykistöstä. 27. joulukuuta divisioona aloitti hyökkäyksen Suomussalmen takaisinvaltaamiseksi. 29. joulukuuta saarroksiin joutuneen neuvostodivisioonan pääosat alkoivat vetäytyä Suomussalmelta jäätynyttä Kiantajärveä pitkin koilliseen. Pohjoisesta hyökkäsi osasta 9. Divisioonaa ja ErP 16:sta muodostettu everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen johtama Ryhmä Susi, joka löi Suomussalmelta pohjoiseen olleet neuvostodivisioonan osat. Ryhmän etenemisen pysäytti Juntusrannalle paenneen 163. D:n rippeet. Samanaikaisesti 9. D pysäytti Raatteen tietä edenneen Neuvostoliiton 44. D:n.

Suomussalmen taisteluiden lopputulos

Suomalaiset saavuttivat Suomussalmen alueella voiton. Noin kolmensadan vangin ohella suomalaiset saivat merkittävän sotasaaliin. Neuvostoliittolaisen 163. divisioonan täydellinen tuhoaminen jäi kuitenkin tekemättä puna-armeijan saatua yllättävällä vetäytymisellään pelastettua suurimman osan miehistöstään. Neuvostodivisioonan kokonaistappioiden arvioitiin olevan noin 11 600 sotilasta.

Suomalaisten saama sotasaalis oli merkittävä ja auttoi ase- ja varustepulaa. Saaliina saatiin muun muassa:

4822 kivääriä, 190 pikakivääriä, 106 konekivääriä, 29 panssarintorjuntatykkiä, 71 kenttä- ja ilmatorjuntatykkiä, 43 hyökkäysvaunua, 10 panssariautoa,16 ilmatorjuntakonekivääriä, 1770 hevosta, 260 kuorma-autoa, 20 traktoria, 15 moottoripyörää, 47 kenttäkeittiötä, 2 henkilöautoa, 1 lentokone, sotasairaala, kenttäleipomo jne.

Luonnon olosuhteet olivat suomalaisten puolella. Alkutalvi oli lauha, joten vesitiet eivät olleet jäätyneet kunnolla eivätkä kestäneet raskaita neuvostoajoneuvoja tai joukkoja. Vuodenvaihteessa ilma kuitenkin kylmeni yli 30 asteen pakkasiksi ja ilman kunnon suojia tai huonoissa varusteissa olleet teille pakkautuneet neuvostojoukot olivat helppo saalis suksilla liikkuneille suomalaisille.

Samoin Suomen onneksi rautatie Hyrynsalmelle oli valmistunut loppuvuodesta 1939, joten joukkojen, evakoiden ja huollon kuljetukset voitiin tehokkaasti hoitaa sen kautta.

Hyrynsalmelle oli perustettu kenttäsairaala ja eläinsairaala sekä huoltoyksiköitä. Lotat hoitivat suururakan joukkojen huollossa, sairaanhoidossa ja kaatuneiden sotilaiden kotikuntiin toimittamisesta. Salmelan riihessa Hyrynsalmen kirkon vieressä kaatuneet sulatettiin, pestiin, arkutettiin ja vietiin kirkkoon siunattavaksi ennen kuljetusta eteenpäin. Eräs tässä urakassa lottana toiminut oli Kivijärven Elsa, joka oli yksi Hallan Ukon tyttäristä. Koskettava hetki koettiin kun jouluaattona 1939 kirkon penkkien selkänojin päälle nostetuille vainajien arkkurivistölle rovasti Liimatta piti jouluhartauden.

**********

Ilomantsin taistelut

Jatkosodan loppuvaihe (1944)

Toisen maailmansodan loppuvaiheen ratkaisutaistelut sijoittuivat Ilomantsiin. Neuvostoliiton suurhyökkäys Kannaksella oli pysäytetty eikä punarmeija pystynyt etenemään enää Laatokan pohjoispuolellakaan.

Venäjän karjalan korvessa suomen joukot joutuivat vetäytymään Karhumäesta ja vetäytymään viivytystaistelujen myötä kohden Suomen rajaa.

Puna-armeijan joukot hyökkäsivät kolmella kiilalla kohden Ilomantsia, josta avautuisi tie kohti Joensuuta ja sitä kautta suomalaisten joukkojen selkään etelämpänä. Uhattuna oli myös suomalaisten Rukajärven suunnan huoltoyhteydet.

Vihollista torjumaan määrättiin Rukajärvellä 14. Divisioonaan komentanut kenraalimajuri Erkki Raappana, joka oli toiminut Joensuun rajavartioston komentajana jo 1920-luvulla ja tunsi erämiehenä alueen maaston tarkkaan. Raappana toteutti samaa mottitaktiikkaan kuin Siilasvuo Suomussalmella Talvisodan aikaan.

Puna-armeijan sotilaat olivat oppineet käyttämään maastoa hyväkseen ja rintama ulottui usean kymmenen kilometria syväksi ja leveäksi. Raappanan suunnitelma toimi, mutta joukot olivat jo harventuneet ja rasittuneet taisteluissa. Raappanan tueksi lähetettiin Hämeen ratsurykmentin komentaja Gustaf Ehrnroot joukkoineen. Hänen joukot eivät olleet tottuneet Ilomansilaiseen korpisotaan ja riitaa tuli mm. joen ylittämisestä, jonne Ehrnroot vaati syöksyveneitä mainiten ettei hänen joukkonsa ole sorsaparvi, joka ui joen yli. Raappanan mukaan joessa oli koskipaikkoja, jonka voi helposti ylittää kahlaamalla. Raappana erotti Ehrnrootin ja ilmoitti, että häneltä viedään hänen osastonsa kykenemättömyyden takia. Tästä aiheutui syvä välirikko miesten välille.

Mielenkiintoinen yksityiskohta Ilomantsin taistelussa oli, että siihen osallistui myös luutnantti Lauri Törnin johtama osasto, jossa palveli myös tuleva presidentti Mauno Koivisto. Puna-armeijan hyökkäysten epäonnistuttua heidän johtopäätös oli pelastaa miehet ja jättää raskas kalusto. Miehet rynnäköivät metsien läpi Neuvostoliiton puolelle ja suomalaiset ahdistivat pakenevia sotilaita. Taistelujen ohessa Suomen politiikassa oli tapahtunut muutoksia. Marsalkka Mannerheimistä oli tullut presidentti, joka alkoi neuvotella rauhasta. Stalinin kiinnostus Suomeen heikkeni, sillä muualla käytiin ankaria taisteluita.

Mannerheim kirjoitti: ”Ilomantsissa saavutettu voitto vaikutti uupuneeseen armeijaamme niin elähdyttävästi, että sen merkitystä on pidettävä arvioimattoman suurena”.

Sukutapaamisessamme Ilomantsissa tulevana kesänä pääsemme tutustumaan Ilomantsin ratkaisutaisteluihin ja Raappanan Rukajärvellä olleeseen komentopirttiin.

Lähteet: Wigipedia, E.Siilasvuo, ”Suomussalmen taistelut” Otava 1940, M. Kulju ”Raatteen tie” Gummerus Kustannus Oy 2007, T. Keskisarja ”Raaka tie raatteeseen” Bookwell Oy 2013, Ilomantsin matkailuyhdistys ”Ilomantsin sotatie” | Sotatie.fi, Kianta-opisto Matkailuopaskoulutuksen luentomateriaali 2024  L. With, E. Pesonen, P. Rissanen.

**********

Moilaskohtaloita

Yllättäviä asioita voi putkahtaa esille elämässä. Isälleni saapui kirje 60-luvulla Reino Moilaselta silloin Neuvostoliitoon kuuluvasta Ukrainan Harkovasta. Reino oli loikannut sodan aikana vartiossa ollessaan vihollisen puolelle ja kerrotaan, että hän oli vienyt myös vartioturkin mennessään ja että häneen peräänsä yritettiin ampua, mutta hän pääsi livahtamaan.

Reinon suku on Puolangan Moilasia ja on asunut Haapolan kylässä Hyrynsalmella. Hän ei ole sukua isälleni, mutta porohommat ja uittotyöt ovat ilmeisesti tutustuttaneet heidät. Eikä myöskään politiikan suunta ollut yhteinen.

Reinon kirje isälleni:

  Harkovi 20 p. 3 k. 1963

  Heipä hei Urho!

 Vihtoinkin päätin kirjoittaa sinulle pari sanaa. Täältä Ukrainasta!

Sainhan minä Miililtä sen kirjeen jossa sinä minulle kirjoitit muutaman rivin. Näin kirjeestäsi sen, että sinä työskentelet poro-miehenä siellä Suomenmassa. talvisaikoihin, no sitä en voi tiedää missä töissä kesällä työskentelet! Urho! Onko teillä vielä paljon poroja? Kuinka se nykyään poro-homma etistyy? onkos sillä hommalla nykyään kannatusta eli ei? Ja kuinka on kysymys Porojen laitun maasta kaipa siellä Hyrynsalmen seutuilla ei nykyään oikeinkaan paljon ole sellaisia paikkoja jossa voisi poroja syöttää. No sepä siitä porohommasta.

Sinä kait olet jo aikoja sitten ollut avioliittoon vihitty ja kaipa sinulla on jo lapsiakin, niin kuin oli ennen isälläsikin, sillä niinhän sanotaan sanan laskussa olkoompa isä niin hyvä kuintahansa vaan poika on aina parempi hommassa missä tahansa. Onko vaimosi Hyrynsalmelainen eli jostakin kauempaa?

Sitten vielä muutama erilaisempi kysymys sinulle. Onkos siellä Kainuun seutuvilla kesän aikoihin Uitto töitä riittävästi eli ei? Ja voiko Suomessa jokainen työmies valita itsellensä työn ammattinsa mukaan?

Onko sinulla vielä entinen kotitalosi jossa asut, vai polttiko sen saksalaiset? Polttiko Saksalaiset Hyrynsalmen kirkonkylän kokonaan vai jäikö yhtäkään taloa jäljelle? Räjäyttikö ne myöskin sen kaksikaarisen sillan eli ei? Onko vielä setäsi Jaakko elossa sanohan terveiset hänelle ja samoin Matille joka on myös sinun setäsi.

Onko Käppö Miiilin mies vanha eli nuori jätkä, kaunis eli ruma. rikas kai hän kumminkin on, koska he omaavat omituisen autonkin. j.n.e. Urho! tätä elä kerro Miilille eläkä kenellekään, että minä olen sinulta tällaista kysynyt. sillä voi olla, että minä joskus tulen suomeen niin siksipä ymmärrätkin miksi tätä ei saa sanoa Miilille eikä hänen miehelleen.

Sitten pari sanaa omasta elämästäni. Terveyteni on ensiluokkaisen hyvä elän kaikin puolin normaalisesti omaan pienen kotitalouten johon kuuluu 1. lehmä 3 sikaa 16 kanaa. Lapsia minulla ei ole vaimoni työskentelee Kolhoosissa Lehmän lypsäjänä. Minä kesän aikoihin työskentelen rakennustyömailla Prikateerina. Talvisin en käy missään ansio töissä koska ei ole pakko sillä ruoka ja juoma riittää.

Panen tämän kirjeen sisälle kirjekuoren johon kirjoitin valmiiksi minulle tulevan osoitteen että voisit joskus kirjoittaa minulle, jos sinulla sattuu olemaan sellainen tilaisuus.

Sydämelliset terveiseni teille kaikille tuttavilleni täältä Ukrainasta.

 Reino ja Marija

Tutkimuksia loikkareiden kohtalosta

 Paavo Romppainen on julkaisut kirjan Kalle Heikkisestä, jossa hän kuvaa loikkareiden elämää ja tässä yhteydessä hän oli myös törmännyt Reino Moilasen nimeen. Paavo otti yhteyttä Sukuseuramme nettisivujen yhteystietojen kautta minuun ja tiedusteli tiedämmekö me Reinon kohtalosta. Etsin isälleni tulleen kirjeen alkukodistani Hyrynsalmelta ja laitoin kopion Paavolle. Kirjeessä Reino pyysi isääni kirjoittamaan hänelle, mutta isäni ei Jatko- ja Lapin sodan kokeneena koskaan vastannut kirjeeseen. Hän sanoi, että siellä kultamaassa pysyköön jonne on mennyt.

Seuraava löydös oli se, että sain Paavolta tiedon, että Lappeenrannassa asuva FT Aimo Ruusunen on selvittänyt Neuvostoliittoon menneiden suomalaisten vaiheita toimittajana ja tutkijana 1980-luvun lopulta lähtien. Hän on julkaissut aiheesta kaksi kirjaa, joista ainakin toisessa mainitaan myös Reino Moilanen. Hänelle oli uusi tieto, että Reino oli päässyt asumaan Ukrainaan. Tieto ilmeni Reinon kirjeestä isälleni.

Aimon selvittelyjen kautta sain tietää, että Reinon kohtalosta on maininta 1950-luvun loppupuolella Kyynelten tie -kirjassa, jonka on kirjoittanut Norjan Finmarkissa asuva ja suomalaisten vanhempien jälkeläinen Osvald Harju. Hän värväytyi toisen maailmansodan aikaan venäläisten vakoojaksi ja saksalaisten miehitettyä Norjan hän jäi kiinni ja joutui Gestapon kuulustelemaksi. Kidutuksen jälkeen paljasti olevansa venäläisten agentti. Hän onnistui pakenemaan norjalaisen vartijansa kanssa Neuvostoliittoon, mutta pidätettiin myös siellä ja syytettiin puolestaan vastapuolen vakoojaksi. Pitkän kuulustelu ja kidutusjakson jälkeen hänet tuomittiin 15-vuodeksi vankileirille.

Osvald Harju pääsi vapaaksi 1950-luvun puolivälissä monien norjalaisten anomusten sekä Norjan Moskovan suurlähetystön avulla. Lopulta Norjan silloinen pääministeri Einar Gerhardsen matkusti Moskovaan ja pyysi hänen vapauttamistaan. Reino ei koskaan päässyt muuttamaan Suomeen ja hän lopulta päätyi Ukrainan Harkovaan. Yhdestä näistä leireistä hän tapasi Reino Moilasen. Ohessa kirjasta Kyynelten tie juttu leiriltä.

Suomalaiskohtaloita kirjasta Kyynelten tie:

”Vuonna 1949 tutustuin Reino Moilanen nimiseen suomalaiseen, joka oli kotoisin Hyrynsalmelta. Hän oli karannut rintamalta 1942 ja saapunut Muurmanskiin. NKVD otti hänet palvelukseensa ja lähetti hänet takaisin Suomeen vakoilemaan. Hän oli siihen aikaan vakaumuksellinen kommunisti, samoin hänen isänsä ja sisaruksensa, eikä hänen sen vuoksi ollut vaikea myöntyä venäläisten ehdotukseen.

Hän ylitti rintaman useita kertoja ja toi tullessaan arvokkaita tietoja saksalaisten ja suomalaisten joukkojen liikkeistä. Eräällä tällaisella retkellä suomalaiset ottivat hänet vangiksi ja lähtivät kuljettamaan häntä Ouluun. Matkan varrella he yöpyivät erääseen maalaistaloon, ja kun he laittautuivat nukkumaan, hyppäsi Moilanen alusvaatteisillaan ikkunasta ja pinkaisi pakoon. Jonkin päivän kuluttua hän pääsi kotimökilleen, edelleenkin alusvaatteisillaan. Hän hiipi navettaan ja kohtasi siellä siskonsa, joka toimitti hänelle vaatteita. Sitten hän pääsi takaisin Neuvostoliiton puolelle.

Viimeinen matka, minkä Moilanen teki Suomeen, tapahtui -43 syystalvella lentokoneella. Moilasen lisäksi oli koneessa yksi lentäjä ja venäläinen kapteeni. Konevian vuoksi lentokone syöksyi alas, mutta lentäjä ja Moilanen pelastuivat kuin ihmeen kautta ja ainoastaan kapteeni haavoittui. Tämän epäonnistuneen matkan jälkeen he saivat levätä Morskissa joitakin päiviä odotellen uutta lähtöä Suomeen.

Reino oli väkeviin taipuvainen, ja juhliessaan lentäjien ja venäläisten sotilaiden kanssa hän tuli juovuksiin ja alkoi arvostella maan oloja.

• Vaikka Suomi on ollut kaksi kertaa sodassa, niin siellä saa kuitenkin puhtaat vaatteet iholleen. Saa leipää ja muutakin ruokaa, ettei tarvitse istua aivan ”sajulla” ja mustalla leivällä, Moilanen oli sanonut.

Joukossa oli joku Jussi niminen luutnantti, joka oli suomen kielen taitoinen. hän kuuli Reinon sutkaukset ja teki ilmiannon NKVD:lle. Jonkin päivän kuluttua Reino pidätettiin ja häntä syytettiin Neuvostoliiton vastaisesta vakoilusta. Hän sai kestää ankarat kuulustelut, joiden päätyttyä hänelle langetettiin 15 vuoden tuomio. Hänen kohtalonsa oli pelottavassa määrin samanlainen kuin minun. Sekä hän että minä olimme panneet alttiiksi kaikkemme taistelussa kommunismin puolesta. Molemmat saimme siitä palkaksi 15 vuoden vankeustuomion.

Moilaselle sattui sellainen onnettomuus, että hänen kädestään leikkautui poikki neljä sormea työtapaturmassa eräänä syyskuun päivänä 1954. Lääkäri tahtoi puuduttaa käden leikkauksen ajaksi, mutta Moilanen kielsi sen.

• Ei tarvitse, minä olen partisaani, hän sanoi ja katsoi silmiin venäläistä upseeria, joka oli tuonut hänet lääkärille. Lääkäri tasoitteli sormet niveliin asti ja ompeli leikkaushaavat kiinni suomalaisen vaan irvistellessä.

Tapasin Reino Moilasen viimeisen kerran keväällä 1955. Hän sanoi minulle silloin:

• Kuulehan Harju, jos joskus palaat Norjaan, niin ole hyvä ja matkusta Hyrynsalmeen ja kerro veljelleni Markukselle ja siskoilleni ja äidilleni, minkälaisen kohtalon heidän Reinonsa on saanut. Minä olen nyt pakkotyöleirillä ja suoritan tuomiotani, joka on kasvanut 25 vuoden pituiseksi koska minun on täytynyt varastaa pysyäkseni hengissä. Kotimaahan palaamisesta minulla on vähäiset toiveet, enkä edes tiedä kuinka minut siellä otettaisiin vastaan kun olen sotilaskarkuri.”

******************************

Moilaset-sukusanomat 2/2022

Hyvää Joulunaikaa Moilaset!

Taas on kohta kalenterintäysi päiviä saatu kokoon ja vuosi on vaihtumassa. Juuri kun korona alkoi helpottaa niin uusi musta pilvi nousi idästä – jälleen. Venäjän silmitön hyökkäys ja tuhoaminen Ukrainaan tuo kipeästi muistot myös meille suomalaisille ja erityisesti rajan pinnassa eläneille ja heidän jälkeläisille. Vuosia hyvin toiminut yhteistyö, verkostot ja rakenteet rajan yli tehtävässä yhteistyössä on pitkäksi aikaa poikki. Tämän olen kokenut myös omassa työssäni.

Tässä lehdessä julkaisemme kertomuksen Vaaran Kaijan elämästä. Tarina on kovin samankaltainen mitä kuulemme päivittäin Ukrainasta. Henkensä kaupalla on paettu vihollista. On saatu turvaa. Usko tulevaan ja jälleenrakentamiseen on ollut vahva.

Sukuseuramme toiminta on sujunut perinteistä virkeää rataansa. Saimme uuden kirjan jälleen kesällä julkaistua ja myyntiin. Tapaaminen Meri-Lapin alueella oli onnistunut ja katseet ovat jo ensi kesän sukutapaamisessa.

**********

VAARAN KAIJAN ELÄMÄSTÄ

Kerron Vaaran Kaijasta oman tuntemiseni ja Tauno Niskasen haastattelun pohjalta,  joka on julkaistu ”Luolavaaran perilliset” kirjassa. Kotiseudullani ja  laajemminkin Kaija Lauronen tunnetaan mm. etevänä säänennustajana ja viime vuosiin asti pirteänä aikaansa seuraavana Vaaralan talon vanhana emäntänä. Hänen säiden ennustuksensa perustuvat havaintoihin luonnosta sen eliöistä ja eläimistä. Kaija tarkkailee myös kuun kiertoon liittyviä asioita, missä asennossa kuu on taivaalla kuun eri vaiheissa. Jos taivas on pilvessä, niin silloin hän soittaa tyttärille näkyisikö siellä kuu. Näistä havainnoista muodostuu ennustus seuraavan puolen vuoden säästä. Talveksi on oma ennustus ja kesäksi omansa. Kaijan pitkän ajan ennustukset ovat pitäneet usein paikkansa. Esim. ”Jos ei syksyllä hiiren hankea, ei keväällä hevoshankea” ja ”Jos talvella on puissa runsaasti huurretta, niin tulee hyvä marjavuosi”.

Suomussalmelaisten hyvin tuntema Vaaran Kaija, Kaija Lauronen syntyi vuonna 1923 Tuomas, (Tuomaan isä Tuomas, Kaskimailta taulu 231) ja Kaisa Stiinan Moilasen nuorimmaisena lapsena Kumpuvaaran taloon. Talo sijaitsee vaaralla 1950-luvun lopulla valmistuneelta Kekkostieltä Pirttivaaraan johtavan tien varressa.
Perhe oli muuttanut 1912 Tuomaan kodista Vellilästä muutaman kilometrin päähän itään Kumpuvaaraan. Elämä Kumpuvaarassa oli hyvin niukkaa. Isä oli savotassa päivät. Äiti oli lasten kanssa päivät kotona. Ennen vanhaan saatiin raakakahvia säkeissä. Niistä saatiin vuodevaatteita ja paitoja. Isä oli Ruhtinansalmen suojeluskunnassa ja hän sai sieltä manttelin, jota pidettiin vuoteessa peittona.

Äiti oli tarmokas, mutta hänelle ei saanut sanoa vastaan. Oli tehtävä kaikki, mitä äiti käski. Kaijakin joutui tekemään työtä, minkä kykeni ja jaksoi. Äidistä jäi kuitenkin hyvät muistot.
Koulu alkoi 10-vuotiaana Juntusrannassa. Isä vei hänet kouluun, jonne matkaa oli toistakymmentä kilometriä kinttupolkua lumettomana aikana ja talvitietä hiihtäen lumikelillä. Juntusjärvikin piti kiertää itäkautta. Isä oli opettanut jo i-kirjaimen panemalla kepin päähän perunan ja sanonut, että tämä i. Koulu kesti kolme vuotta ja opettajana oli Karoliina Mikkonen Kajaanista. Koulussa oli asuntola ja sieltä sai vaatteet. Kotona pääsi käymään vain jouluna ja pääsiäisenä. Asuntolassakin joutui tekemään töitä, mm. poimittiin koulussa ja asuntolassa tarvittavat marjat.

Koulun loputtua Kaija oli kotona äidin apuna. Vuonna 1937 syksyllä alkoi rippikoulu. Ensin piti kävellä Kiantajärven rantaan Pyykköskylälle ja sieltä järveä pitkin Harakka Antin eli Antti Moilasen, höyrylaivassa kirkonkylälle. Rippikoulua pidettiin syksyllä ja keväällä kaksi viikkoa. Asuttiin Kauppias Jahvetti Huotarisen talon vinttihuoneessa. Huotarisen kauppatalossa oli myös iso pirtti, jossa pitäjältä asioimaan tulleet saivat yöpaikan. Jahvetti Huotarinen oli tullut Venäjän Uhtualta laukkukauppiaana ja perusti sitten kiinteän kaupan Suomussalmen kirkolle. Keväällä Kaija palasi uudelleen rippikouluun, nyt hiihtämällä ensin Pärsämönrannalle ja siitä järveä pitkin Röntylään, Mari-serkun hän tapasi Kantolassa. Yhdessä matkaa jatkettiin sitten kohti kirkonkylää. 15-vuotiaalla tytöllä tuli sinä aamuna hiihtomatkaa runsaat 30 kilometriä.

Samana kevättalvena isä oli ryhtynyt rakentamaan uutta taloa, joka saatiinkin sitten kesällä 1938 valmiiksi. Nyt talossa oli kunnon uuni, josta savu pääsi piipun kautta taivaalle. Kesällä vain piti pärekattoa kuivalla säällä kastella, ettei kipinät sytyttäisi kattoa tuleen.

Vuosi 1939 oli jotenkin outoa aikaa. Syksyllä kuultiin radiosta, että ”taivaalla on ukkospilviä”. Talvisota alkoi 30. marraskuuta. Talon pihapiirissä oli palovartijan torni, josta näki laajalle ympäristöön. Taloon tuli rajavartioston miehiä sanomaan, että venäläiset ovat tulleet rajan yli ja nyt on lähdettävä äkkiä pakoon. Äiti oli paistamassa leipää. Rajamiehet valjastivat hevosen liistereen eteen, jossa ei ollut minkäänlaisia laitoja. Rekeen asettuivat äiti ja lapset. Kaija kävi suitsista kiinni ja ryhtyi ajamaan hevosta. Hevonen oli säikky ja raju ajettavaksi. Ajomiehellä oli päällä vain mekko. Aitassa olisi ollut uusi talvitakki, mutta sitä ei keritty hakea päälle. Sinne jäi uusi palttoo, sinne jäi myös uusi kotitalo. Kun Kaija sai suitset käteen, hevonen lähti kuin pyssyn suusta. Kaikki tippuivat kyydistä. Ajomies sai kuitenkin hevosen pysähtymään ja porukan rekeen. Evakkomatka alkoi. Tultiin Rasilan pihaan, ja Kaija ohjasi hevosen seinää kohti ja niin sai sen pysähtymään. Talonväki oli jo mennyt. Pihassa oli lantareen laidat, jotka nostettiin liistereen päälle. Talon seinällä oli karjakon takki, jonka Kaija puki päälleen. Matka jatkui kohti länttä Pyykköskylälle ja siitä Kiannanniemelle. Auraamatonta maantietä päästiin Ensilään.  Siellä sotilaat ottivat hevosen hallintaansa. Yöllä lähti autokolonna kohti Puolankaa, jossa saatiin hernekeittoa ja juotavaa. Puolangalta mentiin Utajärven kautta Muhokselle vastaanottokeskukseen, jossa tulijat kirjattiin ylös. Yksi virkailija sanoi: ”Jos ei ole Juntunen, niin on Moilanen”.

Kaija kertoi: – Kun meitä oli iso perhe, niin meitä ei kukaan olisi halunnut ottaa evakoksi. Olimme kolme vuorokautta vastaanottokeskuksessa. Sitten tuli Muhoksen Sahan ja Myllyn omistaja Tillman ja sanoi ”täälläkö te vielä olette”. Hän otti meidät matkaansa ja kotiinsa. Talossa oli uusi pirtti. Muhoksella ollessamme olin piikana talossa koko seuraavan kesänkin. Talon väki oli mukavaa ja tulimme hyvin toimeen. Syksyllä palasimme evakosta Puppoon tädin luo. Miehet kävivät katsomassa kotia Kumpuvaarassa. Siellä oli kaikki poltettu: uusi talokin ja aitan mukana uusi talvitakkikin. Vasta syksyllä 1942 pääsimme kotiin, kun sotilaat rakensivat meille uuden kodin. Asuimme sotatoimialueella eikä saanut liikkua vapaasti. Sotilas piti aina olla mukana. Sodan jatkuessa siirryimme Kiantajärven länsipuolelle Sääskenniemeen vuonna 1943.
Sitten syyskuussa 1944 meidän oli lähdettävä kotiseudulta jälleen evakkoon. Nyt meidät komennettiin Paavolaan asti. Lehmätkin oli otettava mukaan. Näin silloin ensi kerran, että lehmätkin osaavat uida, kun ne uivat Linnansalmen yli Kiannanniemen puolelle. Lehmät talutettiin, lypsettiin ja ruokittiin matkan aikana. Muhoksen kautta kuljettiin ja minä kävin tervehtimässä Tilmannin talon väkeä.
Paluumatka tehtiin talvella 1945 junalla Kontiomäen kautta. Oli kovat pakkaset ja paljon lunta. Loppumatkan tulimme lehmien kanssa Ristijärven ja Hyrynsalmen kautta Suomussalmen kirkolle. Sieltä matka jatkui hevostietä pitkin kotiin. Lehmät olivat paleltua ja utareet olivat aivan punaiset kylmästä. Tästä rääkistä lehmät kärsivät paljon ja poikivat ennen aikojaan.

Kaija Moilanen tapasi tulevan puolisonsa Paavolassa 1944 ja evakossa hän meni naimisiin ja Kaijasta tuli Lauronen. Hiihtäen vihkipari kävi vihillä Paavolan kirkolla. Morsian odotti jo lasta. Evakosta tulon jälkeen lasta odottava Kaija kävi Suomussalmella lääkärissä. Siellä oli nuori lääkäri, joka epäili tulevan lapsen olevan väärin päin. Kätilöä ei ollut. Syntyi kuitenkin terve poika 22.4.1944. Aviomies oli kotoisin naapurista ja aluksi nuori perhe asuikin Syrjälässä. Aika pian he muuttivat sitten Kaijan kotiin Kumpuvaaraan, jossa äiti oli jo silloin sairaalloinen. Kaija hoiti karjan ja talouden, äiti Martti-pojan.
Vuonna 1946 he alkoivat rakentaa omaa taloa Vaaralaan. Katajan Otto oli hommannut heille rintamamiesoikeuden, jonka perusteella he saivat rintamamiestilan. Perheeseen syntyi vielä kolme tyttöä. Vaaralan tila siirtyi myöhemmin Martin ja hänen perheensä hoitoon. Nykyisin karjatilaa hoitaa Martin poika Jari.

Nuorena tyttönä Kaija oli innokas metsästäjä. Usein teeriparvi tuli Kumpuvaaran pellon reunalla oleviin koivuihin. Niitä hän pudotteli haulikolla. Alkusyksystä hän viritteli rihmoja. Näin Kaija hankki perheen ruokapöytään ruuanlisää. Kaijan terveys on ollut niin hyvä, että vielä 86-vuoden iässä hän hoiti lehmiä. Lääkkeenään hän tarvittaessa käytti kamferitippoja sokeripalassa. Tällä hetkellä Kaija asuu Suomussalmella hoivakoti Jalonkoskessa hyvämuistisena, näkö on heikentynyt.

Omana henkilökohtaisena hauskana muistonani on vähän yli 20 vuotta sitten Lapinlampi-Pirttivaaran-kylän kinkerit Toravaarassa lähellä Venäjän rajaa. Ajoimme kinkereille Juntusrannasta Ruhtinansalmen rajapapin kanssa. Pirtissä oli kymmeniä kylän ihmisiä joukossa Vaaran Kaijakin. Veisasimme virret, pastori puhui kinkerien aiheesta ja keskustelimme kylän kuulumisista. Talo tarjosi tietysti kahvit. Kahvipöydässä Vaaran Kaija alkoi hauskasti muistella nuoruuttaan ja yleensä menneitä aikoja. Siinä meillä riitti naurua ja hauskuutta. Kun papin kanssa lähdimme paluumatkalle, niin autossa yhdessä totesimme, että olipa tilaisuus, jossa meidän sielujamme hoidettiin enemmän kuin me kinkerien vetäjät olemme koskaan pystyneet.

Lähde: Tauno Niskanen, Luolavaaran perilliset
Valokuvat Vaaralan albumeista

Sukulehteemme toimittanut Pentti Seppänen

***********

SUKUSEURA MOILASET RY
Sukutapaaminen Tornio – Haaparanta
22. – 23.7. 2022

Tämän vuotinen sukutapaamisemme järjestettiin Meri-Lapin alueella Torniossa ja Haaparannalla. Perjantaina 22.7.  kokoonnuimme Hotelli Parkiin aamukahveille ja ilmoittautumaan sukutapaamiseen. Kahvien jälkeen lähdimme tutustumaan Tornioon ja Haaparantaan Meri-Lapin ammattitaitoisen oppaan Risto Leskisen johdolla. Alueen vireys yllätti sekä se, että kuinka saumattomasti kahden maan taajamat olivat kiinni toisissaan ja ihmiset kulkivat vapaasti maasta toiseen. Ainoastaan kellosta huomasi kummalla puolella olimme.

Kaupunkikierroksen jälkeen lähdimme kohden Aavasaksaa. Näimme Kukkolankosken komeat aallot ja jatkoimme matkaa lounaspaikkaan Yli-Torniolle. Lounaan jälkeen jatkoimme kohti Aavasaksaa ja menomatkalla kuulimme Vuokko Materon kertomuksen kirjailija Annikki Kariniemen elämästä. Mielenkiintoinen asia oli, että sukutapaamiseemme oli saapunut Oulusta seuramme jäsen, joka oli ollut Annikki Kariniemen oppilaana. Hän kertoi elävästi Aavasaksalla remseästä kirjailijasta. Kari Moilanen puolestaan oli koonnut informaatiopaketin Aavasaksan alueesta.

Aikamme ihailtuamme Aavasaksan näkymiä ja tutustuimme Annikki Kariniemen patsaaseen, Struven ketjun muistomerkkiin, Näkötorniina ja Keisarin majaan. Aavasaksalta suuntasimme Ruotsiin ja Övertorneåta. Tutustuimme sen kuntakeskukseen Matarenkiin sekä lähialueelle rakentuvaan matkailukeskukseen.

Retkikunnalla alkoi jo kolottaa kahvihammasta, joten suuntasimme bussin nokan kohden Ruotsin puoleista Kukkolankoskea, Kukkolaforsenia. Ruotsin puolella kosken varren palveluvarustus on tasokkaampaa ja runsaampaa. Nautimme kahvit ravintolassa hienoja näkymiä ihaillen.

Illan huipensi päivällinen Hotelli Parkissa. Lopuksi järjestimme perinteiset arpajaiset ja niiden kautta seuramme kassa täydentyi mukavasti. Samana iltana alueella oli molemmin puolin rajaa järjestetty musiikkitapahtuma ja innokkaammat sukuseuramme jäsenet taisivat ehtiä piipahtamaan myös siellä. Tosin musiikki kuului hyvin myös hotellihuoneisiin.

Lauantai aamuna aamupalan jälkeen saimme kuulla oppaamme Risto Leskisen luennon Tornion valtaamisesta. Keskeiset asiat voit lukea Vuokko Marttilan ansiokkaasta kirjoituksesta kesällä ilmestyneestä sukusanomista.

Luennon jälkeen oli vuosikokouksen vuoro puheenjohtajana toimi Timo Moilanen ja sihteerinä Vuokko Matero. Entinen hallitus valittiin jatkoon ja puheenjohtajan jatkaa Raimo Moilanen.

**********

Kesän 2023 Sukutapaaminen

Ensi kesän sukutapaamisen paikaksi hallitus ehdottaa Raahe-Kalajoki aluetta. Ohjelman työstämiseen asetettiin työryhmä Vuokko Matero, Pentti Moilanen ja Raimo Moilanen. Seuraa nettisivujamme.

**********

Uusi sukukirja – tilaa tarinoita Moilasista!

 Uusi sukukirja ”Elämää vesistöjen valtaväylillä – Moilaskansan tarinoita” on valmistunut. Kirjan hinta on 30 euroa + postimaksu ja sitä on saatavissa Moilas-shopista (katso www-sivuiltamme).

**********

 

Moilaset-sukusanomat 2/2021

Hyvää Joulunaikaa Moilaset!

Vuosi on kohta lopuillaan ja korona ei ole vieläkään hellittänyt otettaan. Kaikesta huolimatta olemme voineet jatkaa sukuseuran toimintaa lähes entiseen malliin. Heinäkuussa pidimme sukutapaamisen Kuhmossa Kamarimusiikin aikaan. Kuhmo yllätti monipuolisuudellaan ja jätti hyvän kuvan kaupungista. Meitä onnisti kun saimme kiertoajelulle oppaaksi entisen kaupunginjohtaja Eila Valtasen.

Hallitus on kokoontunut Kuhmon tapaamista lukuun ottamatta Teams-yhteyden välityksellä. Etäkokous ei tietenkään korvaa fyysistä kokoontumista, mutta asiat olemme saaneet hoidettua ja samalla olemme säästäneet seuran kuluissa.

Hallitus on päättänyt julkaista perinteen keruun pohjalta uuden kirjan, joka valottaa Moilaskansan vaiheita, tarinoita ja sukuhistoriaa. Tarkoitus on saada kirja myyntiin ensi vuoden aikana. Lisäksi otamme jo toisen uusintapainoksen Kaskimailta kansaksi -kirjasta.

Ensi kesänä onkin sukutapaaminen Meri-Lapin alueella. Kokoonnumme Haaparanta-Tornio -alueella ja matkaamme pitkin Torniojokivartta Aavasaksalle ja sieltä Ruotsin rantaa takaisin Tornioon. Toivottavasti tämä pandemia on saatu aisoihin siihen mennessä.

Terveyttä ja joulun tunnelmaa teille!

Raimo Moilanen

**********

Pentti Seppänen valittu Vuojen kaenuulaeseksi

Sukuseuramme pitkäaikainen aktiivijäsen ja rahastonhoitaja Pentti Seppänen on valittu Vuojen kaenuulaiseksi. Perusteluina oli, että palkinto on annettu tunnustuksena aktiivisesta ja pitkäaikaisesta järjestötoiminnasta kansalaisten hyvinvoinnin parhaaksi. Hän on tehnyt työtä sydämellä – yhteisöllisyyden, ihmisten toimeentulon, terveyden ja alueitten kehittymisen hyväksi. Sukuseuramme onnittelee Pentti ansaitusta palkinnosta!

**********

Sukutapaaminen Kuhmossa 23.- 24.7.2021

Sukuseuran kesätapaaminen käynnistyi ilmoittautumisella Hotelli Kalevalassa. Hotelli sijaitsee hienolla paikalla Lammasjärven rannalla. Tervetulokahvien jälkeen lähdimme kiertoajelulle entisen kaupunginjohtaja Eila Valtasen johdolla. Hän opasti ammattitaitoisesti ja saimme kattavan kuvan Kuhmon historiasta, elinkeinoista ja kulttuurielämästä. Tutustuimme ortodoksiseen tsasounaan, Kuhmon kirkkoon, upeaan kirjastoon sekä kulttuurikeskus Juminkekoon. Juminkeossa kuulimme Markku Niemisen luennon heidän Vienan Karjan elvytystyöstä ja lopuksi esittelyn mainiosta Kalevala-näyttelystä.

Kuhmon teollisuusalueella saimme kuulla vireästä puualan teollisuuden keskittymästä, jossa raakapuu jalostuu usean yrityksen yhteistyöllä rakennusmateriaaleiksi, oviksi ja ikkunoiksi sekä kokonaisiksi tilamoduleiksi. Erikoisuus on CLW-tehdas, jossa ristiinlaminoiduista laudoista saadaan valmiita rakennuselementtejä ja -kombonetteja. Menetelmä on ollut perinteisesti käytössä Sveitsissä ja Saksassa. Tuloksena on itsekantava puurakenne. Esitys oli vaikuttava osoitus kuinka myös pienellä ja syrjäisellä paikkakunnalla voidaan nousta erikoisosaajaksi ja luoda työpaikkoja.

Moilaskansalla alkoi jo nälkä ilmoitella olemassaoloaan ja niinpä poikkesimme maittavalle lounaalle Kolmen Kaesan ravintolaan.

Lopuksi oli vuorossa päivän kohokohta eli Kuhmon kamarimusiikin konsertti upeassa Kuhmotalossa. Kamarimusiikki on tapahtuma, joka on nostanut kaupungin tunnetuksi maailmanlaajuisesti. Sen ansiosta on saatu myös konserttitalo, joka vetää vertoja suurempien kaupunkien vastaaville tiloille. Se tuo vilkkautta läpi vuoden yli 200 tapahtuman ansiosta.

Aamiaisen jälkeen oli vuorossa Sukuseuran vuosikokous. Kokouksen puheenjohtajana toimi Paavo Moilanen Espoosta. Hallitukseen valittiin Vuokko Marttila Jyväskylästä, Vuokko Matero Kajaanista, Tuula Karvonen Kajaanista, Kari Moilanen Tervolasta, Pentti Moilanen Oulusta, Reino Moilanen Sotkamosta ja rahastonhoitajaksi Pentti Seppänen Suomussalmelta. Sukuseuran puheenjohtajaksi valittiin Raimo Moilanen Joensuusta.

**********

Perinnekirja

Olemme järjestäneet kaksi perinteenkeruukilpailua ja vuosien varrella olemme saaneet seuramme jäseniltä lukuisia tarinoita, joita olemme julkaisseet lehdissämme. Tämän pohjalta hallitus on päättänyt laati uuden kirjan sukuseuramme kokoelmaan. Aihealueiksi on määrittynyt seuraavat teemat:

1. Sukuseuran toiminnasta

2. Henkilökuvat

3. Sodan aika

4. Sukuhistoria

5. Tarinat

6. Runot, laulut

Kirja pyritään saamaan myyntiin kesätapaamiseen mennessä.

***********

Ensi kesän sukutapaaminen vie meidät Lapin sodan alueille, jossa rauhansopimukseen liittyen suomalaiset määrättiin ajamaan saksalaisjoukot pois maasta. Lähtiessään saksalaiset polttivat ja hävittivät osan Kainuuta ja Lappia. Ratkaisevaa taisteluissa oli miten suomalaiset  kenraali Siilasvuon johdolla pystyivät laivakuljetuksilla Oulusta Tornioon yllättämään saksalaiset ja saamaan sillanpääaseman kaupungissa. Oma isäni oli mukana tuossa laivasaattueessa. Ohessa opettaja Matti Moilasen kirje veljelleen Jaakolle Hyrynsalmelle. Hän toimi opettajan työn ohella Uittoyhtiön kasöörinä. Kirje valottaa tuntoja miten ihmiset kokivat sota-ajan.

Jaakko Moilanen, Hyrynsalmi Väärälä

Terveiset täältäpäin nyt pitkän ajan kuluttua. Kiitokset kirjeistä, joita olen saanut Martalta, Pirkolta, Enniltä, Eevalta ja Elviltä. Ja Martiltakin oli kesällä tullut kirje Rovaniemelle. Useimmat lienen niistä saanut mutta ole ollut enimmäkseen koko kesän pois Rovaniemeltä. Olin keväällä jo aivan lähdössä sinne kotiin peltotöitten aikaan mutta piti lähteä näihin tukkihommiin ylämaihin ja siellä meni kesä puoliväliin. Suunnittelin, että tulen sinne heinäaikana, mutta aina vain piti lähtö lykätä. Niin se siirtyi viikko viikolta. Työssä olen ollut pyhät aret, ja aina matkoilla. Olen usein ajatellut. että miten mahdatte siellä pärjätä kun tämä kesä on ollut taas tällainen sinäkin jouduit taas sinne sotaan. Suuri oli iloni kun näin kirjeistä, että olette kaikki siellä terveinä ja taas jälleen kotona. Ehkäpä Urho ja Kullervokin pian pääsevät kotiin. Sehän olisi ihana asia, että saisi terveenä palata kuin että jääpi kokonaan palaamatta. Paljon on niitä koteja, joista sotaan lähteneet ei koskaan enää palaa, vaikka kuinka odotettaisiin. Lieneekö Urho ja Kullervo ollut täälläpäin taistelevissa joukoissa. Olen kysellyt heitä täällä monilta sotilailta mutta ei kukaan ole heitä tuntenut eikä nähnyt. Ehkäpä hekin pian tulevat kotiin. Siellä on koko Hyrynsalmi raunioina ja varmaan se on outo näköala. Ei osaa olla kylliksi kiitollinen se, jonka koti on säilynyt ja saapi palata omaan kotiinsa. Paljon on ihmisiä aivan kuin mieron tiellä. Paljon on tälläkin hetkellä vielä lisäksi muutakin murhetta Suomen kansallakin. Mutta elämänhän täytyy edelleen jatkua. Minä en ole pitkiin aikoihin paljonnähnyt sanomalehtiä. En tiedä paljon sieltä Kainuunkaan asioista. On tietenkin monta Hyrynsalmen poikaakin kaatunut tämänkin kesän aikana. Claudelinilta olen saanut nyt tänne Kemiin monta kirjettä ja hän on selostanut tapahtumia sieltä Hyrynsalmeltakin ja myöskin sieltä kotoa.

Kyllä siellä kotona on ollut varmaankin vaikea kesätöittenkin vuoksi. Mutta onhan onni kuitenkin, että koti on säilynyt. Lienette saanut siksi heinää tehdyksi, että ne harvat eläimet pääsevät talven yli. Ehkäpä jo ensi kesänä on jo elämä valoisampaa, jos on.

Minä olen ollut nyt jonkun aika täällä Kemijokisuulla olevassa Kemijoen uittoyhdistyksen konttorissa. Täällä olin silloin kerran kesän lähes 20 vuotta taaksepäin. Koetan päästä aivan lähiaikoina tulemaan sinne kotiin, jos vain pääsen matkustamaan. En muista aivan tarkalleen milloin se velka on valtiolle maksettava mutta taitaa se olla aivan näihin aikoihin. Koetetaan se järjestää kun tulen sinne. Kyllä minulla tekee jo kovasti mieli sinne kotiin ja tuntuu, että olisi niin paljon asioita. Minä jäin silloin kun Rovaniemi evakuoitiin töihini sinne ja läksin kulkemaan Kemijokivartta alaspäin ja aluksi näyttikin aluksi menevän hyvin mutta se retki olikin muodostua kohtalokkaaksi. Ajattelin, että sivuutan rintamat kylmästi jossakin paikassa. Mutta sittemmin kun saksalaiset alkoivat kerätä siviiliväkeä vangeiksi ja tappaakin olin joutua viime mainitun kohtalon alaiseksi. Saksalaiset tapasivat minut eräällä niityllä ja alkoivat heti ampua ja ajaa takaa ja vaikka kuulia tulikin paljon ja pääsivät jo minua melko lähelle ei kumminkaan yksikään sattunut. Pääsin sitten metsään ja piilottauduin sinne ja oli aivan ihme, etteivät he löytäneet vaikka etsivät sieltäkin. Harhailin sitten metsissä ja jouduin taas taistelualueelle rintamien väliin. Jouduin ilmapommituksen alle ja ikään kuin ihmeen kautta pääsin siitäkin. Rahat ja laukut ja tärkeitä yhtiön papereitakin meni mutta henki kumminkin jäi. Samoilla paikoin saksalaiset tappoivat siviilihenkilöitäkin.

Rovaniemi on raunioina samoin kuin Hyrynsalmikin ja kaikki muutkin paikat missä saksalaiset kulkivat.

Lopetan nyt tällä kertaa ja toivon, että pian pääsen tulemaan sinne.

Terveisiä paljon teille jokaiselle.

Matti

**********

Sukutapaaminen Tornio – Haaparanta, 22. – 23.7. 2022

Ohjelma, alustava

Perjantai

Klo

10.00                  Ilmoittauminen, kahvi, Tornio Hotelli Park, alustava

10.30                  Opastettu kiertoajelu Tornio-Haaparanta

12.30                  Kukkolankoski, lounas

Ylitornio

14.00                  Aavasaksa, kahvi

Keisarinmaja, Näkötorni, Struven ketju, Annikki Kariniemen patsas

15.30                  Övertorneå, Matarenki

16.00                  Kukkolaforssen, välipala, omakustanne

17.30                  Majoittuminen Hotelli Park, alustava

18.30                  Päivällinen

Vapaata iltaohjelmaa

Lauantai

8.00                     Aamupala

9.30                     Vuosikokous, Hotelli Park, luento Lapin sodasta

Sukutapaamisen jälkeen mahdollisuus tutustua vapaasti molempiin kaupunkeihin, mm. Ikea, ostoskeskukset jne.

***********

Tornio

Tornio, ruotsiksi Torneå on kaupunki Perämeren rannalla Tornionjoen suulla Ruotsin rajalla. Tornio on Tornionjokilaakson keskus ja tärkein Suomen ja Ruotsin välinen rajanylityspaikka. Kaupungissa on runsaat 20000 asukasta. Tornio on perustettu 1621 ja tämä vuosi oli sen 400-vuotis juhlavuosi.

Tornion naapurikunnat ovat Kemi, Keminmaa, Tervola ja Ylitornio.

Haaparanta

Haaparanta oli 1970-luvun alun kuntauudistukseen asti kaupunki. Aluksi siihen kuului vain Haaparannan taajaman alue, mutta kuntaliitosten myötä kaupunkiin tuli kuulumaan myös laajoja maaseutualueita. Koko Haaparannan kaupunki muutettiin nykyiseksi Haaparannan kunnaksi Ruotsin siirtyessä yhtenäiseen kuntamuotoon. Asukkaita kunnassa on noin 5000.

Haaparanta perustettiin vuonna 1821 korvaamaan Haminan rauhassa Venäjälle muun Suomen mukana menetettyä Torniota. Haaparanta ja Tornio muodostavat kaksoiskaupungin, josta nykyään käytetään nimiä TornioHaparanda ja HaparandaTornio, aiemmin myös EuroCity.

Lähde Wigipedia

**********

Sukusanomat 1/2022 ilmestyy paperiversiona keväällä.

*******************************************************************************************

Moilaset-sukusanomat 2/2020

Raimo Moilanen

Hyvää Joulunaikaa Moilaskansa!

Erikoinen vuosi on päätöksissään. Maaliskuussa heräsimme todellisuuteen, että maailmanlaajuinen pandemia on yltänyt myös Suomeen. Siitä alkoi tämä eristäytyminen, suojautuminen ja rajoitukset. Onneksi Suomi on ollut parhaiten selviytyjä tässä taistossa. Toivottavasti jaksamme vielä eteenpäin siihen saakka kunnes rokotukset alkavat myös meillä.

Tässä ajassa olemme moninaisen viestinnän ristitulessa. On hämmästyttävää miten osa ihmisistä tarttuu kaikkeen epämääräiseen informaatioon. Enemmän luotetaan esimerkiksi Länsirannikon kotiäidin netistä imuroimaan humppuun rokotusvastaisuudesta kuin tutkittuun tietoon. Miten olemme voittaneet monet vaikeat sairaudet tuberkuloosista alkaen. Hygienialla, lääkkeillä ja rokotuksilla. Kun selailin sukukirjaamme niin sukututkijamme Mikko Moilasen kirjoittama juttu Noita-Pekasta ei paljon eroa tilanteesta missä osa ihmisistä on valmis ilman kriittistä arviointia nielemään mitä tahansa tietoa mitä eri tarkoitusperillä meille syötetään. Tuon ajan ihmisten rektiot ymmärtää. Tuolloin ihmiset elivät uskomusten ja luulojen varassa. Alkava rokotuskampanja ei ole vain itsemme suojaamista vaan lähimmäistemme turvaamista, että saamme tämän taudin lannistettua ja siinä meillä kaikilla vastuu.

Sukuseuran suunnitellun tapaamisen Kostamuksessa ja Kuhmossa jouduimme perumaan, mutta onneksi pystyimme järjestämään vuosikokouksen Kajaanissa. Ensi kesänä pyrimme järjestämään sukutapaamisen ainakin Kuhmossa. Keväällä hallitus tekee päätöksen järjestelyistä. Seuraa kotisivujamme. Siellä tiedotamme asian etenemisestä.

Rauhallista Joulua teille kaikille! Itse suuntaan perheeni kanssa Hyrynsalmen rauhaan.

**********

KESÄN 2020 SUKUTAPAAMINEN KAJAANISSA 22.8.2020

Sukutaapaamisen aluksi kokoonnuimme aluksi Hotelli Kajaanissa. Ilmoittautumisen jälkeen söimme maittavan lounaan, joka sisälsi kainuulaisen kalakeiton lisukkeineen.

Lounaan jälkeen pidimme vuosikokouksen. Puheenjohtajana toimi Timo Moilanen Oulusta ja sihteerinä Vuokko Marttila Jyväskylästä. Hallitukseen valittiin Vuokka Marttila, Kari Moilanen, Reino Moilanen, Pentti Moilanen, Tuula Karvonen ja Vuokko Matero. Rahastonhoitajaksi valittiin Pentti Seppänen ja sukuseuran puheenjohtajaksi Raimo Moilanen.

Seuraavan oli ohjelmassa kiertoajelu Kajaanissa. Oppaana meillä oli  Kajaanin oppaiden asiantunteva opas. Aluksi tutustuimme kaupungin tärkeimpiin historiallisiin nähtävyyksiin keskustassa kuten linnanraunioihin, tervakanavaan ja jokivarren muistomerkkeihin. Lisäksi kohteina on pääkirkko ja Kajaanin ortodoksinen kirkko, joka edustaa bysanttilaista kauneutta parhaimmillaan.

Kierroksella kerrottiin myös mukavia tarinoita merkkihenkilöistä, unohtamatta kerrontaa kaupungin nykypäivästä ja tulevaisuuden näkymistä. Lisäksi tutustumme Kajaanin historiaan liittyvään henkilöön torimyyjä Caisa Moilaseen. Piipahdimme Eino Leino -talossa, jossa hänen mielenkiintoisesta historiasta saimme hyvän esitelmän. Seuraavaksi siirryimme Paltaniemen kuvakirkkoon, joka on kokemisen arvoinen paikka. Ja kun Moilasia olemme, niin Pentti Seppänen asettui urkujen ääreen ja kajautimme yhteen ääneen komeasti virren. Ainut harmi ohjelmassa oli, että sovittu Eino-Leino risteily Oulujärvelle peruuntui viime hetkellä näyttelijän sairastumisen vuoksi. Osa osallistujista lähti paluumatkalle koteihinsa ja osa meistä jäi hotellille juttelemaan mukavia. Saimme sääntöjen puitteissa vietyä läpi vuosikokouksen ja samalla tavata jäseniämme. Kiitos teille osallistumisesta.

***********

SUKUSEURAN KAUTTA YHTEYS ESI-ISIIN

Sukuseuraamme otti yhteyttä eräs mieshenkilö, joka oli kiinnostunut löytämään tietoja ukistaan. Hänen mummonsa oli kasvattanut hänen isänsä yksin eikä ukki ollut osallistunut lapsen kasvatukseen millään tavalla. Hän tiesi ukkinsa ja tämän isän syntymäajan, nimen, asuinpaikan sekä sen, että sukunimi on Moilanen. Tällä kertaa tehtävä oli helppo, sillä hänen ukkinsa isän tiedot löytyivät sukukirjastamme. Laitoin viestin kysyjälle ja toivottavasti hänelle avautuu tie ukin puolen suvun historiaan. Tänäkin on osaltaan tärkeää työtä sukuseurassa, jolla voimme autta ihmisiä löytämään puuttuvan polun juuriinsa.

**********

 

Mikko Moilanen

NOITA-PEKKA

Elettiin alkuvuotta 1748. Oli taas se aika, jolloin kihlakunnantuomari lautamiehineen ja koko joukko pitäjän väkeä istuivat Paltamossa säännönmukaisia talvikäräjiä. Käräjäsaarna oli pidetty ja käräjärauha julistettu. Luettiin kuulutuksia, selviteltiin perintöasioita ja lainhuudatuksia, soviteltiin riita-asioita ja tuomittiin pahantekijöitä sakkoihin tai vankeuteen, kukin ansionsa mukaan. Tämä kaikki oli tuttua käräjärahvaalle. Värikästä näytelmää ja mielenkiintoista seurattavaa riitti usean päivän ajaksi. Kotipuolessa saattoi myöhemmin kertailla juttuja muillekin, ainakin silloin, kun oli itse säilyttänyt kunniansa tai saanut kiinnityksen talokauppoihin. Kaukaa Puolangan ja Suomussalmen perukoilta sekä Hyrynsalmen ja Ristijärven tiettömien taipaleiden takaa oli isäntiä vääntäytynyt Oulujärven, tuon ”Kainuun meren” tuntumaan asioistansa ajamaan.

Nyt tunnelma oli ehkä tavanomaista jännittyneempi. Jo jonkun  aikaa oli nimittäin liikkunut huhuja – ja nyt jo varmaa tietoa – että näillä käräjillä puitaisiin sen noitumisjuttu. Väisälän Pekka Väyrylänkylästä, Moilasia sukuaan, oli kuulemma tehnyt sellaisia temppuja ja tekosia, että hänet nyt tuomittaisiin noitana. Siinä olisi Pekalla hengenlähtö lähellä, jos raskaimman käden jälkeen tuomio luettaisiin. Eikä käräjäväki pettynyt odotuksissaan. Kun muutama vähäpätöinen asia oli ensin käsitelty, oikeuden eteen astui talollinen Simo Moilanen Väyrylänkylästä (taulu 868). juttu saattoi alkaa.

Karhun nostatus

Simo valitti saman kylän Pekka Moilasesta (taulu 930), että tämä kesällä 1746 nostatti noituuden ja taikauskoisten keinojen avulla karhun, joka tappoi Simolat kaksi lehmää. Pekka itse oli tapauksesta kuulemma jälkeenpäin vielä kerskaillut. Simo halusi asettaa tämän asian oikeuden lähempään ja asianmukaiseen tulkintaan. Kun Pekka Moilaselta pyydettiin selitystä, sanoi hän olevansa syytön ja väitti Simon tuoneen jutun käräjille mielenoikustaan. Pekan vaatimus oli, että Simo tulee todistamaan tämä ilmiantonsa tai muussa tapauksessa hänet tulee tuomita törkeästä solvauksesta.

Näyttääkseen toteen ilmiantonsa Simo esitti todistajakseen talollisen poikaa Heikki Reinikkaa. Pekka halusi jäävätä Heikin väittämällä tämän olevan hänen suurin vihamiehensä. Edellisenä talvena Heikillä ja Pekalla oli ollut keskenään riitaa. Heikki Reinikka kuitenkin otettiin kuultavaksi ja tämä 19-vuotias nuorimien kertoi seuraavaa:

”Heinäkuussa 1746, kun karhu oli tappanut Pekka Moilasen lehmän metsässä, Reinikka oli seurannut Pekkaa tämän pyynnöstä lehmänraadolle, joka ei ollut kovin kaukana Pekan kotopaikasta. Mukana metsässä olivat myös Pekan vaimo ja Antti-poika. Kun he tulivat raadolle, Pekka sanoi, että hän kyllä maksaa sille, joka on noitunut karhun tappamaan hänen lehmänsä, niin että tämä tulee tuntemaan sen viisi vuotta nahoissaan! Sitten Pekka alkoi käyttäytyä kuin järjetön ihminen, tai sellainen joka on hurmostilassa, raapi käsillään maata, heitti ilmaan multaa ja karkeilla kirouksilla kehotti karhua menemään takaisin sen luo, joka on sen lähettänyt.  Pekan vaimo Priita Väisänen kertoi muille, että Pekka oli aiemminkin lähettänyt karhun takaisin samalla tavalla. Sen jälkeen Pekka leikkasi lihaa lehmänraadosta siitä kohdasta, johon karhu oli eläintä satuttanut. Koska hän ei löytänyt lähistöltä yhtään kuivaa haapapuuta, vaikka Antti-poikakin sitä Pekan käskystä etsi, Pekka kaatoi tuoreen haapapuun, jota alustana käyttäen silppusi kirjeellä paloiksi lehmänraadosta leikkaamansa lihat. Lihapalat hän sitten poltti kolmesta tervaskannosta ottamillaan puutikuilla. Ja siihen suuntaan, johon savu kääntyi, kehotti Pekka karhua menemään ja sanoi muille karhun myös tuleen siltä suunnalta.

Sitten Pekka Moilanen meni kotiinsa ja Reinikka jäi nylkemään lehmän nahkaa. Kun hän palasi taloon, havaitsi hän Pekan ottaneen tuopin vetoisen viinapullon, josta tämä ryypiskeli ja tarjosi viinaa Reinikallekin, joka ei kuitenkaan sitä maistanut. Reinikka ei tiennyt kuinka paljon pullossa oli viinaa. Lisäksi Reinikka kerto Pekan leikanneen puukollaan kaksi palaa lehmän kustakin sorkasta, minkä avulla hän sanoi haluavansa koetella sitä isäntää, joka karhun lähetti. Kun sitten jonkun ajan kuluttua Simo Moilasen lehmä joutui karhun tappamaksi, oli Pekka Moilasen poika Antti sanonut Reinikalle: ”Nyt on Simolla koira kotona – vaikka jumalan synniksi lukeekin!”.

Pekka Moilanen kiisti Reinikan todistuksen ja sanoi vain nahkoneensa kuolleen lehmän ja käyttäneensä lihat itsensä ja perheensä ruuaksi. Nylkemisen aikana hän oli sattumoisin heittänyt pois jonkin verran lihaa, jonka leikkasi karhunpureman kohdasta. Tulen hän oli tehnyt vain sääskien takia. Vielä Pekka selitti, että Heikki Reinikka ei kelpaa todistajaksi, koska tämä on pahoinpidellyt omaa isäänsä ja äitiänsä. Tämän Pekka sanoi voivansa näyttää toteen seuraavilla käräjillä.

Oikeus koetti saada ”vakavasti kehottaen” Pekka Moilasta antamaan täyden tunnustuksen. Pekaa ei kuitenkaan saatu taivutetuksi; jatkuvasti hän väitti viattomuuttaan. Asia lykättiin. Pekan tuli hankkia todisteet siitä, että Reinikka oli pahoinpidellyt vanhempiaan. Nimismies Caspar Cajanus sai tehtäväkseen toimittaa käräjille myös Pekan vaimon Priita Väisäsen ja pojan Antin. Ennen käräjien päättymistä Pekka esitti vastakanteen Simoa vastaan. Pekka väitti, että Simo oli kahden viime vuoden aikan korjannut heinää Tulijokivarresta Pekalle kuuluvalta niityltä. Kanne raukesi, koska niityn omistusoikeutta ei voitu tarkistaa.

Saamme seurata Noita-Pekan vaiheita seuraavissa lehdissämme.

***********

Kauko-Pekka Moilanen

Kotiseudun kutsu

 

Kaeken vielä nähdä soan,

missä on oma moa.

Kaokana, kaokana se olla

voe, siellä kotiseutuni

laolu soe.

 

Milloen sinne palata voesin,

ihteni kotikonnuilleni toesin.

Jospa päevä vielä koettaesi,

silloen voesin laoloa ja soettoa.

 

Kotiseotu se parraen kaekis-

ta on, muistot lapsuuvesta

siellä koettelon.

Kaeken jos vielä nähdä saesin,

muistoehini jälleen palaesin.

 

Näläkämoan laolu sitten laolettaesiin,

ja kuorossa värssyjä veisattaesiin.

Onko unelma tämä kaepuu voan,

sen aika näöttää ja kokeako soan.

 

Kotiseotu kyllä kuhtunut on,

mutta aeka ei kypsä ole.

Nuoruusmuistot ne unelmiksi jeävät,

tämäkö on meäränpeä?

Sinne kaekki jeädä soa?

 

Nuoruusmuistot ne unelmiksi jeävät,

tämäkö on meäränpeä?

Sinne kaekki jeädä soa?

 

**********

Sukuseuramme tarvitsee uusia jäseniä myös nuorista sukupolvista. Toivotavasti innostat jälkipolvia sukuseuramme toimintaan. Nyt on poistumassa myös vaade 18 vuoden ikärajasta. Kaikki juuriltaan Moilaset tervetuloa seuramme toimintaan!

**********

__________________________________________________________________________________________________

Moilaset-sukusanomat 2/2019

Sisältö

Päätoimittajalta

Moilaset Iisalmessa

Kraatari Jooseppi Moilanen

Ensi kesänä Kostamukseen ja Kuhmoon

*******************************************

Hyvää Joulunaikaa Moilaset!

Jouluksi me kaikki toivomme entisajan valkoisia hankia, mutta toisin on nykyään ainakin Kainuun eteläpuolella. Vesisadetta ja harmautta jatkuu. Kuitenkin huolimatta ilmoista joulun odotus tuo aina positiivisuutta elämään. Tietäähän se läheisimpien tapaamisia, yhteistä tekemistä ja juhlan tunnelmaa.

Sukuseuramme toimintavuosi lähenee loppuaan. Kesätapaaminen Iisalmessa oli miellyttävä kokemus.

Ensi kesänä on vuorossa vihdoin suunta kohti Kuhmoa. Olemme jo kauan suunnitelleet tapaamista Kamarimusiikkifestivaalin aikaan Kuhmoon. Ensi käymme vierailulla Kostamuksessa, jonka rakentajina on useampi Moilanen myös ollut. Jäsenillämme on mahdollisuus nähdä kuinka Kostamus on kehittynyt ja mikä on kaupungin tulevaisuus kaivostoiminnan loppumisen jälkeen sekä nauttia Kuhmon kamarimusiikkifestivaalin tasokkaasta tarjonnasta ja tunnelmasta.

Seuramme hallitus uusiutui. Lämmin kiitos hallituksen jäsenille toiminnasta seuramme eteen ja tervetuloa uudet jäsenet kehittämään seuramme toimintaa.

Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta!

Raimo Moilanen

*********************************

Sukutapaaminen IIsalmessa 20. -21.7.2019

Sukutapaaminen Iisalmessa onnistui hyvin. Lauantaina oli paikalla 26 Moilaskansan jäsentä. Kiertoajelun oppaaksi saimme Iisalmen oppaiden Iikka Kauppisen. Hän oli mainio tarinankertoja ja Iisalmi osoittautui vilkkaaksi Ylä-Savon keskukseksi.

Runnin kylpylä oli tasokkaasti saneerattu moderniksi hyvinvointikeskukseksi, jossa pitkä historia täydensi elämystä. Esittelykierroksella saimme aimo annoksen historianopetusta aina 1700-luvulta lähtien. Ilta huipentui Juhlapäivälliselle jokimaisemissa.

Sunnuntaiaamuna lähdimme Iisalmen torille Kansanlaulukirkkoon. Tori kylpi auringossa ja penkit täyttyivät laulajista. Lounaan jälkeen pidimme vuosikokouksen, jonka puheenjohtajana toimi Timo Moilanen Oulusta ja sihteerinä Vuokko Marttila Jyväskylästä.  Sukuseuran puheenjohtajaksi valittiin Raimo Moilanen Joensuusta ja uusiksi hallituksen jäseniksi valittiin Kari Moilanen Tervolasta, Tuula Karvonen Kajaanista ja Vuokko Matero Kajaanista. Vanhoina jäseninä jatkavat Reino Moilanen Sotkamosta, Pentti Moilanen Oulusta, Pentti Seppänen Suomussalmelta ja Vuokko Marttila Jyväskylästä.

Hallituksen esitys ensi vuoden sukutapaamisesta Kuhmossa/Kostamuksessa hyväksyttiin.

**************************

Kraatari-Jooseppi Moilanen               

Tuija Aumala

” Jooseppi Moilanen! Sepäs vasta oiva ja nokkela räätäli, joka leikkeli pappilan kaikille pojille pöksyjä ja ‘jääkäritakkeja’ niin paljon kuin Vanhan-Marin kutomia kankaita riitti; myöhemmin hävisi hänkin pappilan horisontista ja huhut alkoivat kertoa että Jumala siunasi Joosepille erämaan surkeudessa perätyksin kolme eukkoa ja kolmatta kymmentä lasta. Mutta aniharvoin Jooseppi pappilasta lähtönsä jälkeen lienee omille lapsilleen pöksyjä neulonut, sillä kuulestipa miehestä tulleen syvästi uskovainen ja akkojaan kurissa ja herrannuhteessa kasvattavainen.”

Näin kirjoitti Ilmari Kianto vuonna 1922 julkaistussa muistelmateoksessaan Vanha Pappila isoisäni isoisästä, Jooseppi Moilasesta.

Jooseppi syntyi 13.2.1853 Suomussalmen Kiannan kylän Alalehtoon Iikka Laurinpoika Moilasen ja hänen vaimonsa Maria Erkintytär Sopasen perheeseen kolmantena lapsena. Joosepin isoisä Lauri oli muuttanut Alalehtoon Kiannan Keinälästä. Alalehdossa asui useita perheitä yhdessä. Sittemmin Joosepin perhe muutti Kiannan Latvalaan, joka oli Riihelän entinen mäkitupa, mutta ylennyt torpaksi. Perheeseen syntyi kaikkiaan seitsemän lasta. Joosepin nuoruusvuosilta ei juuri tarinoita löydy.

Ensimmäisen avioliittonsa Jooseppi solmi 22 -vuotiaana maaliskuussa 1875 Kristiina Pekantytär Tapion kanssa. Morsian oli kotoisin Kirkonkylän Lonkasta, joka oli Ylä-Röntylän torppa. Avioliitto jäi lyhyeksi ja lapsettomaksi. Kristiina kuoli jo seuraavan vuoden tammikuussa. Perimätiedon mukaan vaimo olisi kuollut raskaana ollessaan Latvalassa, Joosepin veljien nujakoinnista seuranneessa onnettomuudessa, mutta kirkonkirjat kertovat, että Kristiina kuoli kuumetautiin 27 vuoden, 11 kuukauden ja 20 päivän ikäisenä.

Kirkonkirjoista voi päätellä, että yhteistä kotia ei pariskunta ehtinyt laittaa, sillä rippikirjoissa Kristiina kulkee kuolemaansa asti Lonkan sivulla ja Jooseppi jatkaa Latvalassa elämistä. Ehkäpä nuorikko muutti Latvalaan, mutta välissä ei ehtinyt olla kinkereitä, niin jäi muutto papilta kirjaamatta.

Kristiinan kuoleman jälkeen Jooseppi eli itsellisenä, kuten käsityöläiset tuolloin usein tekivät.  Koska hän oli kiertävä räätäli eli kraatari, asui hän taloissa sen aikaa, kun teki väelle vaatteita, ja maksoi asumisestaan siis joko työllään tai rahalla. Kuten Kiannon kirjasta tiedämme, yksi näistä paikoista oli Karhulan pappila. Perimätieto kertoo, että Jooseppi kävi ompelemassa myös Pietarissa ja oli siellä pitkiä aikoja. Hän oli ollut ompelijana tsaarin hovissa, tosin ei itse tsaarille vaan hoviväelle.

Meni viisi vuotta, ennen kuin Jooseppi meni uudestaan kuulutuksille. Suomussalmen kuulutettujen luettelo tietää kertoa seuraavaa

23.6.1881

Itsellinen, nuorimies Jooseppi Iikanpoika Moilanen kirkon kylästä ja Talontytär Saara Antintytär Manninen Ruhtinansalmen kylästä – asianosaiset saapuvilla – Esteettömyydestä vastaa Talollinen Juho Kela

Tästä ei kuitenkaan vihkimistä seurannut, mutta miksi, syytä emme tiedä.   Sen kuitenkin tiedämme, että erokirja vahvistettiin tuomiokapitulissa heinäkuussa. Saara Antintytär Ruhtinansalmen Kuusivaarasta kuulutettiin vielä Iikka Juntuselle Kokkoniemestä pari vuotta myöhemmin, mutta tämäkin kihlaus purkautui, ja Saara lopulta meni vaimoksi Juho Tauriaiselle Pupon torppaan.

Jooseppi kävi kuulutuksilla samana vuonna toisenkin emäntäehdokkaan kanssa, nimittäin kuulutettujen luettelosta löytyy merkintä myös marraskuulta:

Itsellinen, nuorimies Jooseppi Iikanpoika Moilanen ja talontytär Haukilasta, Ewa Juhontytär Juntunen, molemmat kirkon kylästä – asianomaiset saapuvilla – esteettömyyden todistaa puhemies, talonpoika Heikki Matero Kotvalasta – kuulutuksiin pani

                                                                                                             A.B.Calamnius

Rippikirjasta löytyy tieto, että tämäkin kihlaus purkautui seuraavan vuoden tammikuussa tuomiokapitulin erokirjan mukaisesti. Morsiamelle tämä jäi ainoaksi yritykseksi päästä avioliittoon, sillä hän kuoli keuhkotautiin kuusi vuotta myöhemmin.

Ilmeisesti Joosepin ensimmäistä avioliittoa ei oikein pidetty kunnon avioliittonakaan, kun ei siitä lapsiakaan tullut, sillä missään häntä ei mainita leskeksi, vaan hän on edelleen ikään kuin naimaton, ”nuorimies”.

Viimein Jooseppi astui toisen kerran avioliittoon saman vuoden, 1883, joulukuussa ollessaan 29 -vuotias, Elsa Eliaantytär Koistisen kanssa, jonka perhe asui kirkonkylällä Taipaleen mäkituvassa. Morsian oli miestään 10 vuotta nuorempi. Hänen kanssaan siunaantuikin Joosepille kaikkiaan 13 lasta. Alkuun pariskunta eli itsellisinä, mutta vuonna 1888 perhe muutti Aittovaaran kruununtorppaan Kiannalle. Joosepin Isä Iikka ja äiti Maria muuttivat myös Latvalasta Aittovaaraan. Latvalasta oli tuossa vaiheessa tullut jo talo, ja isännäksi siihen oli tullut Juho Kela. Iikka oli sortunut elatusmieheksi eli loiseksi vaimoineen.

Ilmari Kianto kuvaa tapaamistaan Joosepin kanssa vähemmän imartelevasti matkakertomuksessaan Kotipitäjää kiertelemässä vuodelta 1904 Päivälehdessä:

”Aamuhämärissä lähdettiin [Syrjävaarasta] peninkulman talottomalle taipaleelle ja saavuttiin nälkäisenä Aittovaaraan, jossa ei kuitenkaan aamiaista voinut syödä, niin huonovointinen maja se oli. Tässä asui Jooseppi Moilanen, jonka vilkkaalle vaimolle Luoja oli siunannut 11 lasta, mutta ’Jumala’ oli korjannut niistä viime nälkätalvena 3 pois. Melkein alastomina repalehtivat likaisessa pirttipahasessa nuorimmat nulikat. Kun kysyin isältä, joka oli räätäli, miksei lapsilla ollut vaatteita, vastasi hän ettei ’semmoisille kakaroille toki kannata vaatteita laittaa, ne kun kuitenkin ne heti kuluttavat’. Kuinka karaistuneiksi pakko tällaiset köyhäin lapset kasvattaa, siitä mainittakoon esimerkkinä mökin 6 -vuotias tyttö, joka paljain jaloin, paljain päin ja yllään ainoastaan ohut paita, oli juuri näinä päivinä lystikseen tallustellut Aittojärven rantaan, joka oli jo vahvassa jäässä ja jonne oli mökiltä yli puolen kilometriä.” 

Kyseinen tyttö lienee ollut Elsa Reeta. Nälkätalvena 1903 siis kuoli kolme lasta ja yksi syntyi kuolleena. Kirkonkirjojen mukaan 18 -vuotias Johannes hukkui tammikuussa ja puolitoistavuotias Akseli ja lähes kolmevuotias Edvard maaliskuussa. Näin ainakin papille on kerrottu. Suvussa on kerrottu tarinaa, että juuri tuona nälkätalvena hän olisi ollut vuoden Pietarissa, mikä teki kotiväen elämän tietysti vielä karummaksi.

Louhi -lehdessä on uutinen 7.4.1906, jonka mukaan torppari Jooseppi Moilasen vaimon Elsan Kiannan kylästä ja kaksi muuta naista on kunta päättänyt ”kustantaa sairashuoneeseen ehdolla, että he itse matkan kustantavat”. Joko ei matkaan ollut varaa tai päätös tuli liian myöhään. Elsa kuoli huhtikuussa 1906, nuorimman lapsen, Kalle Leonardin, ollessa vain alle kaksivuotias. Ymmärrettävästi Jooseppi ei aikaillut emännän etsinnässä, ja joulukuussa oltiinkin taas kuulutuksilla, nyt Kerkän uudistalon tyttären, Retriika Juntusen kanssa.

Tällä kertaa morsian oli peräti 22 vuotta sulhasta nuorempi, joka oli jo 53 vuoden kypsässä iässä, joten lapsiakin ehti vielä syntyä perheeseen lisää. Joosepin lasten määrää on suuresti liioiteltu jälkeenpäin, kun heitä on väitetty kaikkiaan olleen kolmattakymmentä, mutta Retriikan kanssa heitä syntyi vain viisi, joten määrä jää kahdeksaantoista.

Yksi mielenkiintoinen tapaus Joosepin ja Retriikan perheestä sattuu löytymään useammastakin aikalaislehdestä. Tapauksesta kirjoittavat samoin sanoin Vakka-Suomi, Uudenkaupungin Sanomat, Savon Sanomat ja Länsi-Suomi syksyllä 1911.

”Säikäyttämällä kuollut lapsi. Suomussalmella Kiannankylän Aittovaarassa tapahtui joku aika takaperin että neljätoistavuotias tyttö karjaisi veljelleen niin kovasti, että kätkyessä nukkuva parin kuukauden ikäinen lapsi säikähdyksen vaikutuksesta myöhemmin kuoli. Näin vakuuttaa lapsivainajan äiti, räätäli Jooseppi Moilasen vaimo. Koska säikäytys kuitenkaan ei tapahtunut tarkoituksella ja koska säikäyttäjä oli alaikäinen, ei tapahtumasta ole ilmoitettu poliisiviranomaisille. Tällainen ikävä tapaus pitäisi olla varoituksena tuhansille kodeille, että pienokaiset tarvitsevat rauhaa. Kuinkahan monta säikäytyksen vaikutuksesta mielivaivaiseksikin joutunutta ilmeneisi, jos kaikkien kotien synnit tulisivat päivänvaloon.”

Jooseppi kuoli 66 -vuotiaana 11.9.1919, nuorimman lapsen synnyttyä (ja pian kuoltuakin) kuusi vuotta aiemmin. Ensimmäisen avioliiton lapset olivat jo alkaneet hajaantua tahoilleen, ja lapsenlapsia tullut. Joosepin langosta oli tullut vävy, sillä hänen tyttärensä Selma oli mennyt miniäksi Kerkkään, Retriikan veljen puolisoksi, ja oli saanut kaksi poikaa. Elsa Reetan puoliso puolestaan tuli Latvalan entiseltä emätilalta, Riihelästä, ja hän oli saanut tyttären. Tilda oli avioitunut Paltamoon ja hänkin saanut tyttären. Joosepin pojista kaksi oli lähtenyt Amerikkaan ja yksi Venäjälle. Vihtori oli ehtinyt jopa leskeytyä, sillä hänen vienankarjalainen vaimonsa oli kuollut ja Vihtori palannut Vienasta Suomussalmelle kahden poikansa kanssa. Jooseppi itse oli perimätiedon mukaan lunastanut torppansa omaksi, mutta myynyt sen, ilmeisesti samantien, koska torpan lunastus tuli mahdolliseksi 1918. Eli ei hän ollut kauaa talollinen – vuokralaisena syntyi ja vuokralaisena kuoli.

Käsityöläisyys on kulkenut perintönä suvussa Joosepin jälkeenkin. Poika Vihtori oli taitava käsistään ja tarkka jopa halkopinoista. Hän koputteli halkojen päät millilleen suoraan riviin, ja jos halko ei sopinut pinoon, Vihtori heitti sen eri kasaan muurihaloiksi. Vihtorin poika Väinö toimi ennen sotia suutarina ja kierteli isoisänsä tapaan taloissa kenkiä tekemässä. Hän oli monitaitoinen: teki lastulintuja, veisti veneitä, salvoi hirsiä, huovutti huopikkaita ja kutoi verkkoja. Minä, Väinön pojantytär, olen jatkanut samaa ketjua, ja suoritin suutarin ammattitutkinnon vanhoilla päivilläni. Joka polvessa on monenlaisia käsitöitä harrastettu ja arvostettu, joten Joosepin perintö elää meissä yhä.

Vieressä kuva Vihtorin tyttärestä, Saimasta, sylissään Väinön tytär Ilona, jolla on jalassaan isän tekemät uudet pieksut. Vihtori oli tuonut ”kengänroskat” Väinölle ja määrännyt, että lapselle on tehtävä kengät, kun hänellä ei sellaisia ole. Ei ollut suutarin lapsella kenkiä.

Tuija Aumala on Kraatari-Joosepin pojanpojan hallituksemme jäsenen Ilona Soiniityn tyttärentytär.

Olen kiinnostunut uusista tiedoista Jooseppiin ja hänen jälkeläisiinsä liittyen, ja minuun voi halutessaan olla yhteydessä. tuija.aumala@gmail.com, 0400 580 890. Sukupuu löytyy myös Myheritage.com -palvelusta. Pahoittelen mahdollisia virheitä tiedoissa.

Joosepin lapset

Äiti Elsa Koistinen

1. Johannes 1884-1903 (hukkui)
2. Hjalmar 1885-? (Muutti käsityöläiseksi Kuolajärvelle, Venäjälle 23.3.1909)
3. Vihtori 1887-1967 (Asui Suomussalmella, Kiannan Matalavaarassa)
4. Jooseppi Gunnar 1888-1950 -luku? (USA:ssa 1910-1930, sitten Mikkelissä.)
5. Eino 1890-1969 (Asui USA:ssa)
6. Tilda Aliina 1892-1975 (Paltamoon 1910, sitten Suomussalmen kirkonkylällä)
7. Selma Maria 1894-1960 (Asui Suomussalmella, Kiannan Kerkässä)
8. Elsa Reeta 1896-1987 (Asui Suomussalmella, Kiannan Riihelässä)
9. Kaisa Amanda 1897-1930-luku (Asui Kajaanissa)
10. Edvard 1900-1903 (hukkui)
11. Akseli 1901-1903 (hukkui)
12. tyttö 1903 kuolleena syntynyt
13. Kalle Leonard 1905-2003 (Asui Suomussalmen kirkonkylällä)

Äiti Retriika Juntunen

1. Antti 1907-1989 (Asui Suomussalmella, Ruhtinansalmen Sirkkulassa)
2. Saimi Maria 1910-1984
3. Tyyne 1912-2009 (Asui Suomussalmen kirkonkylällä)
4. Riitta Valpuri 1912-2012 (Asui Suomussalmen kirkonkylällä)
5. Heimo 1913-1913

Sanastoa

• Talollinen, talokas: Viljelee omistamaansa tilaa
• Torppari: Vuokraa viljeltäväkseen osaa maatilasta sen omistajalta, joko valtiolta (=kruununtorppa) tai yksityiseltä
• Mäkitupalainen: Vuokraa tupaa, johon ei kuulu viljelyksiä, käy töissä muualla.
• Piika,renki: Pestattu työntekijä, asuu talon tiloissa ja saa palkkaa ja ylöspidon.
• Itsellinen: Ei saa elatustaan omasta maanviljelystään, eikä ole kenenkään palveluksessa. Maksaa asumisestaan rahalla tai työllä
• Muonamies: Asuu tilan rakennuksissa ja tekee taloon päivätöitä, saa osan palkastaan ruokana.
• Loinen:Asuu isäntätalon tuvan nurkassa, saunassa, leivinpakarissa tai vastaavassa tilapäismajapaikassa. Tekee taloon töitä sopivassa määrin elantonsa ja asumisensa edestä, mutta ei ole pestattuna eikä saa palkkaa.

Lähteet:

• Päivälehti no 7B / 10.01.1904
• Louhi no 41 / 7.4.1906
• Länsi-Suomi no 109 / 26.8.1911
• Suomussalmen rippikirjat 1850-1900
• Suomussalmen rippilapset 1858-1883
• Suomussalmen syntyneet 1872-1879
• Suomussalmen kuolleet 1872-1906
• Suomussalmen kuulutetut 1872-1910
• Kalle Leonard Moilasen pesänselvitys- ja perinnönjakokirja

Tämä kirjoitus julkaistaan myös Moilaset-sukusanomat 1/2020 paperilehdessä.

**********************************************************************************

KESÄN 2020 SUKUTAPAAMINEN KOSTAMUS-KUHMO 13. – 15.7.2020

Katso ohjelma etusivultamme. Ohjelma täydentyy kevään aikana.

 

*************************************************************************************************

 

Moilaset-sukusanomat 2/2018

Sisältö

Päätoimittajalta

Moilaset Karjalan kannaksella

Ensi kesänä Iisalmeen.

Naapuriapua

Hapanta
*********************************

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta!

Toimintavuosi 2018 lähenee loppuaan. Harvinaisen lämpimän kesän ja kuulakkaan syksyn jälkeen on aika laskeutua talveen sekä rauhoittua joulun viettoon. Kesällä teimme muistorikkaan matkan Laatokan Karjalaan. Pidimme matkan aikana vuosikokouksen. Hallitukseen valittiin Reino Moilanen Sotkamosta, Pentti Seppänen Suomussalmelta, Ilona Soiniitty Espoosta, Pentti Moilanen Oulusta, Heikki Moilanen Kajaanista ja Vuokko Marttila Jyväskylästä. Puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Raimo Moilanen.

Ensi kesänä sukutapaaminen järjestetään Iisalmessa 20. – 21.7.2019. Varaahan aika jo almanakkaan. Iisalmesta ja sen ympäristöstä löytyy paljon nähtävää ja koettavaa.

Sukututkimus on saanut uutta vireyttä DNA-tutkimusten kautta. Suurin osan miehien dna:sta viittaa Keski-Venäjän ja Aasian suuntaan. Sen sijaan naisten kanta viittaa läntiseen suuntaan. Oletko sinä kiinnostunut omasta perimästä? Jos olet, niin netistä voit katsoa miten toimia ja mitä testit maksavat. Omien juurien selvittäminen on mielenkiintoista  ja perinteen eteenpäin siirtäminen tärkeää. Sukuseuramme sukukirjoista voit edetä esi-isissä aina 1600-luvun alkuun. Olemme ottaneet uusintapainokset sukukirjoistamme ja niitä voit tilata Moilas-shopista.

Sukuseura tarvitsee pysyäkseen elinvoimisena aktiivisia toimijoita. Tule mukaan ja innosta läheisiäsi mukaan.

Rauhaisaa joulunaikaa!

*********************************

Sukutapaaminen Karjalan Kannakselle 19. – 22.7.2018

Tuhoutuneita suomalaisten rakentamia kirkkoja löytyi matkallamme. Tässä poltettu kirkko välillä Sortavala – Käkisalmi. Kirkon vieressä oli hynin hoidettu sankarihauta. Alueelta kotoisin olevat karjalaisseurat ylläpitävät ja kunnostavat hautausmaita.

Tämän kesän sukutapaaminen järjestettiin matkana Karjalan kannakselle.

Jo varhain aamulla lähti kuljetus Oulusta kohti Kajaania. Välimaastossa Kontiomäellä kyytiin otettiin Suomussalmen suunnalta saapuneet matkailijat. Kajaanista ja Sotkamosta lähtevät nousivat kyytiin Vuokatissa. Matka jatkuin pienellä tauolla Juuassa kohden Joensuuta. Joensuussa bussi täyttyi paikallisten ja Helsingistä ja ulkomailta tulleista matkailijoita. Pienen kaupunkikierroksen jälkeen menimme lounaalle. Ruoka jo maistui ja edessä vielä matka kohden rajaa ja Sortavalaa.

Sukuseuralaisia onnisti saada kuljettajaksemme ja oppaaksemme Tilausmatka Moilasen omistaja Eero Moilasen. Hänen asiantuntevan ja hyvän palvelun ansiosta matkamme onnistui erinomaisesti. Suuri kiitos Eerolle.

Joensuusta matka rajalle ei ole kuin 60 kilometriä. Ennen Suomen rajaa noukimme kyytiin viimeisen sukumatkalaisen. Suomen tullin läpimeno sujui nopeasti. Venäjän tullin tarkastus olikin tarkempi, mutta nopeasti Moilaset pääsivät jatkamaan matkaa. Heti rajan jälkeen Värtsilässä oli mies tien reunassa tarjoamassa rahanvaihtoa, joten mies bussiin ja lopmsat levälleen. Nyt kelpasi Moilasten aloitta Venäjän loma. Rajan jälkeen pysähdyimme Kolmas-kahvilassa, joka on kopio ABC-asemista ravintoloineen, kauppoineen ja alkoholimyymälöineen. Maisema vaihtuu heti rajan ylityksen jälkeen toisenlaiseksi. Onkin sanottu sen olevan EU:n jyrkin elintasoraja. Talojen kunnossapito, pihojen siisteys ja teiden ylläpito on retuperällä. Hieman toivoa tuo se, että alueelle on syntynyt uusia matkailualan yrityksiä, jotka tuovat työtä ja elinvoimaa alueelle.

Matka jatkui. Rajalta lähtien on koko tieväylä yhtä tietyömaata. Vähän aikaa sitten tie saatiin Venäjän federaation tieksi. Se tarkoittaa kunnon määrärahoja tien kunnostamiseen ja ylläpitoon. Aiemmin tie oli Karjalan tasavallan alaisuudessa ja sen kunto oli todella huono. Federaation alaiset tiet ovat hyvässä kunnossa, mutta heti kun tullaan esim. Petroskoin kaupunkiin alkaa kuoppien määrä olla suuri ja kunto käsittämättömän huono.

Ennen Sortavalaa vierailimme Ruskealan marmorilouhoksella, josta on kehittynyt valtava matkailukohde. Suomen aikana kaivos oli merkittävä marmorin toimittaja Pietarin rakennuskohteisiin, mm. Iisakin kirkkoon.

Sortavalassa majoituimme perinteiselle Seurahuoneelle. Hotelli on vaatimaton, mutta asiallinen matkalaisten levähdyspaikaksi. Matkan hintaan kuului illallinen, joka venäläiseen tapaan sisälsi maittavan alkukeiton, salaatin, pääruoan ja jälkiruoan. Iltapalan jälkeen oli aikaa tutustua kaupunkiin, jonka keskusta on säilynyt hyvin Suomen ajan kuosissa. Pieni ryhmämme vaelteli kaupungilla ja kuljettajamme Eero huomasi erään kahvilan terassilla tutun kuljettajan. Menimme kahvilaan ja juttusille. Kuljettajan seurassa oli nuorehko suomalainen kaveri, joka kertoi isänsä pystyneen vuokraamaan entiseltä kotipaikaltaan kesämökkitontin Lumivaaran kunnan alueelta Laatokan rannalta. Edesmennyt isä oli rakentanut sinne mökin ja poika oleskelee mökillä pitkiä jaksoja läpi vuoden. Matkalla mukana olleet sisarukset Riitta Halberg ja Reija Stålhammar kertoivat, että heidän isänsä on kotoisi Lumivaarasta ja heidän isän sukunimi Rapo on sama kuin tällä tapaamallamme kaverilla. Kun tarkastelimme heitä myös samoja pirteitä löytyi ulkomuodosta. Tämä tuntui jo kohtalon johdatukselta. Kaveri oli palaamassa Sortavalasta mökilleen ja sovimme, että hän pääsee meidän kyydissä sinne. Riitalla ja Reijalla alkoi urakka selvittä onko tapaamamme kaveri todella sukua heille.

Reija, sukulaismies? ja Riitta Sortavalassa.

Aamupalan jälkeen oli vuorossa kaupunkikierros ja mahdollisuus ostoksiin ja virkistäytymiseen. Lähdimme ajamaan kohti Käkisalmeä. Reitti kulki läpi auringossa kylpevän maaseudun. Poikkesimme Lumivaaraan, jonne johtava tie oli siinä kunnossa, että tuntui kohta munuaisten irtoavan. Eero kuitenkin paineli päättäväisesti eteenpäin. Jätimme Sortavalassa kyytiin nousseen puolisukulaiskaverin pois kyydistä ja menimme tutustumaan Lumivaaran kirkkoon.

Kirkko on huonossa kunnossa. Neuvostoliiton ajalla se toimi perunavarastona ja lattiat ovat tuhoutuneet. Laitoimme kuitenkin kirkon kellot soimaan ja lauloimme kirkossa ”Jo joutui armas aika” –virren. Komeasti kaikui holveissa. Kirkon vieressä – kuten monen muunkin Suomen ajan kirkon tai kirkon raunioiden vieressä on suomalaisten kunnostamat ja ylläpitämät sankarihaudat.

Putin on määrännyt aiemmalla valtakaudellaan, että jokaiseen kylään tulee asentaa puhelin. Näitä sinisiä puhelinkoppeja näkyi joka kylässä, tosin kaikissa ei ollut puhelinta. Tässä yhteyksiä kokeillaan Kurkijoella.

Matka jatkui Kurkijoelle, jossa pidimme pienen tauon. Kurkijoki on maisemaltaan kaunis paikka ja voi kuvitella millainen paratiisi se aiemmin on ollut. Nyt sinne suunnitellaan ”piilaaksoa”, tietotekniikka-alan yritysten kehityskeskusta.

Matka päättyi Hiitolan kautta Käkisalmen kaupunkiin. Käkisalmi yllätti siisteydellään ja järjestelmällisyydellään. Majoituimme Hotelli Korelaan. Hotelli on entinen Osuuskaupan omistama Vuoksenhovi. Illallinen oli maittava runsaine tarjoiluineen.

Kuljettajamme Eero oli varautunut omilla laulukirjoillaan, joten välimatkat sujuivat sointuja soljutellen.

Jumiutuneet matkalaukun lukon avaamisoperaatio Hotelli Korelassa.

Aamupalan ja kiertoajelun jälkeen lähdimme kohti Viipuria. Ajoimme läpi Kiviniemen ja Muolaan. Näimme vanhoja taistelupaikkoja. Välillä pysähdyimme ”Metsämarkettiin”, joka oli pakettiauto juomineen.

Välimatkalla etenemistä vaikeutti valtavat tietyöt, joita tuntui olevan kaikkialle. Pienen tihkusateen saatteleman saavuimme Viipuriin. Kaupunki oli yhtä työmaata. Taloja ja katuja kunnostettiin. Eero tiesi kertoa, että Putin on tulossa vierailulle, joten kulissit on saatava Tsaarille kuntoon. Majapaikkamme oli Hotelli Viipuri, joka myös on Suomen ajalta peräisin

Päivällinen oli varattu entisen Espilän paikalle saman näköisesti rakennettuun ravintolaan. Palvelun taso ei ole vielä kehittynyt, mutta pienen hapuilun jälkeen ruokailu sujui hyvin. Päivällisen jälkeen pidimme vuosikokouksen hotelissa. Kokouksenpuheenjohtajan toimi Vuokko Matero ja sihteerinä Raimo Moilanen.

Aamulla Moilaset olivat sovitusti aamupalalla ja lähdössä kiertoajelulle. Pysähdyimme Viipurin torille, jolloin oli mahdollisuus ostoksille ja lounaalle. Ennen lähtöä tyhjensimme pellavakaupan. Matka kohti Suomen rajaa alkoi. Pysähdyimme Tali-Ihantalan taistelupaikan muistomerkillä. Oli pysähdyttävää nähdä paikka. Eräs mukana olleista jäsenistämme kertoi isänsä kaatuneen lähistöllä. Eeron säestäessä haitarilla lauloimme Veteraanin iltahuudon. Useampi silmä kostui tunnelmasta.

Matka jatkuin vanhan Enson halki Svetogorskiin, joka oli karkean oloinen venäläinen kaupunki, joka elää tehtaansa turvin. Osan ulkomaisista työntekijöistä asuu Imatralla ja he käyvät päivittäin töissä Svetogorskissa. Ylitimme rajan nopeasti ja taas alkoi näyttä maisemat kotoisilta. Kaikki ojennuksessa ja järjestyksessä. Loppumatkaa oli vielä tovin jäljellä. Joensuu, Sotkamo, Kontiomäki, Oulu. Oli hieno matka. Kiitos seurasta matkalaiset.

 

****************************************

Kesällä Iisalmeen 20. – 21.7.2019

Iisalmi (ruots. Idensami) on 1891 kaupunkioikeudet saanut kaupunki. Se erotettiin ensin kauppalaksi ja lopulta kaupungiksi Iisalmen maalaiskunnasta. Iisalmi sijaitsee Pohjois-Savon maanviljelyksen keskuksena ja sen kehityksen käynnisti rautatien tuleminen 1900-luvun alussa (Juhani Aho: Rautatie) sekä vesiyhteyden saaminen kanavien valmistuttua. Nykyisin Iisalmi on vahva teollisuuden ja maanviljelyksen keskittymä, jossa sijaitsee monia metallialan yrityksiä, autokoritehtaat (ambulanssit, poliisi- ja puolustusvoimien sekä rajavartioston autot), Valion juustomeijeri Lapinlahdella, Olvin tehdas, Väisäsen mainio kotilihamyymälä ym. Sodan jälkeisen siirtolaisuuden myötä alue on saanut lisän omaleimaisuuteensa ortodoksisuudesta ja siirtolaisuudesta.

Historiasta muistamme alueen Koljonvirran taistelusta sekä perinteikkäästä Runnin kylpylästä (www.runni.fi), jossa Moilaset huljuttelevat varpaitaan ensi kesänä.

Katso netistä sivua www.Iisalmi.fi ja löydä kiinnostavia tutustumispaikkoja ensi kesälle.

****************************************

Naapuriapua

Hyrynsalmen pitkäaikaisen kunnansihteerin ja kunnanjohtajan perinteekeräyskilpailuun lähettämä tarina. Tarina sopii jouluun. Lähimmäisen muistaminen on paras joululahja. Olipa hän lähiomainen, yksinäinen vanhus, maahanmuuttaja tai yhteiskunnan ulkopuolelle ajautunut lähimmäinen.

Letuksesta runsaan neljänneksen päässä olevassa naapurissa olivat vaikeudet kasautuneet. Monta hallavuotta oli ollut peräkkäin, ja tuoni oli vieraillut talossa vieden mukanaan työikäisiä ja -kuntoista väkeä. Oulun kauppahuoneen kanssa tehty tervaurkko oli jäänyt vajaaksi.

Elettiin 1800-luvun puolivälin jälkeisiä vuosikymmeniä. Kajaanin kihlakunnassa alkoi liikkua huhuja, että isojako olisi ulossa. Siinä jokaiselle talolle annettaisiin omat tilukset. Harvaan asutuissa pitäjissä jaon yli jäävä ns. liikamaa menisi valtion omistukseen. Tässä tilanteessa oululaiset kauppahuoneet, joita kansan keskuudessa sanottiin terveporvareiksi, alkoivat kiinnostua maanostoista korpipitäjien perukoita myöten.

Oulun kauppahuone, nimi jääköön tarkemmin yksilöimättä, ilmoitti Letuksen naapurille, että ellei vajaaksi jääneen tervaurkon jo kerran karhutusta ennakkomaksusta tule ilmoitetussa ajassa takaisinmaksua, velka pantaisiin uloshakuun. Se tietäisi naapurille varmaa talon menoa. Naapuri tuli kertomaan vakavat huolensa Letuksen Pekalle: ”Kun olisi päässyt vielä siirtymään tämän pahimman pykälän yli. Muutaman vuoden päästä joutuisi nuoremmistakin pojista tuntuvaa apua. Ennen terveporvarit antoivat tervaurkolle lisäaikaa. Nyt hekin sanovat köyhtyvänsä ihan silmissä. Englanninkin sanovat köyhtyneen. Tervat se kuuluu ottavan oululaisilta pilkkahinnalla. Sotalaivoja ei ole enää varaa tervata kuin joka toinen vuosi.”

Pekka oli käynyt talvella Oulussa. Pilke silmässä hän kertoi Oulussa kuulemastaan: ”Siellä puhuttiin, että tervan tarve kasvaa ja hinta nousee jo ensi kesän jälkeen. Kiinan väylän merirosvot ovat saaneet niin hyviä tykkejä, että selkeällä ilmalla upottavat lastilaivojen paimenena olevan sotalaivan melkein joka laukauksella. Sen jälkeen ryöstävät lastilaivoissa käypäsen tavaran ja upottavat ne pohjat puhkomalla. Uusia laivoja tarvitaan tilalle. Niinhän nuo Oulun viisaat tiesivät, ettei tervattava puu maailmasta lopu. Ja mikäpä niillä oli tietäissa, kun varsinkin kesäaikaan melkein joka viikko tulee uudet, maailmalla kaiken nähneet merimiehet ihmeistä kertomaan”.

Uhkaavasta talon menetyksen vaarasta puhuttiin isäntien kesken useamminkin. Asiaa tuumailtuaan Pekka kerran virkkoi: ”Eipä sille olla paljonkaan tehtävissä. Voisi sentään yksi konsti olla, jota voisi kokeilla. Sen käytössä pitäisi meidän naapurusten välillä olla rajaton luottamus”.  Kuulemastaan ilostuen naapurin isäntä sanoi luottamuksen riittävän.

Sen jälkeen Pekka selosti suunnitelmansa: ”Meidän on tehtävä kauppakirja, jolla sinä myyt talosi täysineen minulle. Asut talossasi kuten ennenkin. Kun ajat tästä paranevat ja velka Oulun kauppahuoneen kanssa on selvitetty, kauppakirja revitään ja palat poltetaan. Sinä olet talossasi taas täysi isäntä eikä kauppakirjasta jää jälkeäkään”. Kauppakirjat tehtiin Pekan suunnittelemalla tavalla. Naapurin isännälle velkahaastetta tuonut lautamies joutui toteamaan, että talo on myyty ja haaste on myöhästynyt.

Naapurin pojat kasvoivat ja talous koheni. Saatiin uusi palsta tervametsää ja siitä tervaa. Oulun kauppahuoneen velasta päästiin eroon. Kauppakirja poltettiin ja täysi isännyys palasi naapurille. Näin oli Letuksen Pekka, maankuulu seppä ja asioissan taitavaksi tunnettu isäntä, auttanut naapuriaan hyvän huikosen eteenpäin.

Tuntuuko tarina liian hyvältä ollakseen uskottava? Kuulin sen ensi kerran koulupoikana. Vielä vuonna 1935 kaksi vanhaa lautamiestä vakuuttivat, että tapaus on viimeisen päälle tosi.

***************************

Hapanta

Joulun aikana tulee syötyä liikaa ja vatsapolo joutuu koetukselle. Hapatetut maitotuotteet auttavat meitä mahapatona ähkiviä. Ohessa muutama helppo resepti eli resetti kuten Kainuussa sanotaan. Lähde: Karjalainen 15.11.2018.

Viili

1 l täysmaitoa

1 rkl viiliä

Sekoita tilkkaan maitoa viili. Sekoita viiliä haarukalla ja lisää se huoneenlämpöiseen maitoon. Jaa viili astioihin ja peitä kelmulla tai foliolla. Jätä kypsymään huoneenlämpöön vuorokaudeksi. Siirrä viili jääkaappiin ja nautiskele kylmänä sellaisenaan, kanelin ja sokerin, hunajan tai marjojen kera. Ota siemen viiliä seuraavaa satsia varten.

Jogurtti

1 l täysmaitoa

1 dl kreikkalaista, turkkilaista tai bulgarian jogurtti

1 dl maitojauhetta

Kiehauta maito. Jäähdytä maito noin 40-asteiseksi. Sekoita joukkoon siemenjogurtti sekä maitojauhe. Maitojauhe tekee jogurtin paksummaksi, sellaiseksi, jota olet Kreikassa saanut nauttia.

Kaada seos uunivuokaan, peitä se foliolla ja laita vuoka 50 asteiseen uuniin. Hapatukseen kuluu aikaan noin viisi tuntia (42-45 astetta). Viileämmässä lämpötilassa hapatus kestää kauemmin.

Jos jogurtti tuntuu liian  juoksevalta, voit valuttaa sen sideharsolla tai suodatinpaperilla vuoratussa siivilässä.

Nauti alkuperäisen kreikkalaisen tavan mukaan hunajan kanssa tai marjojen tai hillojen kanssa.

***********************

 

 

Moilaset-sukusanomat 2/2017

Sisältö

Päätoimittajalta
Moilaset Hossassa
Amerikan vieraiden tapaaminen (Pentti Seppänen, Rebecca Hoestra)

Muisto Norjasta
Muistelu radion tulosta
Kesällä 2018 Aunuksen Karjalaan

********************

Hyvää Joulunaikaa Moilaset!

Jälleen on päättymässä yksi toimintavuosi sukuseuramme historiassa. Kesä huipentui sukutapaamiseen Hossassa. Suomen satavuotiskansallispuisto tarjosi upeat puitteet tapaamisellemme. Järjestelyt toimivat hienosta. Kiitos Pentille järjestelyistä. Sukutapaamiseemme saimme myyntiin uusintapainoksen ensimmäisestä sukukirjastamme Kaskimailta kansaksi. Sitä on jälleen saatavissa. Kts Moilasshop-sivuiltamme.

Vuosikokouksessa uusiutui seuramme hallitus. Hallitukseen valittiin Timo Moilanen Oulusta (varapj.), Ilona Soiniitty Espoosta (siht.), Pentti Moilanen Oulusta, Heikki Moilanen Kajaanista ja Reino Moilanen Sotkamosta. Pentti Seppänen jatkaa rahastonhoitajana sekä sukurekisterin ylläpitäjänä. Puheenjohtajan valinta yllätti. Minua esitettiin puheenjohtajaksi ja tulin valituksi. Kiitän luottamuksesta ja otan nöyrin mielin tehtävän vastaan. Kiitän Kyllikki Savikkoa pitkästä rupeamasta seuramme johdossa. Seuramme toiminta tarvitsee jatkuvaa uusiutumista, ajassa elämistä ja uusia toimijoita. Nyt on ilahduttavaa uusien jäsenien tuleminen seuraamme. Heidän saamisestaan meillä kaikilla vastuu.

Meillä kaikilla halu selvittää mistä olemme tulleet ja minkälaisia geenejä kannamme. DNA-testit ovat viime vuosina lisääntyneet sukutaustojen selvittämisessä. Vahvimmin Itä-Suomalaisten taustoista tehdyt testit osoittavat, että juuremme vievät aasialaisten kansojen perimään, jopa Volgan mutkasta itään. Sieltä tuli siis suurin vaellus Suomeen, kuten myös Moilaset saapuivat Karjalan kannaksen kautta Itä-Suomeen. Osa tuli Viron ja Ruotsin kautta. Siitä syntyi sekoitus, joka näkyy edelleen tavoissa, luonteessa ja käytöksessä. Kaikkina aikoina tänne on tultu ja täältä lähdetty. On ollut vastenmielistä seurata viime aikojen keskustelua, jota on käytetty omien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. On unohdettu historia ja perusteet, jotka meidän demokraattisen kehityksen ovat edesauttaneet. Ilman vahvaa pohjoismaista perustaa emme olisi se maa mitä olemme nyt. Olkaamme ylpeitä näistä ominaisuuksista, jotka synnyttivät näin hienon valtion kaikkien vaikeuksien jälkeen. Juhlikaamme ylpeästi satavuotiasta Suomea.

Ensi kesänä suuntaamme juurillemme Laatokan Karjalaan. Siellä saamme tutustua Sortavalan, Käkisalmen ja Viipurin lisäksi aikaisempiin suomalaiskyliin. Matkan järjestäjänä on kokenut Tilausmatkat – Matka-Moilanen. Mukavasti Moilasten matkassa. Yövymme kaupungeissa ja majoitus on hotelleissa. Tervetuloa mukaan. Katso matkaohjelma sivuiltamme tai nettilehdestämme.

Tässä lehdessämme saamme tuulahduksen Amerikasta, josta Rebecca Hoestra perheineen vieraili Suomessa kesällä. Pentti Seppäsellä oli tilaisuus tavat heitä Kuusamossa. Lisäksi julkaisemme perinteenkeruukilpailun satoa kirjeen sota-ajalta. Siinä kuvastuu miten perheiden oli tultava toimeen. Radion tuleminen toi valoa tulevasta.

Hyvää joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta, tavataan ensi kesänä sukumatkalla Aunuksessa!

Raimo Moilanen

********************

Sukutapaaminen Hossassa 21. – 23.7.2017

RM

Lauantaina Moilaskansa kokoontui Hossan lomakartanoon, jossa suurin osa osallistujista majoittui. Kahvien jälkeen ryhmä jakaantui kahteen osaan. Osa lähti patikoimaan Värikallioille ja osa autoilla kanjonijärviristeilylle Julmalle Ölkylle. Sää oli viimekesän mukainen puolipilvinen ja kolea. Heti Hossaan saavuttua sai nähdä, että uusi kansallispuisto kiinnostaa ihmisiä. Kaikki majoituspaikat olivat täynnä turisteja. Retkien jälkeen nautimme lounaan rajakartanossa.

Illansuussa kokoonnuimme Hossan poropuistoon. Ensin menimme kapulalossilla läheiseen saareen, jossa talon eloisa emäntä kertoi paikasta ja toiminnasta. Pentti Seppänen lauloi ja laulatti meitä.

Maukas poroillallinen nautittiin poropuiston ravintolassa. Illalla Rajakartanossa majoittuneet viettivät iltaa yhdessä saunoen ja uskaliaimmat uiden järvessä.

Sunnuntaina Moilaset kokoontuivat Hossan Luontokeskukseen. Aluksi Luontokeskuksen tiedottaja Sini Salmirinne kertoi alueen kehityksestä ja kansallispuistostatuksen aiheuttamista toimista. Uusia luontopolkuja, siltoja ja opasteita on rakennettu. Kävijämäärän kasvun myötä majoitus- ja ravitsemispalveluita tarvitaan lisää. Se lupaa hyvää koko Ylä-Kainuun ja Kuusamon matkailun kehittämiselle. Koko Suomen alueella juuri matkailu on eniten kasvava toimiala. Täsät osoituksena on suorien lentojen kasvu Kuusamoon. Siitä kasvusta myös Ylä-Kainuun olisi otettava oma osansa.

Vuosikokouksessa valittiin uusi hallitus sekä puheenjohtaja. Ensi kesän sukutapaamisen kohteeksi valittiin Aunuksen Karjala. Bussikuljetus järjestetään Oulun, Kajaanin ja Joensuun kautta.

Lähtökahvien jälkeen hyvästelimme Hossan. Tapaamisesta jäi hyvä muisto. Oikea valinta Suomen juhlavuoden kansallispuistoksi.

*********************

Kirje Yhdysvalloista – vierailu Suomeen

Hei,

Terveisiä sinulle Toivolasta (Michigan). Ohessa on kuva meistä neljästä, jota tulimme Suomeen.

Matkamme Suomessa oli ihana. Olimme siellä syyskuun 11 ja 30 päivien välisen ajan. Me ajoimme melkein 4000 km Suomen, Norjan ja Ruotsin alueilla ja vierailimme 125 sukulaisemme luona. Vuokrasimme auton ja vierailimme monissa kaupungeissa ja kirkonkylissä: Helsingissä, Valkeakoskella, Tampereella, Töysässä, Perhossa, Oulussa, Kiviniemellä, Pudasjärvellä, Taivalkoskella, Posiolla, Kuusamossa, Sodankylässä, Kittilässä, Rovaniemellä, Orajärvellä, Sattasessa, Vuotsossa, Inarissa, Ivalossa, Utsjoella, Enontekiöllä, Kilpisjärvellä, Karasjoella, Kautokeinossa, Fossbakken ja Lavingessä Norjassa, Kiiruna ja Pajalassa Ruotsissa.   Useimmissa paikoissa asui meidän sukulaisiamme. Näimme auringon vain kolmena päivänä ja revontulia kahtena päivänä.

Tapasimme Pentti Seppäsen ja hänen pojanpoikansa Kuusamossa. Oli mukava tavata heidät. Sain hankittua itselleni Moilasten sukukirjan. Toivoisin pystyväni ymmärtämään suomen kieltä.

Vietimme myös neljä päivää Hollannnissa matkustellen monilla alueilla. Mieheni esi-isät tulivat Hollannista joten halusimme nähdä myös heidän kotimaansa.

Sillä aikaa kun olimme Suomessa löytyi 32 vuotiaalta pojaltamme kasvain oikeasta reidestä. Saavuttuamme takaisin kotiin matkustimme Rochesteriin Minnesotaan, jotta hän voisi aloittaa viiden viikon sädehoidot. Hoitojen loputtua kasvain poistettiin leikkauksessa 1. joulukuuta. Hän on nyt kotona toipumassa, ennuste on erittäin hyvä. Jumala on vastannut rukouksiimme

Toivotan teille kaikille Siunattu Joulua ja Iloista uutta Vuotta!

Rakkaudella

Becky Hoestra

Suomennos RM

Tapaamiseni Rebecca Mattila Hoekstran kanssa 18.9. Kuusamossa

Tämän vuoden aikana on sukuseuramme saanut poikkeuksellisen paljon uusia jäseniä. Yksi heistä on Hancockista Toivolasta oleva Rebecca. Hänen esi-isänsä on suoraan alenevassa polvessa ” Reissu-Annti” Puolangalta jälkeläisiä. Isi-isät ja äidit ovat ovat vuosisatojen kuluessa siirtyneet Suomussalmen, Taivalkosken kautta Pudasjärvelle, josta Rebeccan isoäiti perheineen on muuttanut Yhdysvaltoihin, siten että Rebeccan mummu ja äiti Margaret Ann ovat syntyneet siellä ja äiti 1936 Toivolassa MI:ssa.

Rebecca oli syyskesällä matkalla Suomessa miehensä Garry Leen ja poikansa Zachary Ian vaimoineen kanssa. He kulkivat läpi Suomen Helsingistä Tromsaan kuukauden ajan ja halusivat tavata jonkun sukuseuran ”silmäätekevän”. Rebecca oli jo tänä vuonna liittynyt seuraamme. Raimo Moilasen kanssa sovimme, että minä menen heitä tapaamaan Kuusamoon, asunhan niinkin lähellä heidän reittiään kuin 100 km. Vähän jännitti, miten keskustelu onnistuu, kun englannin opiskelustani on jo kulunut 57 vuotta. Onneksi tulkikseni sain lapsenlapseni Eemelin, joka on lukiolainen ja innostunut englannin kielestä. Rebeccakin osoittautui osaavan jonkin verran suomea. Tapasimme Kuusamon ABC-aseman ravintolassa. Lounastimme yhdessä ja keskustelukin sujui. Amerikan vieraat osoittautuivat sympaattisiksi ja hauskoiksi tavallisiksi ihmisiksi. Rebecca on kirjanpitäjä ja Garry automekaanikko. Minä kerroin heille sukuseuramme toiminnasta ja annoin tai myin Kaskimailta kansaksi kirjan, josta heti löytyi Rebeccan esi-isiä. Rebecca antoi minulle Sukuseuran arkistoon hänen omat sukutaulunsa. He olivat hyvillään siitä, miten olivat matkallaan jo tavanneet Suomen sukulaisia ja että tapaaminen Kuusamossa onnistui.

Pentti Seppänen

********************

Muisto Raisista

Pentti Seppänen lähetti vävyltään saamansa linkin videosta, joka kertoo Norjan Raisin kunnassa olevista sukulaisistamme. 90-luvulla sieltä saapui bussilastillinen Moilasten perillisiä Puolangan sukutapaamiseen. 1997 puolestaan sukuseuramme teki vastavierailun Raisiin, jossa vastaanotto oli ollut lämmin lohikeittoineen ja täytekakkuineen. Raisi sijaitsee runsaskalaisen lohijoen varressa Pohjois-Norjassa, jonne muinoin Moilasia on Kainuusta lähtenyt. Teksti on norjaksi sekä kveeniksi. Kveenin kielen kautta asia selvenee.

https://www.nrk.no/kvensk/en-stor-forteller-fra-reisadalen-1.13831016

*********************

Kirje sota-ajalta

Martta Hänninen

Hyrynsalmi 28.1.1941

Terveiset täältä kotitanhuvilta, terveinä olemme kaikki olleet ja sehän se onkin tärkein asia! Monet sydämelliset kiitoksemme kaikista niistä lähetyksistänne, mitä olemme saaneet vastaan ottaa! Parhaimmat kiitokseni niistä suksista, jotka sain suureksi ilokseni aivan omikseni, ne oli kyllä äärettömän tervetulleet. Kiitokset myös kirjeistä, joita on saapunut kaksittainkin, ennen kun ehdin vastaamaan. Kun pakkanen on paukkunut nurkissa, on täytynyt istua vaan turkissa, täällä on niin kamalat pakkaset, että liekö ikinä ennen ollut.

Emme sentään ole yksikään aivan kylmettynyt, olemme lämmittäneet huoneita kaksi kertaa päivässä, niin on niissä tarennut yön köllötellä. Nyt kun on noita puita kumminkin riittämiin, niin on saanut oikein tosissaan polttaa. Siitinvaarasta sai niin äärettömän hyviä honkia, ei niitä ole vielä kaikkia kotiin ajettu. Kyllä se vaan on sellaista, että tahtoo ne pakkasella nämä vanhat huoneet olla kolioita, vaikka kuinka lämmittäisi.

Pitänee tässä viimein ottaa puheen aiheeksi se radio, jonka olemme saaneet ja komeilee tuolla pirtin peräseinällä, sille varta vasten tehdyllä pöydällä, ja on jokaiselle kaikki kaikessa tätä nykyä.

Kun saimme sen ensimmäisen kirjeen, josta näimme että radio tulee, aloimme verukehtia vieraillekin. No ne heti, ”höm tuota, oletteko tilanneet radion”. Urhoa vähän hymyilytti, niin kysyjä sanoi hyvin mahtavasti, ”mahtaapa tulla radio”.

No sitten tiistaipäivänä posti-setä tuopi ilmoituskortin, että radio on asemalla. Jaakko sattui tulemaan sen yön aikana kotiin. Hän teki Urholle valtakirjan , kun hänen piti keskiviikkoaamuna lähteä Kuhmoon poroja hakemaan. Urho kävi sen sitten asemalta hakemassa, junassa toi pysäkille ja siitä hevosella.

Kyllä se oli jännittävää kun se laatikko kannettiin reestä pirttiin. Savottalaisetkin myhäilivät hyvillään, ”no ei sitä olisi uskonut, että tässä saadaan vielä radiokin kuulumaan”.

No pojat sitten ottivat radion laatikosta ja meinasivat laittaa sen kuntoon. He lukivat ohjeita ja miettivät, kynsivät päätään, mutta ei ruvennut älynystyrät toimimaan. Ne pistivät sen takaisin laatikkoon ja vakava varoitus: ”siihen ei kukaan saa koskea”. Pojat tuumasivat että huomenna pitää hakea joku asiantuntija laittamaan radio kuuntelukuntoon.

Mutta eläpäs huolikaan, sattui siinä illan kuluessa naapurin Timo pistäytymään sattumalta pirttiin. Pojat heti kertomaan, että ollaan nyrkin kokoisessa ihmeessä, kun olisimme mielellämme kuunnelleet uutiset, mutta emme saa radiota siihen kuntoon. Timo ensi hämmästyy että onko teillä aivan tosissaan radio ja sanoo sitten, että ruvetaanpa katsomaan minkälainen se on. Timo nostaa radion pöydälle, lukee ohjeet moneen kertaan, lukee ja mietti. Kaikki tapahtuu hyvin varovasti ja tarkkaavaisesti. Vihdoin hän sanoo, että jos saan ruveta laittamaan, niin kyllä ne uutiset kuullaan tänä iltana. No siihen jokainen sanomaan, laita hyvä mies jos suinkin osannet.

Me kaikki seuraamme silmät pyöreinä Timon toimia ja toivomme hänen onnistuvat. Timo kantaa radion pirtin pöydälle ja alkaa laitta osia paikoilleen. Välillä lukee ohjeita hyvin tarkasti ja pistää taas jonkun osan paikoilleen, ja selittää meille kuinka ohjeissa neuvotaan. Me kaikki, savottalaiset mukaan luettuna seisomme ja katsomme niin kuin ”lehmät uutta konttia”.

Sitten Timo laittaa antennin pirtin orsiin ja sanoo, että kokeillaan ensin ilman maajohtoa. Sitten alkaa pyöritellä nappuloita, mutta eihän sieltä mitään kuulunut. No sitten rupesivat maajohtoa laittamaan ulos. Timo oikoo sitä johtolankaa. Kullervo vääntää hiki hatussa seinään reikää, Urho iskee rautakankia seinän takan jäiseen maahan. Siinä heiluu tuppi jos kukkarokin.

Viimein langat oli saatu sarhottua seinän läpi, maajohto rautakangin alle ja antenni johonkin keppiin ulkohuoneen katolle. Sitten Timo kävelee hyvin arvokkaasti radion luo, alkaa pyöritellä nappuloita. Me toiset istumme kuin kysymysmerkit ja seuraamme radionlaittajan pienimmänkin liikkeen. Vihdoin jännitys laukiaa. Kun Timo on aikansa touhunnut sen radion ääressä, alkaa sieltä kuulua ääntä, ja sehän saa hymyn jokaisen kasvoille.

Niin uutiset kuunneltiin ensimmäisen kerran sinä iltana. Myöhemmin samana iltana sieltä kuului jotai ”Humu-Pekka”-laulua, niin mummokin nauroi silmät vesissä, että ”nuin monenlaistako sieltä kuulu, ei uskoisi”.

Sitten sovittiin, että Timo tulee huomenna laittamaan radion oikealle paikalleen, tekee sille pöydän, kun hänellä ei ollut muitakaan kiireitä, kun rautatien teko tällä kohtaa on loppunut. Rupesimme nukkumaan, hyvillä mielin tietenkin.

Aamulla sitten Timo tuli mukanaan sahat, höylät ja kirveet. Alkoi pöydän suunnitteleminen, apuna hänellä oli tukinajuri Kullervo Moilanen. Siinä kävi loiske, läiske, ryske ja pauke, ennekuin se oli valmis. Illalla oli jo kaikki paikoillaan. Antenni kulkee pirtin katolta viirin latvaan. Se radiopöytä on ajuri K. Moilasen suunnittelema ja puuseppä T. Moilasen tekemä ja on hyvin käytännöllinen ja tarkoitukseen sopiva.

Kuuntelemme uutiset, aamu- ja iltahartaudet, kuunnelmia y.m. Pyhän oli radiokirkossa useita vieraita, Niskalan emäntä ja isäntä, Koivuniemen nuoriherra ja Bertta, myös Virran Väinö. Radioista kuuluu oikein hyvin ja olemme kaikki oikein kiitollisia siitä. Mummokin sanoo, että on kyllä mukava olemassa tuollainen, josta kuuluu niin monenlaista. Minä kävin viime viikolla ostamassa kuunteluluvan, se maksoi 120 mk. Urho antoi rahan.

Täällä on housut ja lakanat valmiina, lähetämme ne tällä viikolla. Mielellään ne antoivat kansahuollosta luvan, mutta täällä ei tahdo kaupoissa olla valinnan varaa. Huomasimme myös, että tikkuri ja lyyssi jäivät tänne. Lähetämme ne siinä paketissa. Tuo kangas kahteen lakanaan maksoi 105 mk, kyllä nykyään hintaa on kaikella.

Pojat kuulemma lähettää ne taljat tällä viikolla, emme ole vielä saaneet niitä verinelikoita Hietajärveltä. Lehmä ei ole vielä poikinut, mutta luullaksemme se pian tapahtuu. Emme saa mistään voita että lähettäisimme, kun nuo kortiannokset menee niin tarkkaan, eikä oikein tahdo riittää. Sitten se taas on eri juttu, kun lehmä poikii. Aina täällä on kaupassa sitä tanskalaista sikaa, sitähän mekin olemme vähän ostaneet, kun poronliha on kaikki. Mutta se on niin hirveän kallista.

Opettaja Kauko on palotarkastaja, kävi viime pyhänä tarkastamassa kaikki uunit. Tuota karjakeittiön uunia oli vähän moittinut. Ei sitä pirtin uunia ole muut korjannut, kun äiti tukkinut vähän sitä reikää.

Nyt on tarkkaan kuunneltava, milloin kansanhuoltoministeri ilmoittaa, minkä verran kahvi annetaan helmikuussa. Se on vaan merkillistä, kun meiltä kolmelta puuttuu leipäkortit, eivätkä rupea niitä antamaan, vaikka pn monta kertaa käyty kyselemässä. Ei tahdo jauhot riittää kuukaudeksi. Öljyn puolesta sitä nyt näistä puolin rupeaa pärjäämään, kunhan vähänkin antaisivat.

Täällä on poro kiinni, Jaakko toi sen. Sitä pojat opettaneet, näkyy se hyvin taluvan. Ne syöttävät sille lehtiä, kortteita, naavoja sekä toisenvuotista jäkälää, leipä kelpaisi myöskin.

Pitänee lopetella tällä kerta, terveisiä vaan paljon kaikilta!

Terv. Martta

Kirjeen kirjoitti Martta Hänninen os. Moilanen sedälleen Matille Rovaniemelle. Matti toimi siellä opettajana. Martta oli perheen vanhin lapsi ja tuolloin 20-vuotias. Martan äiti Anna jäi leskeksi yhdeksän alaikäisen lapsen kanssa miehensä Oskarin kuoltua 1938. Talouteen kuului Oskarin äiti Vappu sekä Matin veli Jaakko. Tuohon aikaan elettiin välikautta talvisodan ja jatkosodan välissä, jonne myös Jaakko ja talon kaksi juuri täysikäisyyden täyttänyttä poikaa joutuivat. Radion kuntoon saattaja oli Timo Moilanen naapurista Niskalasta. Myöhemmin Timo toimi Hyrynsalmen kunnansihteerinä ja sai kunnanjohtajan arvonimen jäätyään eläkkeelle. Vaikka naapureilla oli sama sukunimi, niin täytyy mennä aina Reissu-Anttiin ennen kuin sukuyhteys löytyy.

********************

Karjalan matka 19. – 22.7.2018

Matkan hinta:

395 €/hlö (vuoden 2017 hinta, ensi vuoden hinta varmistuu 2/18)

Matkan hintaan sisältyy:

Bussikuljetus Oulu-Kajaani-Joensuu-Sortavala-Käkisalmi-Viipuri-Imatra-Joensuu-Kajaani-Oulu, majoitus hotelleissa (1 yö Sortavalassa, 1 yö Käkisalmessa, 1 yö Viipurissa); ruokailu puolihoidon mukaisesti (aamiainen ja illallinen); kaupunkikierrokset ja ostoskierrokset; ryhmäviisumi + passinrekisteröintimaksu

Hintaan ei sisälly:

Toimistokulut 10 €/lasku

Matkareitti:

1 pv      Oulu – Kajaani – Joensuu, Värtsilä rajanylitys, Ruskeala (Louhos ja Herran Kukkaro), Sortavala, kaupunkikierros, majoittuminen ja illallinen

2 pv      aamiaisen jälkeen Lahdenpohja, Lumivaara, Kurkijoki, Hiitola, Käkisalmi, majoittuminen ja illallinen

3 pv      aamiaisen jälkeen Kiviniemi, Muolaa, Viipuri, kiertoajelu, majoittuminen ja illallinen

4 pv      aamiaisen jälkeen viimeiset ostokset ja lähtö kotimatkalle, Tali-Ihantala, vanha Enso, Svetogorsk – Imatra – Joensuu – Kajaani – Oulu

Ryhmäviisumia varten tarvitaan sähköisesti täytetty viisumianomuskaavake, 1 värillinen valokuva, kopio passista ja vakuutusyhtiön todistus matkavakuutuksesta. Jos teemme sähköisen anomuksen veloitamme siitä 5 €/hlö. Passi on oltava voimassa vähintään 1/2 vuotta matkan jälkeen, valokuva ei saa olla 1/2 vuotta vanhempi.

Matkan järjestäjä:

Tilausmatkat Oy – Mukavasti Moilasen Mukana… (www.tilausmatkat.info)

******************

 

Moilaset-sukusanomat 2/2016

Sisältö
Päätoimittajalta
Puheenjohtajan palsta
Moilasten geenitausta
Sukutapaaminen Kuopiossa
Kirje Ýhdysvalloista
Kesällä 2017 Hossaan

Hyvää Joulunaikaa Moilaset!

Melkoisen jouluyllätyksen sain viime viikolla kun ryhtyessäni tekemään tätä joulujulkaisua huomasin, että kotisivumme ovat kaatuneet. Sivut oli hakkeroitu ja kaikki tieto hävinnyt. Se tiesi aikamoista lisätyötä. Nyt kuitenkin uudet modernimmat sivumme toimivat jälleen ja edessäsi on uusin Moilassanomat. Täydennän muita tiedostoja pikimiten ajantasalle. Tämä oli jälleen osoitus sähköisten järjestelmien haavoittuneisuudesta.

Sukuseuramme valmistelee jo ensi kesän tapaamista Suomussalmen Hossaan. Mielenkiinto uutta kansallispuistoa kohtaan on kohonnut perustamispäätöksen jälkeen ulkomaita myöten. Olemme varautuneet matkailijoiden ryntäykseen kiinnittämällä majoitustiloja sukutapaamiseemme.

Hallituksen syyskokouksessa saimme iloksemme todeta useita uusia jäsenhakemuksia. Toivomme teidän kaikkien apua jäsenhankinnassa.

Puheenjohtajan palsta, Kyllikki Savikko

Mitä geneettinen sukututkimus on?

Sukututkija- ja sukuseurapiireissä on viimeisen kymmenen vuoden aikana kiihtyvässä määrin kasvanut kiinnostus geneettiseen sukututkimukseen. Itse törmäsin aiheeseen 9 vuotta sitten erään sukuseuran esitellessä tutkimuksiaan. Aihe oli vuoden 2016 valtakunnallisten sukututkimuspäivien teemana ja kursseja aiheesta järjestetään ympäri Suomea.
Geneettisen sukututkimuksen lähtökohtana on se tosiasia, että jokainen meistä kantaa geneettisessä perimässään tietoa esivanhemmistaan aina ihmissuvun alusta alkaen. Tämä tieto on paketoitu solujen kromosomeissa ja mitokondrioissa säilytettäviin DNA – kierteisiin. DNA – kartoitusta tehdään ns. kuluttajatestien avulla. Valtaosa suomalaisista DNA – testin tehneistä on käyttänyt yhdysvaltalaista Family Tree DNA:ta.
DNA-kartoituksen ja –vertailun tuloksena syntyvä tieto henkilön geneettisestä perimästä, ns. genomitieto voi olla sukututkimukselle oiva työväline. Se kuitenkin edellyttää aina vähintään kahden henkilön DNA-kartoituksen tulosten vertailua.
Genomitietoa voidaan hyödyntää sukututkimuksen tulosten toteen- näyttämisessä. Tässä vahva työväline on isälinjavertailu, sillä isälinjassa kaikki peräkkäiset esi-isät kuuluvat varmuudella samaan Y-kromosomin haploryhmään. Voidaan esimerkiksi verrata saman suvun eri sukuhaaroissa suoraa mieskantaista esipolvilinjaa pitkin polveutuvien edustajien Y-kromosomin haploryhmiä ja näin varmentaa tai kumota arkistoaineiston perusteella tehtyjä johtopäätöksiä. Tällaista vertailua tehdään tätä nykyä useissa sukuseuroissa. Vastaavalla vertailutavalla isälinjaa voidaan käyttää myös aviottoman lapsen isän henkilöllisyyden selvittämisessä. Nykypäivän sukututkijan on hyvä pitää mielessään genomitiedon tarjoamat hyödyt asiakirja-aineistoon perustuvan
tiedon varmentamisessa.
Ensi vuonna Suomi juhlii 100 – vuotista itsenäisyyttään monenmoisin ohjelmin. Sukuseuramme juhlii Hossassa, kesäkuussa vihittävässä uudessa kansallispuistossa.

Sukurikasta ja sukurakasta joulunaikaa ja hyvää uutta vuotta 2017!

 

Moilasten geenitausta

Olemme saaneet yhteydenoton sukututkija Ari Kolehmaiselta Mikkelistä. Hän on tutkinut useita Itä-Suomen sukuhaaroja. Ohessa hänen lähettämänsä viesti:

Hei!
Olen kokenut sukututkija ja koulutukseltani Suomen historian maisteri (FM). Olen tehnyt erityisesti lukuisten sukujen esipolvitutkimusta 1500- ja 1600-luvuilta. Erityisosaamiseni on 1500-1600-lukujen hankalien sukujuontojen selvittäminen. Tutkin luonnollisesti tuoreempiakin aikoja. Toimin myös Nyyssösten sukuseuran DNA-koordinaattorina ja parissa DNA-projektissa.

Lueskelin sukuseuranne internet-sivuja ja ajattelin jos mahtaisitte tarvita apua varhaisten sukuhaarojenne yhdistämistyöhön (siis muidenkin kuin Kainuun Moilasten) ja Kainuun Moilasten tulosuunnana selvittämiseen. Y-kromosomin DNA-testit antaisivat myös paljon lisätietoa. Muutamasta Moilasesta on 67 markkerin testit tehty ja sen perusteella Moilaset ovat N-haploryhmän karjalaisklaania Z1939.

Olen tutkinut erittäin paljon etenkin Savon, Kainuun, Karjalan, Keski-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan alueita ja onnistuneesti selvittänyt sukujen varhaisvaiheita sekä yhdistänyt sukuhaaroja.

Ystävällisin terveisin,
Ari Kolehmainen
FM, sukututkija

Haploryhmä N

Haploryhmä N (N-M231, ”Niilo”) on ihmisen Y-kromosomin haplotyyppi, joka on yleinen Pohjois-Euraasiassa. Isälinjan haploryhmän tyyppi N on yleinen suomensukuisilla kansoilla. Muualla maailmassa tyyppiä N tavataan erityisesti pohjois-Venäjällä mm jakuuteilla. Tutkijat olettavat tyypin N kehittyneen Kaakkois-Aasiassa ja levinneen sieltä pohjoiseen, josta länteen. Suomalaisille ominainen N:n alatyyppi on N1c1a (M-178, P-298).
Haploryhmä N polveutuu haploryhmästä NO. Sitä pidetään suhteellisen nuorena, ja se on levinnyt Pohjois-Euraasiaan viime jääkauden jälkeen. Markkeria kantavat miehet ilmeisesti siirtyivät pohjoiseen kohti ilmaston lämmetessä holoseenikaudella. N-haploryhmän puuttuminen Amerikan intiaaneilla viittaa siihen, että levittäytyminen Aasiaan tapahtui Beringinsalmen syntymisen jälkeen. Haploryhmän on esitetty syntyneen Kaakkois-Aasiassa 15 000-20 000 vuotta sitten ja levinneen sitten vastapäivään nykyisen Mongolian ja Pohjois-Kiinan alueelta Koillis-Eurooppaan saakka. N1c syntyi ehkä 12000-8000 vuotta sitten.

Haploryhmä N:llä on laaja maantieteellinen levinneisyys kautta koko Pohjois-Euraasian, ja sitä on tavattu satunnaisesti eteläisemmiltäkin alueilta kuten Kaakkois-Aasiasta, Nepalista, Lähi-idästä ja Etelä-Euroopasta. Suurimmat esiintymistaajuudet on löydetty Pohjois-Euroopan suomensukuisilta ja balttilaisilta kansoilta, Länsi-Siperian obinugrilaisilta ja pohjoisen samojedeilta sekä Siperian turkinsukuisia kieliä puhuvilta jakuuteilta. Korkeimmillaan taajuus voi olla 75 %:n luokkaa. Venäläisillä haploryhmän taajuus on 10-20 %:n luokkaa.
Lähde: Wigipedia

Sukuseura Moilaset kesätapaaminen Kuopiossa 23. – 24.7.2016

Lauantaina kokoonnuimme Kuopion torin vieressä olevalle turistipysäkille, jossa meitä tilausbussi odotti kiertoajelulle. Bussintäysi Moilaskansaa tähysti Kuopion keskustaa ja sen nähtävyyksiä. Kuopio on vilkas Pohjois-Savon piäkaapunti ja näytti kesäiset parhaat puolensa. Suuntasimme kohti Puijoa, jossa meitä odotti luonas. Ennen Puijolle menoa otimme kyytiin asemalta vielä pari osallistujaa.Maittavan lounaan lomassa saimme ihastella Kuopion ja Kallaveden maisemia pyörivässä Puijon torniravintolassa. Lounaan jälkeen jatkoimme kierrosta Ortodoksiseen kirkkomuseoon, jossa on esillä Vanhan Valamon luostarin aarteet.

Kierros päättyi majoittautumiseen kaupungin hotelleissa ja osallistujilla oli jo kiire valmistautua Kallaveden risteilylle.
Risteilyaluksellamme m/s Queen R:lla nautimme aluksi päivällisen aluksen ravintolassa. ruokana oli maukas kermainen rantakalaruukku, johon ei suolaa tarvinnut lisätä. Risteily saapui Alahovin viinitilalle, johon seurueemme suunnisti.

Alahovissa saimme maistella tilan viinejä ja ostaa niitä myös tuotteita tuliaisiksi mukaan. Paluumatkan teimme toisella aluksella m/s Ukolla. Risteily Kallavedellä oli mainio päätös ensimmäiselle sukutapaamispäivälle. Maisemat olivat kokemisen arvoiset.

.

Sunnuntaiaamuna osa Moilaskansasta suuntasi Kuopion Tuomiokirkkoon ja osa ihasteli sunnuntaiaamuun heräävää kaupunkia torikahvioissa. Lounaan jälkeen oli vuorossa sukukokous. Kokouksen aluksi saimme kuulla mielenkiintoisen luennon Kuopion historiasta ja seuramme jäsenen Elli Vornasen esitelmän uudesta kirjastaan, joka kertoo sukunsa historiasta.

Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi Tauno Moilanen Imatralta. Hallitus valittiin jatkoon seuraavalle toimintakaudelle. Kokoonpanon näet kohdassa yhteystiedot. Ensi kesän kokoontumispaikaksi valittiin Suomussalmen Hossa.
Kiitos teille onnistuneesta sukutapaamisesta!

 

Kirje Yhdysvalloista

09 marraskuu 2016

Hyvä Raimo ja kaikki sukulaiset Suomessa,
Terveisiä Toivolasta Michiganista teille kaikille. Haluamme toivottaa teille kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta!
Jouluaattona isäni jälkeläiset kokoonnumme yhdessä maatilalle, jossa kasvoimme. Meitä on yleensä 50-65 henkeä ja tämä perinne alkoi vuonna 1949 ja on jatkunut vuosittain. Olen 59 vuotias kuten myös mieheni Garry. Olen kirjanpitäjä maansiirto- ja betoniyrityksessä. Olen ollut tämän yrityksen palveluksessa 1 ½ vuotta. Ennen tätä työskentelin paikallislehdessämme kirjanpitäjänä ja ennen tätä olen työskennellyt Optometricin toimistossa 27 vuotta kirjanpitäjänä. Mieheni Garry on autoteknikko. Hän on ollut korjannut ja maalannut ajoneuvoja viimeiset 38 vuotta.

Elämme puolen kilometrin päässä lapsuuden kodistani. Vanhempani olivat maanviljelijöitä ja maidontuottajia. Kasvoin maatilalla kolmen veljeni kanssa ja opin maatilan työt. Elämme 40 eekkerin palstalla peruskorjatussa 110 vuotta vanhassa talossa. Olemme kasvattaneet kolme lasta ja olemme nauttineet hiljaisesta maaseutuelämästä. Vanhin tytär Sarah on 37-vuotias ja hän on peruskoulun opettaja ja asuu noin 12 kilometrin päässä meiltä Chasselin kaupungissa. Tyttäremme Joanna on 36 vuotta vanha ja naimisissa Jeremyn kanssa ja heillä on 3 tytärtä. Miina on 7 vuotta ja käy toista vuotta koulussa, Amelia on 5 ja alkoi lastentarhan tänä syksynä ja Anja on melkein 3. Joanna on arkistonhoitaja Finlandia Universityssä Hancockissa ja Jeremy on ohjelmoija Wisconsin ulkopuolella olevassa yrityksessä. He elävät Houghtonissa, joka on 18 kilometrin päässä meiltä. Poikamme Zachary on 31 vuotta meni syyskuussa naimisiin Samanthan kanssa. Hän ajaa bussia Houghtonissa ja Samanthan on alakoulun opettaja Hancockissa. He elävät Painesdalessa, joka on 10 kilometrin päässä meiltä.

Äitini kuoli vuonna 2012 veritulppaan lonkkaleikkauksen jälkeen. Hänen kauttaan on yhteys Moilasiin. Isäni kuoli vuonna 1984 harvinaisesta syöpään. Vanhin veli Mark kuoli viime vuonna, hyvin yllättäen. Hän oli sairastanut Parkinsonin tautia 26 vuotta. Hän ja hänen vaimollaan on 4 lasta. Veljeni Johnilla ja hänen vaimollaan on 9 lasta ja hän asuu maatilalla, jossa me kasvoimme. Hän jatkaa lihakarjan kasvatusta. Nuorin veli David ja hänen vaimonsa omistavat oman yrityksen.

Täällä on normaali sää tänä syksynä. Vielä ei ole tullut lunta, ei edes pakkasta. Päivällä lämpötilat ovat olleet 27 – 38 asteen välillä, yölämpötilat ovat olleet 16 – 22 asteen välillä. Yleensä saadaan noin 75 cm lunta vuodessa. Meidän kesä oli erittäin mukavaa. Lämpötilat olivat korkeat 38 – 44 asteen välillä. Oma puutarha teki melko hyvän sadon tänä vuonna.
Aiomme tulla Suomen ensi syyskuussa 2017. Suunnitelmamme heinäkuuksi ei onnistunut. Toivomme viettää 2 ½ viikkoa vierailemalla sukulaisissa. Monet Isäni sukulaiset ovat Pohjois-Suomessa Rovaniemeltä Ivaloon. Toivomme tapaavamme myös joitakin Moilas-sukuseuran jäseniä. Tulemme myös käymään Hollannissa mieheni sukulaisten luona ja Norjassa minun sukulaisteni luona. Kerro meille, jos voimme tulla käymään.
Rakkaudella,
Serkkusi Amerikasta Becky ja perhe

Suomennos Raimo Moilanen

Suomussalmen Hossa valittiin Suomen itsenäisyyden kansallispuistoksi

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen esitti uuden kansallispuiston perustamista Suomussalmen Hossaan. Puisto ulottuu myös Moilasenvaaran ja Kuusamon Julma-Ölkyn alueelle. Valtion alueille tulevan kansallispuiston pinta-ala on noin 11 000 hehtaaria. Alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Kansallispuiston ydin on noin 9 000 hehtaarin laajuinen Hossan retkeilyalue. Uuden kansallispuiston kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat Kuusamon puolella sijaitseva Julma-Ölkyn kanjonijärvi ja Värikallion kivikautiset kalliomaalaukset.

Hossan valintaan vaikutti luontoarvojen lisäksi muun muassa se, että kansallispuiston perustaminen edistää alueen ennestään runsasta virkistys- ja retkeilykäyttöä ja siihen perustuvaa yritystoimintaa, millä on suuri merkitys alueen taloudelle ja työllisyydelle.
Puiston sijaintipaikka on ollut myös merkittävä Suomen itsenäistymisen alkuaikoina. Suomussalmella käytiin talvisodan ratkaisutaistelut ja siellä pidettiin vuonna 1917 suuri kansalaiskokous, joka vaati Suomen itsenäisyyttä.
Metsähallitus on aloittanut puiston muutos- ja parannustöiden tekemisen. Olemme varanneet majoitustilaa Loma-Hossasta (www.loma-hossa.fi). Lähetämme lisää informaatiota keväällä. Kesäaikaan Suomussalmella ja Kuusamossa sekä muualla Kainuussa paljon nähtävää ja koettavaa. Suomussalmella on esimerkiksi maankuulu kesäteatteri. Nyt on hyvä aika varata aika kalenteriin ja ryhtyä tekemään lomasuunnitelmaa Hossaan.