Sukusanomat

 

Moilaset-sukusanomat 2/2018

 

Sisältö

Päätoimittajalta

Moilaset Karjalan kannaksella

Ensi kesänä Iisalmeen.

Naapuriapua

Hapanta
*********************************

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta!

Toimintavuosi 2018 lähenee loppuaan. Harvinaisen lämpimän kesän ja kuulakkaan syksyn jälkeen on aika laskeutua talveen sekä rauhoittua joulun viettoon. Kesällä teimme muistorikkaan matkan Laatokan Karjalaan. Pidimme matkan aikana vuosikokouksen. Hallitukseen valittiin Reino Moilanen Sotkamosta, Pentti Seppänen Suomussalmelta, Ilona Soiniitty Espoosta, Pentti Moilanen Oulusta, Heikki Moilanen Kajaanista ja Vuokko Marttila Jyväskylästä. Puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Raimo Moilanen.

Ensi kesänä sukutapaaminen järjestetään Iisalmessa 20. – 21.7.2019. Varaahan aika jo almanakkaan. Iisalmesta ja sen ympäristöstä löytyy paljon nähtävää ja koettavaa.

Sukututkimus on saanut uutta vireyttä DNA-tutkimusten kautta. Suurin osan miehien dna:sta viittaa Keski-Venäjän ja Aasian suuntaan. Sen sijaan naisten kanta viittaa läntiseen suuntaan. Oletko sinä kiinnostunut omasta perimästä? Jos olet, niin netistä voit katsoa miten toimia ja mitä testit maksavat. Omien juurien selvittäminen on mielenkiintoista  ja perinteen eteenpäin siirtäminen tärkeää. Sukuseuramme sukukirjoista voit edetä esi-isissä aina 1600-luvun alkuun. Olemme ottaneet uusintapainokset sukukirjoistamme ja niitä voit tilata Moilas-shopista.

Sukuseura tarvitsee pysyäkseen elinvoimisena aktiivisia toimijoita. Tule mukaan ja innosta läheisiäsi mukaan.

Rauhaisaa joulunaikaa!

*********************************

Sukutapaaminen Karjalan Kannakselle 19. – 22.7.2018

Tuhoutuneita suomalaisten rakentamia kirkkoja löytyi matkallamme. Tässä poltettu kirkko välillä Sortavala – Käkisalmi. Kirkon vieressä oli hynin hoidettu sankarihauta. Alueelta kotoisin olevat karjalaisseurat ylläpitävät ja kunnostavat hautausmaita.

Tämän kesän sukutapaaminen järjestettiin matkana Karjalan kannakselle.

Jo varhain aamulla lähti kuljetus Oulusta kohti Kajaania. Välimaastossa Kontiomäellä kyytiin otettiin Suomussalmen suunnalta saapuneet matkailijat. Kajaanista ja Sotkamosta lähtevät nousivat kyytiin Vuokatissa. Matka jatkuin pienellä tauolla Juuassa kohden Joensuuta. Joensuussa bussi täyttyi paikallisten ja Helsingistä ja ulkomailta tulleista matkailijoita. Pienen kaupunkikierroksen jälkeen menimme lounaalle. Ruoka jo maistui ja edessä vielä matka kohden rajaa ja Sortavalaa.

Sukuseuralaisia onnisti saada kuljettajaksemme ja oppaaksemme Tilausmatka Moilasen omistaja Eero Moilasen. Hänen asiantuntevan ja hyvän palvelun ansiosta matkamme onnistui erinomaisesti. Suuri kiitos Eerolle.

Joensuusta matka rajalle ei ole kuin 60 kilometriä. Ennen Suomen rajaa noukimme kyytiin viimeisen sukumatkalaisen. Suomen tullin läpimeno sujui nopeasti. Venäjän tullin tarkastus olikin tarkempi, mutta nopeasti Moilaset pääsivät jatkamaan matkaa. Heti rajan jälkeen Värtsilässä oli mies tien reunassa tarjoamassa rahanvaihtoa, joten mies bussiin ja lopmsat levälleen. Nyt kelpasi Moilasten aloitta Venäjän loma. Rajan jälkeen pysähdyimme Kolmas-kahvilassa, joka on kopio ABC-asemista ravintoloineen, kauppoineen ja alkoholimyymälöineen. Maisema vaihtuu heti rajan ylityksen jälkeen toisenlaiseksi. Onkin sanottu sen olevan EU:n jyrkin elintasoraja. Talojen kunnossapito, pihojen siisteys ja teiden ylläpito on retuperällä. Hieman toivoa tuo se, että alueelle on syntynyt uusia matkailualan yrityksiä, jotka tuovat työtä ja elinvoimaa alueelle.

Matka jatkui. Rajalta lähtien on koko tieväylä yhtä tietyömaata. Vähän aikaa sitten tie saatiin Venäjän federaation tieksi. Se tarkoittaa kunnon määrärahoja tien kunnostamiseen ja ylläpitoon. Aiemmin tie oli Karjalan tasavallan alaisuudessa ja sen kunto oli todella huono. Federaation alaiset tiet ovat hyvässä kunnossa, mutta heti kun tullaan esim. Petroskoin kaupunkiin alkaa kuoppien määrä olla suuri ja kunto käsittämättömän huono.

Ennen Sortavalaa vierailimme Ruskealan marmorilouhoksella, josta on kehittynyt valtava matkailukohde. Suomen aikana kaivos oli merkittävä marmorin toimittaja Pietarin rakennuskohteisiin, mm. Iisakin kirkkoon.

Sortavalassa majoituimme perinteiselle Seurahuoneelle. Hotelli on vaatimaton, mutta asiallinen matkalaisten levähdyspaikaksi. Matkan hintaan kuului illallinen, joka venäläiseen tapaan sisälsi maittavan alkukeiton, salaatin, pääruoan ja jälkiruoan. Iltapalan jälkeen oli aikaa tutustua kaupunkiin, jonka keskusta on säilynyt hyvin Suomen ajan kuosissa. Pieni ryhmämme vaelteli kaupungilla ja kuljettajamme Eero huomasi erään kahvilan terassilla tutun kuljettajan. Menimme kahvilaan ja juttusille. Kuljettajan seurassa oli nuorehko suomalainen kaveri, joka kertoi isänsä pystyneen vuokraamaan entiseltä kotipaikaltaan kesämökkitontin Lumivaaran kunnan alueelta Laatokan rannalta. Edesmennyt isä oli rakentanut sinne mökin ja poika oleskelee mökillä pitkiä jaksoja läpi vuoden. Matkalla mukana olleet sisarukset Riitta Halberg ja Reija Stålhammar kertoivat, että heidän isänsä on kotoisi Lumivaarasta ja heidän isän sukunimi Rapo on sama kuin tällä tapaamallamme kaverilla. Kun tarkastelimme heitä myös samoja pirteitä löytyi ulkomuodosta. Tämä tuntui jo kohtalon johdatukselta. Kaveri oli palaamassa Sortavalasta mökilleen ja sovimme, että hän pääsee meidän kyydissä sinne. Riitalla ja Reijalla alkoi urakka selvittä onko tapaamamme kaveri todella sukua heille.

Reija, sukulaismies? ja Riitta Sortavalassa.

Aamupalan jälkeen oli vuorossa kaupunkikierros ja mahdollisuus ostoksiin ja virkistäytymiseen. Lähdimme ajamaan kohti Käkisalmeä. Reitti kulki läpi auringossa kylpevän maaseudun. Poikkesimme Lumivaaraan, jonne johtava tie oli siinä kunnossa, että tuntui kohta munuaisten irtoavan. Eero kuitenkin paineli päättäväisesti eteenpäin. Jätimme Sortavalassa kyytiin nousseen puolisukulaiskaverin pois kyydistä ja menimme tutustumaan Lumivaaran kirkkoon.

Kirkko on huonossa kunnossa. Neuvostoliiton ajalla se toimi perunavarastona ja lattiat ovat tuhoutuneet. Laitoimme kuitenkin kirkon kellot soimaan ja lauloimme kirkossa ”Jo joutui armas aika” –virren. Komeasti kaikui holveissa. Kirkon vieressä – kuten monen muunkin Suomen ajan kirkon tai kirkon raunioiden vieressä on suomalaisten kunnostamat ja ylläpitämät sankarihaudat.

Putin on määrännyt aiemmalla valtakaudellaan, että jokaiseen kylään tulee asentaa puhelin. Näitä sinisiä puhelinkoppeja näkyi joka kylässä, tosin kaikissa ei ollut puhelinta. Tässä yhteyksiä kokeillaan Kurkijoella.

Matka jatkui Kurkijoelle, jossa pidimme pienen tauon. Kurkijoki on maisemaltaan kaunis paikka ja voi kuvitella millainen paratiisi se aiemmin on ollut. Nyt sinne suunnitellaan ”piilaaksoa”, tietotekniikka-alan yritysten kehityskeskusta.

Matka päättyi Hiitolan kautta Käkisalmen kaupunkiin. Käkisalmi yllätti siisteydellään ja järjestelmällisyydellään. Majoituimme Hotelli Korelaan. Hotelli on entinen Osuuskaupan omistama Vuoksenhovi. Illallinen oli maittava runsaine tarjoiluineen.

Kuljettajamme Eero oli varautunut omilla laulukirjoillaan, joten välimatkat sujuivat sointuja soljutellen.

Jumiutuneet matkalaukun lukon avaamisoperaatio Hotelli Korelassa.

Aamupalan ja kiertoajelun jälkeen lähdimme kohti Viipuria. Ajoimme läpi Kiviniemen ja Muolaan. Näimme vanhoja taistelupaikkoja. Välillä pysähdyimme ”Metsämarkettiin”, joka oli pakettiauto juomineen.

Välimatkalla etenemistä vaikeutti valtavat tietyöt, joita tuntui olevan kaikkialle. Pienen tihkusateen saatteleman saavuimme Viipuriin. Kaupunki oli yhtä työmaata. Taloja ja katuja kunnostettiin. Eero tiesi kertoa, että Putin on tulossa vierailulle, joten kulissit on saatava Tsaarille kuntoon. Majapaikkamme oli Hotelli Viipuri, joka myös on Suomen ajalta peräisin

Päivällinen oli varattu entisen Espilän paikalle saman näköisesti rakennettuun ravintolaan. Palvelun taso ei ole vielä kehittynyt, mutta pienen hapuilun jälkeen ruokailu sujui hyvin. Päivällisen jälkeen pidimme vuosikokouksen hotelissa. Kokouksenpuheenjohtajan toimi Vuokko Matero ja sihteerinä Raimo Moilanen.

Aamulla Moilaset olivat sovitusti aamupalalla ja lähdössä kiertoajelulle. Pysähdyimme Viipurin torille, jolloin oli mahdollisuus ostoksille ja lounaalle. Ennen lähtöä tyhjensimme pellavakaupan. Matka kohti Suomen rajaa alkoi. Pysähdyimme Tali-Ihantalan taistelupaikan muistomerkillä. Oli pysähdyttävää nähdä paikka. Eräs mukana olleista jäsenistämme kertoi isänsä kaatuneen lähistöllä. Eeron säestäessä haitarilla lauloimme Veteraanin iltahuudon. Useampi silmä kostui tunnelmasta.

Matka jatkuin vanhan Enson halki Svetogorskiin, joka oli karkean oloinen venäläinen kaupunki, joka elää tehtaansa turvin. Osan ulkomaisista työntekijöistä asuu Imatralla ja he käyvät päivittäin töissä Svetogorskissa. Ylitimme rajan nopeasti ja taas alkoi näyttä maisemat kotoisilta. Kaikki ojennuksessa ja järjestyksessä. Loppumatkaa oli vielä tovin jäljellä. Joensuu, Sotkamo, Kontiomäki, Oulu. Oli hieno matka. Kiitos seurasta matkalaiset.

 

****************************************

Kesällä Iisalmeen 20. – 21.7.2019

Iisalmi (ruots. Idensami) on 1891 kaupunkioikeudet saanut kaupunki. Se erotettiin ensin kauppalaksi ja lopulta kaupungiksi Iisalmen maalaiskunnasta. Iisalmi sijaitsee Pohjois-Savon maanviljelyksen keskuksena ja sen kehityksen käynnisti rautatien tuleminen 1900-luvun alussa (Juhani Aho: Rautatie) sekä vesiyhteyden saaminen kanavien valmistuttua. Nykyisin Iisalmi on vahva teollisuuden ja maanviljelyksen keskittymä, jossa sijaitsee monia metallialan yrityksiä, autokoritehtaat (ambulanssit, poliisi- ja puolustusvoimien sekä rajavartioston autot), Valion juustomeijeri Lapinlahdella, Olvin tehdas, Väisäsen mainio kotilihamyymälä ym. Sodan jälkeisen siirtolaisuuden myötä alue on saanut lisän omaleimaisuuteensa ortodoksisuudesta ja siirtolaisuudesta.

Historiasta muistamme alueen Koljonvirran taistelusta sekä perinteikkäästä Runnin kylpylästä (www.runni.fi), jossa Moilaset huljuttelevat varpaitaan ensi kesänä.

Katso netistä sivua www.Iisalmi.fi ja löydä kiinnostavia tutustumispaikkoja ensi kesälle.

****************************************

Naapuriapua

Hyrynsalmen pitkäaikaisen kunnansihteerin ja kunnanjohtajan perinteekeräyskilpailuun lähettämä tarina. Tarina sopii jouluun. Lähimmäisen muistaminen on paras joululahja. Olipa hän lähiomainen, yksinäinen vanhus, maahanmuuttaja tai yhteiskunnan ulkopuolelle ajautunut lähimmäinen.

Letuksesta runsaan neljänneksen päässä olevassa naapurissa olivat vaikeudet kasautuneet. Monta hallavuotta oli ollut peräkkäin, ja tuoni oli vieraillut talossa vieden mukanaan työikäisiä ja -kuntoista väkeä. Oulun kauppahuoneen kanssa tehty tervaurkko oli jäänyt vajaaksi.

Elettiin 1800-luvun puolivälin jälkeisiä vuosikymmeniä. Kajaanin kihlakunnassa alkoi liikkua huhuja, että isojako olisi ulossa. Siinä jokaiselle talolle annettaisiin omat tilukset. Harvaan asutuissa pitäjissä jaon yli jäävä ns. liikamaa menisi valtion omistukseen. Tässä tilanteessa oululaiset kauppahuoneet, joita kansan keskuudessa sanottiin terveporvareiksi, alkoivat kiinnostua maanostoista korpipitäjien perukoita myöten.

Oulun kauppahuone, nimi jääköön tarkemmin yksilöimättä, ilmoitti Letuksen naapurille, että ellei vajaaksi jääneen tervaurkon jo kerran karhutusta ennakkomaksusta tule ilmoitetussa ajassa takaisinmaksua, velka pantaisiin uloshakuun. Se tietäisi naapurille varmaa talon menoa. Naapuri tuli kertomaan vakavat huolensa Letuksen Pekalle: ”Kun olisi päässyt vielä siirtymään tämän pahimman pykälän yli. Muutaman vuoden päästä joutuisi nuoremmistakin pojista tuntuvaa apua. Ennen terveporvarit antoivat tervaurkolle lisäaikaa. Nyt hekin sanovat köyhtyvänsä ihan silmissä. Englanninkin sanovat köyhtyneen. Tervat se kuuluu ottavan oululaisilta pilkkahinnalla. Sotalaivoja ei ole enää varaa tervata kuin joka toinen vuosi.”

Pekka oli käynyt talvella Oulussa. Pilke silmässä hän kertoi Oulussa kuulemastaan: ”Siellä puhuttiin, että tervan tarve kasvaa ja hinta nousee jo ensi kesän jälkeen. Kiinan väylän merirosvot ovat saaneet niin hyviä tykkejä, että selkeällä ilmalla upottavat lastilaivojen paimenena olevan sotalaivan melkein joka laukauksella. Sen jälkeen ryöstävät lastilaivoissa käypäsen tavaran ja upottavat ne pohjat puhkomalla. Uusia laivoja tarvitaan tilalle. Niinhän nuo Oulun viisaat tiesivät, ettei tervattava puu maailmasta lopu. Ja mikäpä niillä oli tietäissa, kun varsinkin kesäaikaan melkein joka viikko tulee uudet, maailmalla kaiken nähneet merimiehet ihmeistä kertomaan”.

Uhkaavasta talon menetyksen vaarasta puhuttiin isäntien kesken useamminkin. Asiaa tuumailtuaan Pekka kerran virkkoi: ”Eipä sille olla paljonkaan tehtävissä. Voisi sentään yksi konsti olla, jota voisi kokeilla. Sen käytössä pitäisi meidän naapurusten välillä olla rajaton luottamus”.  Kuulemastaan ilostuen naapurin isäntä sanoi luottamuksen riittävän.

Sen jälkeen Pekka selosti suunnitelmansa: ”Meidän on tehtävä kauppakirja, jolla sinä myyt talosi täysineen minulle. Asut talossasi kuten ennenkin. Kun ajat tästä paranevat ja velka Oulun kauppahuoneen kanssa on selvitetty, kauppakirja revitään ja palat poltetaan. Sinä olet talossasi taas täysi isäntä eikä kauppakirjasta jää jälkeäkään”. Kauppakirjat tehtiin Pekan suunnittelemalla tavalla. Naapurin isännälle velkahaastetta tuonut lautamies joutui toteamaan, että talo on myyty ja haaste on myöhästynyt.

Naapurin pojat kasvoivat ja talous koheni. Saatiin uusi palsta tervametsää ja siitä tervaa. Oulun kauppahuoneen velasta päästiin eroon. Kauppakirja poltettiin ja täysi isännyys palasi naapurille. Näin oli Letuksen Pekka, maankuulu seppä ja asioissan taitavaksi tunnettu isäntä, auttanut naapuriaan hyvän huikosen eteenpäin.

Tuntuuko tarina liian hyvältä ollakseen uskottava? Kuulin sen ensi kerran koulupoikana. Vielä vuonna 1935 kaksi vanhaa lautamiestä vakuuttivat, että tapaus on viimeisen päälle tosi.

***************************

Hapanta

Joulun aikana tulee syötyä liikaa ja vatsapolo joutuu koetukselle. Hapatetut maitotuotteet auttavat meitä mahapatona ähkiviä. Ohessa muutama helppo resepti eli resetti kuten Kainuussa sanotaan. Lähde: Karjalainen 15.11.2018.

Viili

1 l täysmaitoa

1 rkl viiliä

Sekoita tilkkaan maitoa viili. Sekoita viiliä haarukalla ja lisää se huoneenlämpöiseen maitoon. Jaa viili astioihin ja peitä kelmulla tai foliolla. Jätä kypsymään huoneenlämpöön vuorokaudeksi. Siirrä viili jääkaappiin ja nautiskele kylmänä sellaisenaan, kanelin ja sokerin, hunajan tai marjojen kera. Ota siemen viiliä seuraavaa satsia varten.

Jogurtti

1 l täysmaitoa

1 dl kreikkalaista, turkkilaista tai bulgarian jogurtti

1 dl maitojauhetta

Kiehauta maito. Jäähdytä maito noin 40-asteiseksi. Sekoita joukkoon siemenjogurtti sekä maitojauhe. Maitojauhe tekee jogurtin paksummaksi, sellaiseksi, jota olet Kreikassa saanut nauttia.

Kaada seos uunivuokaan, peitä se foliolla ja laita vuoka 50 asteiseen uuniin. Hapatukseen kuluu aikaan noin viisi tuntia (42-45 astetta). Viileämmässä lämpötilassa hapatus kestää kauemmin.

Jos jogurtti tuntuu liian  juoksevalta, voit valuttaa sen sideharsolla tai suodatinpaperilla vuoratussa siivilässä.

Nauti alkuperäisen kreikkalaisen tavan mukaan hunajan kanssa tai marjojen tai hillojen kanssa.

***********************

 

 

Moilaset-sukusanomat 2/2017

Sisältö

Päätoimittajalta
Moilaset Hossassa
Amerikan vieraiden tapaaminen (Pentti Seppänen, Rebecca Hoestra)

Muisto Norjasta
Muistelu radion tulosta
Kesällä 2018 Aunuksen Karjalaan

********************

Hyvää Joulunaikaa Moilaset!

Jälleen on päättymässä yksi toimintavuosi sukuseuramme historiassa. Kesä huipentui sukutapaamiseen Hossassa. Suomen satavuotiskansallispuisto tarjosi upeat puitteet tapaamisellemme. Järjestelyt toimivat hienosta. Kiitos Pentille järjestelyistä. Sukutapaamiseemme saimme myyntiin uusintapainoksen ensimmäisestä sukukirjastamme Kaskimailta kansaksi. Sitä on jälleen saatavissa. Kts Moilasshop-sivuiltamme.

Vuosikokouksessa uusiutui seuramme hallitus. Hallitukseen valittiin Timo Moilanen Oulusta (varapj.), Ilona Soiniitty Espoosta (siht.), Pentti Moilanen Oulusta, Heikki Moilanen Kajaanista ja Reino Moilanen Sotkamosta. Pentti Seppänen jatkaa rahastonhoitajana sekä sukurekisterin ylläpitäjänä. Puheenjohtajan valinta yllätti. Minua esitettiin puheenjohtajaksi ja tulin valituksi. Kiitän luottamuksesta ja otan nöyrin mielin tehtävän vastaan. Kiitän Kyllikki Savikkoa pitkästä rupeamasta seuramme johdossa. Seuramme toiminta tarvitsee jatkuvaa uusiutumista, ajassa elämistä ja uusia toimijoita. Nyt on ilahduttavaa uusien jäsenien tuleminen seuraamme. Heidän saamisestaan meillä kaikilla vastuu.

Meillä kaikilla halu selvittää mistä olemme tulleet ja minkälaisia geenejä kannamme. DNA-testit ovat viime vuosina lisääntyneet sukutaustojen selvittämisessä. Vahvimmin Itä-Suomalaisten taustoista tehdyt testit osoittavat, että juuremme vievät aasialaisten kansojen perimään, jopa Volgan mutkasta itään. Sieltä tuli siis suurin vaellus Suomeen, kuten myös Moilaset saapuivat Karjalan kannaksen kautta Itä-Suomeen. Osa tuli Viron ja Ruotsin kautta. Siitä syntyi sekoitus, joka näkyy edelleen tavoissa, luonteessa ja käytöksessä. Kaikkina aikoina tänne on tultu ja täältä lähdetty. On ollut vastenmielistä seurata viime aikojen keskustelua, jota on käytetty omien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. On unohdettu historia ja perusteet, jotka meidän demokraattisen kehityksen ovat edesauttaneet. Ilman vahvaa pohjoismaista perustaa emme olisi se maa mitä olemme nyt. Olkaamme ylpeitä näistä ominaisuuksista, jotka synnyttivät näin hienon valtion kaikkien vaikeuksien jälkeen. Juhlikaamme ylpeästi satavuotiasta Suomea.

Ensi kesänä suuntaamme juurillemme Laatokan Karjalaan. Siellä saamme tutustua Sortavalan, Käkisalmen ja Viipurin lisäksi aikaisempiin suomalaiskyliin. Matkan järjestäjänä on kokenut Tilausmatkat – Matka-Moilanen. Mukavasti Moilasten matkassa. Yövymme kaupungeissa ja majoitus on hotelleissa. Tervetuloa mukaan. Katso matkaohjelma sivuiltamme tai nettilehdestämme.

Tässä lehdessämme saamme tuulahduksen Amerikasta, josta Rebecca Hoestra perheineen vieraili Suomessa kesällä. Pentti Seppäsellä oli tilaisuus tavat heitä Kuusamossa. Lisäksi julkaisemme perinteenkeruukilpailun satoa kirjeen sota-ajalta. Siinä kuvastuu miten perheiden oli tultava toimeen. Radion tuleminen toi valoa tulevasta.

Hyvää joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta, tavataan ensi kesänä sukumatkalla Aunuksessa!

Raimo Moilanen

********************

Sukutapaaminen Hossassa 21. – 23.7.2017

RM

Lauantaina Moilaskansa kokoontui Hossan lomakartanoon, jossa suurin osa osallistujista majoittui. Kahvien jälkeen ryhmä jakaantui kahteen osaan. Osa lähti patikoimaan Värikallioille ja osa autoilla kanjonijärviristeilylle Julmalle Ölkylle. Sää oli viimekesän mukainen puolipilvinen ja kolea. Heti Hossaan saavuttua sai nähdä, että uusi kansallispuisto kiinnostaa ihmisiä. Kaikki majoituspaikat olivat täynnä turisteja. Retkien jälkeen nautimme lounaan rajakartanossa.

Illansuussa kokoonnuimme Hossan poropuistoon. Ensin menimme kapulalossilla läheiseen saareen, jossa talon eloisa emäntä kertoi paikasta ja toiminnasta. Pentti Seppänen lauloi ja laulatti meitä.

Maukas poroillallinen nautittiin poropuiston ravintolassa. Illalla Rajakartanossa majoittuneet viettivät iltaa yhdessä saunoen ja uskaliaimmat uiden järvessä.

Sunnuntaina Moilaset kokoontuivat Hossan Luontokeskukseen. Aluksi Luontokeskuksen tiedottaja Sini Salmirinne kertoi alueen kehityksestä ja kansallispuistostatuksen aiheuttamista toimista. Uusia luontopolkuja, siltoja ja opasteita on rakennettu. Kävijämäärän kasvun myötä majoitus- ja ravitsemispalveluita tarvitaan lisää. Se lupaa hyvää koko Ylä-Kainuun ja Kuusamon matkailun kehittämiselle. Koko Suomen alueella juuri matkailu on eniten kasvava toimiala. Täsät osoituksena on suorien lentojen kasvu Kuusamoon. Siitä kasvusta myös Ylä-Kainuun olisi otettava oma osansa.

Vuosikokouksessa valittiin uusi hallitus sekä puheenjohtaja. Ensi kesän sukutapaamisen kohteeksi valittiin Aunuksen Karjala. Bussikuljetus järjestetään Oulun, Kajaanin ja Joensuun kautta.

Lähtökahvien jälkeen hyvästelimme Hossan. Tapaamisesta jäi hyvä muisto. Oikea valinta Suomen juhlavuoden kansallispuistoksi.

*********************

Kirje Yhdysvalloista – vierailu Suomeen

Hei,

Terveisiä sinulle Toivolasta (Michigan). Ohessa on kuva meistä neljästä, jota tulimme Suomeen.

Matkamme Suomessa oli ihana. Olimme siellä syyskuun 11 ja 30 päivien välisen ajan. Me ajoimme melkein 4000 km Suomen, Norjan ja Ruotsin alueilla ja vierailimme 125 sukulaisemme luona. Vuokrasimme auton ja vierailimme monissa kaupungeissa ja kirkonkylissä: Helsingissä, Valkeakoskella, Tampereella, Töysässä, Perhossa, Oulussa, Kiviniemellä, Pudasjärvellä, Taivalkoskella, Posiolla, Kuusamossa, Sodankylässä, Kittilässä, Rovaniemellä, Orajärvellä, Sattasessa, Vuotsossa, Inarissa, Ivalossa, Utsjoella, Enontekiöllä, Kilpisjärvellä, Karasjoella, Kautokeinossa, Fossbakken ja Lavingessä Norjassa, Kiiruna ja Pajalassa Ruotsissa.   Useimmissa paikoissa asui meidän sukulaisiamme. Näimme auringon vain kolmena päivänä ja revontulia kahtena päivänä.

Tapasimme Pentti Seppäsen ja hänen pojanpoikansa Kuusamossa. Oli mukava tavata heidät. Sain hankittua itselleni Moilasten sukukirjan. Toivoisin pystyväni ymmärtämään suomen kieltä.

Vietimme myös neljä päivää Hollannnissa matkustellen monilla alueilla. Mieheni esi-isät tulivat Hollannista joten halusimme nähdä myös heidän kotimaansa.

Sillä aikaa kun olimme Suomessa löytyi 32 vuotiaalta pojaltamme kasvain oikeasta reidestä. Saavuttuamme takaisin kotiin matkustimme Rochesteriin Minnesotaan, jotta hän voisi aloittaa viiden viikon sädehoidot. Hoitojen loputtua kasvain poistettiin leikkauksessa 1. joulukuuta. Hän on nyt kotona toipumassa, ennuste on erittäin hyvä. Jumala on vastannut rukouksiimme

Toivotan teille kaikille Siunattu Joulua ja Iloista uutta Vuotta!

Rakkaudella

Becky Hoestra

Suomennos RM

Tapaamiseni Rebecca Mattila Hoekstran kanssa 18.9. Kuusamossa

Tämän vuoden aikana on sukuseuramme saanut poikkeuksellisen paljon uusia jäseniä. Yksi heistä on Hancockista Toivolasta oleva Rebecca. Hänen esi-isänsä on suoraan alenevassa polvessa ” Reissu-Annti” Puolangalta jälkeläisiä. Isi-isät ja äidit ovat ovat vuosisatojen kuluessa siirtyneet Suomussalmen, Taivalkosken kautta Pudasjärvelle, josta Rebeccan isoäiti perheineen on muuttanut Yhdysvaltoihin, siten että Rebeccan mummu ja äiti Margaret Ann ovat syntyneet siellä ja äiti 1936 Toivolassa MI:ssa.

Rebecca oli syyskesällä matkalla Suomessa miehensä Garry Leen ja poikansa Zachary Ian vaimoineen kanssa. He kulkivat läpi Suomen Helsingistä Tromsaan kuukauden ajan ja halusivat tavata jonkun sukuseuran ”silmäätekevän”. Rebecca oli jo tänä vuonna liittynyt seuraamme. Raimo Moilasen kanssa sovimme, että minä menen heitä tapaamaan Kuusamoon, asunhan niinkin lähellä heidän reittiään kuin 100 km. Vähän jännitti, miten keskustelu onnistuu, kun englannin opiskelustani on jo kulunut 57 vuotta. Onneksi tulkikseni sain lapsenlapseni Eemelin, joka on lukiolainen ja innostunut englannin kielestä. Rebeccakin osoittautui osaavan jonkin verran suomea. Tapasimme Kuusamon ABC-aseman ravintolassa. Lounastimme yhdessä ja keskustelukin sujui. Amerikan vieraat osoittautuivat sympaattisiksi ja hauskoiksi tavallisiksi ihmisiksi. Rebecca on kirjanpitäjä ja Garry automekaanikko. Minä kerroin heille sukuseuramme toiminnasta ja annoin tai myin Kaskimailta kansaksi kirjan, josta heti löytyi Rebeccan esi-isiä. Rebecca antoi minulle Sukuseuran arkistoon hänen omat sukutaulunsa. He olivat hyvillään siitä, miten olivat matkallaan jo tavanneet Suomen sukulaisia ja että tapaaminen Kuusamossa onnistui.

Pentti Seppänen

********************

Muisto Raisista

Pentti Seppänen lähetti vävyltään saamansa linkin videosta, joka kertoo Norjan Raisin kunnassa olevista sukulaisistamme. 90-luvulla sieltä saapui bussilastillinen Moilasten perillisiä Puolangan sukutapaamiseen. 1997 puolestaan sukuseuramme teki vastavierailun Raisiin, jossa vastaanotto oli ollut lämmin lohikeittoineen ja täytekakkuineen. Raisi sijaitsee runsaskalaisen lohijoen varressa Pohjois-Norjassa, jonne muinoin Moilasia on Kainuusta lähtenyt. Teksti on norjaksi sekä kveeniksi. Kveenin kielen kautta asia selvenee.

https://www.nrk.no/kvensk/en-stor-forteller-fra-reisadalen-1.13831016

*********************

Kirje sota-ajalta

Martta Hänninen

Hyrynsalmi 28.1.1941

Terveiset täältä kotitanhuvilta, terveinä olemme kaikki olleet ja sehän se onkin tärkein asia! Monet sydämelliset kiitoksemme kaikista niistä lähetyksistänne, mitä olemme saaneet vastaan ottaa! Parhaimmat kiitokseni niistä suksista, jotka sain suureksi ilokseni aivan omikseni, ne oli kyllä äärettömän tervetulleet. Kiitokset myös kirjeistä, joita on saapunut kaksittainkin, ennen kun ehdin vastaamaan. Kun pakkanen on paukkunut nurkissa, on täytynyt istua vaan turkissa, täällä on niin kamalat pakkaset, että liekö ikinä ennen ollut.

Emme sentään ole yksikään aivan kylmettynyt, olemme lämmittäneet huoneita kaksi kertaa päivässä, niin on niissä tarennut yön köllötellä. Nyt kun on noita puita kumminkin riittämiin, niin on saanut oikein tosissaan polttaa. Siitinvaarasta sai niin äärettömän hyviä honkia, ei niitä ole vielä kaikkia kotiin ajettu. Kyllä se vaan on sellaista, että tahtoo ne pakkasella nämä vanhat huoneet olla kolioita, vaikka kuinka lämmittäisi.

Pitänee tässä viimein ottaa puheen aiheeksi se radio, jonka olemme saaneet ja komeilee tuolla pirtin peräseinällä, sille varta vasten tehdyllä pöydällä, ja on jokaiselle kaikki kaikessa tätä nykyä.

Kun saimme sen ensimmäisen kirjeen, josta näimme että radio tulee, aloimme verukehtia vieraillekin. No ne heti, ”höm tuota, oletteko tilanneet radion”. Urhoa vähän hymyilytti, niin kysyjä sanoi hyvin mahtavasti, ”mahtaapa tulla radio”.

No sitten tiistaipäivänä posti-setä tuopi ilmoituskortin, että radio on asemalla. Jaakko sattui tulemaan sen yön aikana kotiin. Hän teki Urholle valtakirjan , kun hänen piti keskiviikkoaamuna lähteä Kuhmoon poroja hakemaan. Urho kävi sen sitten asemalta hakemassa, junassa toi pysäkille ja siitä hevosella.

Kyllä se oli jännittävää kun se laatikko kannettiin reestä pirttiin. Savottalaisetkin myhäilivät hyvillään, ”no ei sitä olisi uskonut, että tässä saadaan vielä radiokin kuulumaan”.

No pojat sitten ottivat radion laatikosta ja meinasivat laittaa sen kuntoon. He lukivat ohjeita ja miettivät, kynsivät päätään, mutta ei ruvennut älynystyrät toimimaan. Ne pistivät sen takaisin laatikkoon ja vakava varoitus: ”siihen ei kukaan saa koskea”. Pojat tuumasivat että huomenna pitää hakea joku asiantuntija laittamaan radio kuuntelukuntoon.

Mutta eläpäs huolikaan, sattui siinä illan kuluessa naapurin Timo pistäytymään sattumalta pirttiin. Pojat heti kertomaan, että ollaan nyrkin kokoisessa ihmeessä, kun olisimme mielellämme kuunnelleet uutiset, mutta emme saa radiota siihen kuntoon. Timo ensi hämmästyy että onko teillä aivan tosissaan radio ja sanoo sitten, että ruvetaanpa katsomaan minkälainen se on. Timo nostaa radion pöydälle, lukee ohjeet moneen kertaan, lukee ja mietti. Kaikki tapahtuu hyvin varovasti ja tarkkaavaisesti. Vihdoin hän sanoo, että jos saan ruveta laittamaan, niin kyllä ne uutiset kuullaan tänä iltana. No siihen jokainen sanomaan, laita hyvä mies jos suinkin osannet.

Me kaikki seuraamme silmät pyöreinä Timon toimia ja toivomme hänen onnistuvat. Timo kantaa radion pirtin pöydälle ja alkaa laitta osia paikoilleen. Välillä lukee ohjeita hyvin tarkasti ja pistää taas jonkun osan paikoilleen, ja selittää meille kuinka ohjeissa neuvotaan. Me kaikki, savottalaiset mukaan luettuna seisomme ja katsomme niin kuin ”lehmät uutta konttia”.

Sitten Timo laittaa antennin pirtin orsiin ja sanoo, että kokeillaan ensin ilman maajohtoa. Sitten alkaa pyöritellä nappuloita, mutta eihän sieltä mitään kuulunut. No sitten rupesivat maajohtoa laittamaan ulos. Timo oikoo sitä johtolankaa. Kullervo vääntää hiki hatussa seinään reikää, Urho iskee rautakankia seinän takan jäiseen maahan. Siinä heiluu tuppi jos kukkarokin.

Viimein langat oli saatu sarhottua seinän läpi, maajohto rautakangin alle ja antenni johonkin keppiin ulkohuoneen katolle. Sitten Timo kävelee hyvin arvokkaasti radion luo, alkaa pyöritellä nappuloita. Me toiset istumme kuin kysymysmerkit ja seuraamme radionlaittajan pienimmänkin liikkeen. Vihdoin jännitys laukiaa. Kun Timo on aikansa touhunnut sen radion ääressä, alkaa sieltä kuulua ääntä, ja sehän saa hymyn jokaisen kasvoille.

Niin uutiset kuunneltiin ensimmäisen kerran sinä iltana. Myöhemmin samana iltana sieltä kuului jotai ”Humu-Pekka”-laulua, niin mummokin nauroi silmät vesissä, että ”nuin monenlaistako sieltä kuulu, ei uskoisi”.

Sitten sovittiin, että Timo tulee huomenna laittamaan radion oikealle paikalleen, tekee sille pöydän, kun hänellä ei ollut muitakaan kiireitä, kun rautatien teko tällä kohtaa on loppunut. Rupesimme nukkumaan, hyvillä mielin tietenkin.

Aamulla sitten Timo tuli mukanaan sahat, höylät ja kirveet. Alkoi pöydän suunnitteleminen, apuna hänellä oli tukinajuri Kullervo Moilanen. Siinä kävi loiske, läiske, ryske ja pauke, ennekuin se oli valmis. Illalla oli jo kaikki paikoillaan. Antenni kulkee pirtin katolta viirin latvaan. Se radiopöytä on ajuri K. Moilasen suunnittelema ja puuseppä T. Moilasen tekemä ja on hyvin käytännöllinen ja tarkoitukseen sopiva.

Kuuntelemme uutiset, aamu- ja iltahartaudet, kuunnelmia y.m. Pyhän oli radiokirkossa useita vieraita, Niskalan emäntä ja isäntä, Koivuniemen nuoriherra ja Bertta, myös Virran Väinö. Radioista kuuluu oikein hyvin ja olemme kaikki oikein kiitollisia siitä. Mummokin sanoo, että on kyllä mukava olemassa tuollainen, josta kuuluu niin monenlaista. Minä kävin viime viikolla ostamassa kuunteluluvan, se maksoi 120 mk. Urho antoi rahan.

Täällä on housut ja lakanat valmiina, lähetämme ne tällä viikolla. Mielellään ne antoivat kansahuollosta luvan, mutta täällä ei tahdo kaupoissa olla valinnan varaa. Huomasimme myös, että tikkuri ja lyyssi jäivät tänne. Lähetämme ne siinä paketissa. Tuo kangas kahteen lakanaan maksoi 105 mk, kyllä nykyään hintaa on kaikella.

Pojat kuulemma lähettää ne taljat tällä viikolla, emme ole vielä saaneet niitä verinelikoita Hietajärveltä. Lehmä ei ole vielä poikinut, mutta luullaksemme se pian tapahtuu. Emme saa mistään voita että lähettäisimme, kun nuo kortiannokset menee niin tarkkaan, eikä oikein tahdo riittää. Sitten se taas on eri juttu, kun lehmä poikii. Aina täällä on kaupassa sitä tanskalaista sikaa, sitähän mekin olemme vähän ostaneet, kun poronliha on kaikki. Mutta se on niin hirveän kallista.

Opettaja Kauko on palotarkastaja, kävi viime pyhänä tarkastamassa kaikki uunit. Tuota karjakeittiön uunia oli vähän moittinut. Ei sitä pirtin uunia ole muut korjannut, kun äiti tukkinut vähän sitä reikää.

Nyt on tarkkaan kuunneltava, milloin kansanhuoltoministeri ilmoittaa, minkä verran kahvi annetaan helmikuussa. Se on vaan merkillistä, kun meiltä kolmelta puuttuu leipäkortit, eivätkä rupea niitä antamaan, vaikka pn monta kertaa käyty kyselemässä. Ei tahdo jauhot riittää kuukaudeksi. Öljyn puolesta sitä nyt näistä puolin rupeaa pärjäämään, kunhan vähänkin antaisivat.

Täällä on poro kiinni, Jaakko toi sen. Sitä pojat opettaneet, näkyy se hyvin taluvan. Ne syöttävät sille lehtiä, kortteita, naavoja sekä toisenvuotista jäkälää, leipä kelpaisi myöskin.

Pitänee lopetella tällä kerta, terveisiä vaan paljon kaikilta!

Terv. Martta

Kirjeen kirjoitti Martta Hänninen os. Moilanen sedälleen Matille Rovaniemelle. Matti toimi siellä opettajana. Martta oli perheen vanhin lapsi ja tuolloin 20-vuotias. Martan äiti Anna jäi leskeksi yhdeksän alaikäisen lapsen kanssa miehensä Oskarin kuoltua 1938. Talouteen kuului Oskarin äiti Vappu sekä Matin veli Jaakko. Tuohon aikaan elettiin välikautta talvisodan ja jatkosodan välissä, jonne myös Jaakko ja talon kaksi juuri täysikäisyyden täyttänyttä poikaa joutuivat. Radion kuntoon saattaja oli Timo Moilanen naapurista Niskalasta. Myöhemmin Timo toimi Hyrynsalmen kunnansihteerinä ja sai kunnanjohtajan arvonimen jäätyään eläkkeelle. Vaikka naapureilla oli sama sukunimi, niin täytyy mennä aina Reissu-Anttiin ennen kuin sukuyhteys löytyy.

********************

Karjalan matka 19. – 22.7.2018

Matkan hinta:

395 €/hlö (vuoden 2017 hinta, ensi vuoden hinta varmistuu 2/18)

Matkan hintaan sisältyy:

Bussikuljetus Oulu-Kajaani-Joensuu-Sortavala-Käkisalmi-Viipuri-Imatra-Joensuu-Kajaani-Oulu, majoitus hotelleissa (1 yö Sortavalassa, 1 yö Käkisalmessa, 1 yö Viipurissa); ruokailu puolihoidon mukaisesti (aamiainen ja illallinen); kaupunkikierrokset ja ostoskierrokset; ryhmäviisumi + passinrekisteröintimaksu

Hintaan ei sisälly:

Toimistokulut 10 €/lasku

Matkareitti:

1 pv      Oulu – Kajaani – Joensuu, Värtsilä rajanylitys, Ruskeala (Louhos ja Herran Kukkaro), Sortavala, kaupunkikierros, majoittuminen ja illallinen

2 pv      aamiaisen jälkeen Lahdenpohja, Lumivaara, Kurkijoki, Hiitola, Käkisalmi, majoittuminen ja illallinen

3 pv      aamiaisen jälkeen Kiviniemi, Muolaa, Viipuri, kiertoajelu, majoittuminen ja illallinen

4 pv      aamiaisen jälkeen viimeiset ostokset ja lähtö kotimatkalle, Tali-Ihantala, vanha Enso, Svetogorsk – Imatra – Joensuu – Kajaani – Oulu

Ryhmäviisumia varten tarvitaan sähköisesti täytetty viisumianomuskaavake, 1 värillinen valokuva, kopio passista ja vakuutusyhtiön todistus matkavakuutuksesta. Jos teemme sähköisen anomuksen veloitamme siitä 5 €/hlö. Passi on oltava voimassa vähintään 1/2 vuotta matkan jälkeen, valokuva ei saa olla 1/2 vuotta vanhempi.

Matkan järjestäjä:

Tilausmatkat Oy – Mukavasti Moilasen Mukana… (www.tilausmatkat.info)

******************

 

Moilaset-sukusanomat 2/2016

Sisältö
Päätoimittajalta
Puheenjohtajan palsta
Moilasten geenitausta
Sukutapaaminen Kuopiossa
Kirje Ýhdysvalloista
Kesällä 2017 Hossaan

Hyvää Joulunaikaa Moilaset!

Melkoisen jouluyllätyksen sain viime viikolla kun ryhtyessäni tekemään tätä joulujulkaisua huomasin, että kotisivumme ovat kaatuneet. Sivut oli hakkeroitu ja kaikki tieto hävinnyt. Se tiesi aikamoista lisätyötä. Nyt kuitenkin uudet modernimmat sivumme toimivat jälleen ja edessäsi on uusin Moilassanomat. Täydennän muita tiedostoja pikimiten ajantasalle. Tämä oli jälleen osoitus sähköisten järjestelmien haavoittuneisuudesta.

Sukuseuramme valmistelee jo ensi kesän tapaamista Suomussalmen Hossaan. Mielenkiinto uutta kansallispuistoa kohtaan on kohonnut perustamispäätöksen jälkeen ulkomaita myöten. Olemme varautuneet matkailijoiden ryntäykseen kiinnittämällä majoitustiloja sukutapaamiseemme.

Hallituksen syyskokouksessa saimme iloksemme todeta useita uusia jäsenhakemuksia. Toivomme teidän kaikkien apua jäsenhankinnassa.

Puheenjohtajan palsta, Kyllikki Savikko

Mitä geneettinen sukututkimus on?

Sukututkija- ja sukuseurapiireissä on viimeisen kymmenen vuoden aikana kiihtyvässä määrin kasvanut kiinnostus geneettiseen sukututkimukseen. Itse törmäsin aiheeseen 9 vuotta sitten erään sukuseuran esitellessä tutkimuksiaan. Aihe oli vuoden 2016 valtakunnallisten sukututkimuspäivien teemana ja kursseja aiheesta järjestetään ympäri Suomea.
Geneettisen sukututkimuksen lähtökohtana on se tosiasia, että jokainen meistä kantaa geneettisessä perimässään tietoa esivanhemmistaan aina ihmissuvun alusta alkaen. Tämä tieto on paketoitu solujen kromosomeissa ja mitokondrioissa säilytettäviin DNA – kierteisiin. DNA – kartoitusta tehdään ns. kuluttajatestien avulla. Valtaosa suomalaisista DNA – testin tehneistä on käyttänyt yhdysvaltalaista Family Tree DNA:ta.
DNA-kartoituksen ja –vertailun tuloksena syntyvä tieto henkilön geneettisestä perimästä, ns. genomitieto voi olla sukututkimukselle oiva työväline. Se kuitenkin edellyttää aina vähintään kahden henkilön DNA-kartoituksen tulosten vertailua.
Genomitietoa voidaan hyödyntää sukututkimuksen tulosten toteen- näyttämisessä. Tässä vahva työväline on isälinjavertailu, sillä isälinjassa kaikki peräkkäiset esi-isät kuuluvat varmuudella samaan Y-kromosomin haploryhmään. Voidaan esimerkiksi verrata saman suvun eri sukuhaaroissa suoraa mieskantaista esipolvilinjaa pitkin polveutuvien edustajien Y-kromosomin haploryhmiä ja näin varmentaa tai kumota arkistoaineiston perusteella tehtyjä johtopäätöksiä. Tällaista vertailua tehdään tätä nykyä useissa sukuseuroissa. Vastaavalla vertailutavalla isälinjaa voidaan käyttää myös aviottoman lapsen isän henkilöllisyyden selvittämisessä. Nykypäivän sukututkijan on hyvä pitää mielessään genomitiedon tarjoamat hyödyt asiakirja-aineistoon perustuvan
tiedon varmentamisessa.
Ensi vuonna Suomi juhlii 100 – vuotista itsenäisyyttään monenmoisin ohjelmin. Sukuseuramme juhlii Hossassa, kesäkuussa vihittävässä uudessa kansallispuistossa.

Sukurikasta ja sukurakasta joulunaikaa ja hyvää uutta vuotta 2017!

 

Moilasten geenitausta

Olemme saaneet yhteydenoton sukututkija Ari Kolehmaiselta Mikkelistä. Hän on tutkinut useita Itä-Suomen sukuhaaroja. Ohessa hänen lähettämänsä viesti:

Hei!
Olen kokenut sukututkija ja koulutukseltani Suomen historian maisteri (FM). Olen tehnyt erityisesti lukuisten sukujen esipolvitutkimusta 1500- ja 1600-luvuilta. Erityisosaamiseni on 1500-1600-lukujen hankalien sukujuontojen selvittäminen. Tutkin luonnollisesti tuoreempiakin aikoja. Toimin myös Nyyssösten sukuseuran DNA-koordinaattorina ja parissa DNA-projektissa.

Lueskelin sukuseuranne internet-sivuja ja ajattelin jos mahtaisitte tarvita apua varhaisten sukuhaarojenne yhdistämistyöhön (siis muidenkin kuin Kainuun Moilasten) ja Kainuun Moilasten tulosuunnana selvittämiseen. Y-kromosomin DNA-testit antaisivat myös paljon lisätietoa. Muutamasta Moilasesta on 67 markkerin testit tehty ja sen perusteella Moilaset ovat N-haploryhmän karjalaisklaania Z1939.

Olen tutkinut erittäin paljon etenkin Savon, Kainuun, Karjalan, Keski-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan alueita ja onnistuneesti selvittänyt sukujen varhaisvaiheita sekä yhdistänyt sukuhaaroja.

Ystävällisin terveisin,
Ari Kolehmainen
FM, sukututkija

Haploryhmä N

Haploryhmä N (N-M231, ”Niilo”) on ihmisen Y-kromosomin haplotyyppi, joka on yleinen Pohjois-Euraasiassa. Isälinjan haploryhmän tyyppi N on yleinen suomensukuisilla kansoilla. Muualla maailmassa tyyppiä N tavataan erityisesti pohjois-Venäjällä mm jakuuteilla. Tutkijat olettavat tyypin N kehittyneen Kaakkois-Aasiassa ja levinneen sieltä pohjoiseen, josta länteen. Suomalaisille ominainen N:n alatyyppi on N1c1a (M-178, P-298).
Haploryhmä N polveutuu haploryhmästä NO. Sitä pidetään suhteellisen nuorena, ja se on levinnyt Pohjois-Euraasiaan viime jääkauden jälkeen. Markkeria kantavat miehet ilmeisesti siirtyivät pohjoiseen kohti ilmaston lämmetessä holoseenikaudella. N-haploryhmän puuttuminen Amerikan intiaaneilla viittaa siihen, että levittäytyminen Aasiaan tapahtui Beringinsalmen syntymisen jälkeen. Haploryhmän on esitetty syntyneen Kaakkois-Aasiassa 15 000-20 000 vuotta sitten ja levinneen sitten vastapäivään nykyisen Mongolian ja Pohjois-Kiinan alueelta Koillis-Eurooppaan saakka. N1c syntyi ehkä 12000-8000 vuotta sitten.

Haploryhmä N:llä on laaja maantieteellinen levinneisyys kautta koko Pohjois-Euraasian, ja sitä on tavattu satunnaisesti eteläisemmiltäkin alueilta kuten Kaakkois-Aasiasta, Nepalista, Lähi-idästä ja Etelä-Euroopasta. Suurimmat esiintymistaajuudet on löydetty Pohjois-Euroopan suomensukuisilta ja balttilaisilta kansoilta, Länsi-Siperian obinugrilaisilta ja pohjoisen samojedeilta sekä Siperian turkinsukuisia kieliä puhuvilta jakuuteilta. Korkeimmillaan taajuus voi olla 75 %:n luokkaa. Venäläisillä haploryhmän taajuus on 10-20 %:n luokkaa.
Lähde: Wigipedia

Sukuseura Moilaset kesätapaaminen Kuopiossa 23. – 24.7.2016

Lauantaina kokoonnuimme Kuopion torin vieressä olevalle turistipysäkille, jossa meitä tilausbussi odotti kiertoajelulle. Bussintäysi Moilaskansaa tähysti Kuopion keskustaa ja sen nähtävyyksiä. Kuopio on vilkas Pohjois-Savon piäkaapunti ja näytti kesäiset parhaat puolensa. Suuntasimme kohti Puijoa, jossa meitä odotti luonas. Ennen Puijolle menoa otimme kyytiin asemalta vielä pari osallistujaa.Maittavan lounaan lomassa saimme ihastella Kuopion ja Kallaveden maisemia pyörivässä Puijon torniravintolassa. Lounaan jälkeen jatkoimme kierrosta Ortodoksiseen kirkkomuseoon, jossa on esillä Vanhan Valamon luostarin aarteet.

Kierros päättyi majoittautumiseen kaupungin hotelleissa ja osallistujilla oli jo kiire valmistautua Kallaveden risteilylle.
Risteilyaluksellamme m/s Queen R:lla nautimme aluksi päivällisen aluksen ravintolassa. ruokana oli maukas kermainen rantakalaruukku, johon ei suolaa tarvinnut lisätä. Risteily saapui Alahovin viinitilalle, johon seurueemme suunnisti.

Alahovissa saimme maistella tilan viinejä ja ostaa niitä myös tuotteita tuliaisiksi mukaan. Paluumatkan teimme toisella aluksella m/s Ukolla. Risteily Kallavedellä oli mainio päätös ensimmäiselle sukutapaamispäivälle. Maisemat olivat kokemisen arvoiset.

.

Sunnuntaiaamuna osa Moilaskansasta suuntasi Kuopion Tuomiokirkkoon ja osa ihasteli sunnuntaiaamuun heräävää kaupunkia torikahvioissa. Lounaan jälkeen oli vuorossa sukukokous. Kokouksen aluksi saimme kuulla mielenkiintoisen luennon Kuopion historiasta ja seuramme jäsenen Elli Vornasen esitelmän uudesta kirjastaan, joka kertoo sukunsa historiasta.

Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi Tauno Moilanen Imatralta. Hallitus valittiin jatkoon seuraavalle toimintakaudelle. Kokoonpanon näet kohdassa yhteystiedot. Ensi kesän kokoontumispaikaksi valittiin Suomussalmen Hossa.
Kiitos teille onnistuneesta sukutapaamisesta!

 

Kirje Yhdysvalloista

09 marraskuu 2016

Hyvä Raimo ja kaikki sukulaiset Suomessa,
Terveisiä Toivolasta Michiganista teille kaikille. Haluamme toivottaa teille kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta!
Jouluaattona isäni jälkeläiset kokoonnumme yhdessä maatilalle, jossa kasvoimme. Meitä on yleensä 50-65 henkeä ja tämä perinne alkoi vuonna 1949 ja on jatkunut vuosittain. Olen 59 vuotias kuten myös mieheni Garry. Olen kirjanpitäjä maansiirto- ja betoniyrityksessä. Olen ollut tämän yrityksen palveluksessa 1 ½ vuotta. Ennen tätä työskentelin paikallislehdessämme kirjanpitäjänä ja ennen tätä olen työskennellyt Optometricin toimistossa 27 vuotta kirjanpitäjänä. Mieheni Garry on autoteknikko. Hän on ollut korjannut ja maalannut ajoneuvoja viimeiset 38 vuotta.

Elämme puolen kilometrin päässä lapsuuden kodistani. Vanhempani olivat maanviljelijöitä ja maidontuottajia. Kasvoin maatilalla kolmen veljeni kanssa ja opin maatilan työt. Elämme 40 eekkerin palstalla peruskorjatussa 110 vuotta vanhassa talossa. Olemme kasvattaneet kolme lasta ja olemme nauttineet hiljaisesta maaseutuelämästä. Vanhin tytär Sarah on 37-vuotias ja hän on peruskoulun opettaja ja asuu noin 12 kilometrin päässä meiltä Chasselin kaupungissa. Tyttäremme Joanna on 36 vuotta vanha ja naimisissa Jeremyn kanssa ja heillä on 3 tytärtä. Miina on 7 vuotta ja käy toista vuotta koulussa, Amelia on 5 ja alkoi lastentarhan tänä syksynä ja Anja on melkein 3. Joanna on arkistonhoitaja Finlandia Universityssä Hancockissa ja Jeremy on ohjelmoija Wisconsin ulkopuolella olevassa yrityksessä. He elävät Houghtonissa, joka on 18 kilometrin päässä meiltä. Poikamme Zachary on 31 vuotta meni syyskuussa naimisiin Samanthan kanssa. Hän ajaa bussia Houghtonissa ja Samanthan on alakoulun opettaja Hancockissa. He elävät Painesdalessa, joka on 10 kilometrin päässä meiltä.

Äitini kuoli vuonna 2012 veritulppaan lonkkaleikkauksen jälkeen. Hänen kauttaan on yhteys Moilasiin. Isäni kuoli vuonna 1984 harvinaisesta syöpään. Vanhin veli Mark kuoli viime vuonna, hyvin yllättäen. Hän oli sairastanut Parkinsonin tautia 26 vuotta. Hän ja hänen vaimollaan on 4 lasta. Veljeni Johnilla ja hänen vaimollaan on 9 lasta ja hän asuu maatilalla, jossa me kasvoimme. Hän jatkaa lihakarjan kasvatusta. Nuorin veli David ja hänen vaimonsa omistavat oman yrityksen.

Täällä on normaali sää tänä syksynä. Vielä ei ole tullut lunta, ei edes pakkasta. Päivällä lämpötilat ovat olleet 27 – 38 asteen välillä, yölämpötilat ovat olleet 16 – 22 asteen välillä. Yleensä saadaan noin 75 cm lunta vuodessa. Meidän kesä oli erittäin mukavaa. Lämpötilat olivat korkeat 38 – 44 asteen välillä. Oma puutarha teki melko hyvän sadon tänä vuonna.
Aiomme tulla Suomen ensi syyskuussa 2017. Suunnitelmamme heinäkuuksi ei onnistunut. Toivomme viettää 2 ½ viikkoa vierailemalla sukulaisissa. Monet Isäni sukulaiset ovat Pohjois-Suomessa Rovaniemeltä Ivaloon. Toivomme tapaavamme myös joitakin Moilas-sukuseuran jäseniä. Tulemme myös käymään Hollannissa mieheni sukulaisten luona ja Norjassa minun sukulaisteni luona. Kerro meille, jos voimme tulla käymään.
Rakkaudella,
Serkkusi Amerikasta Becky ja perhe

Suomennos Raimo Moilanen

Suomussalmen Hossa valittiin Suomen itsenäisyyden kansallispuistoksi

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen esitti uuden kansallispuiston perustamista Suomussalmen Hossaan. Puisto ulottuu myös Moilasenvaaran ja Kuusamon Julma-Ölkyn alueelle. Valtion alueille tulevan kansallispuiston pinta-ala on noin 11 000 hehtaaria. Alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Kansallispuiston ydin on noin 9 000 hehtaarin laajuinen Hossan retkeilyalue. Uuden kansallispuiston kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat Kuusamon puolella sijaitseva Julma-Ölkyn kanjonijärvi ja Värikallion kivikautiset kalliomaalaukset.

Hossan valintaan vaikutti luontoarvojen lisäksi muun muassa se, että kansallispuiston perustaminen edistää alueen ennestään runsasta virkistys- ja retkeilykäyttöä ja siihen perustuvaa yritystoimintaa, millä on suuri merkitys alueen taloudelle ja työllisyydelle.
Puiston sijaintipaikka on ollut myös merkittävä Suomen itsenäistymisen alkuaikoina. Suomussalmella käytiin talvisodan ratkaisutaistelut ja siellä pidettiin vuonna 1917 suuri kansalaiskokous, joka vaati Suomen itsenäisyyttä.
Metsähallitus on aloittanut puiston muutos- ja parannustöiden tekemisen. Olemme varanneet majoitustilaa Loma-Hossasta (www.loma-hossa.fi). Lähetämme lisää informaatiota keväällä. Kesäaikaan Suomussalmella ja Kuusamossa sekä muualla Kainuussa paljon nähtävää ja koettavaa. Suomussalmella on esimerkiksi maankuulu kesäteatteri. Nyt on hyvä aika varata aika kalenteriin ja ryhtyä tekemään lomasuunnitelmaa Hossaan.