Sukusanomat

 

Moilaset-sukusanomat ilmestyy kahdesti vuodessa. Kevään lehti julkaistaan painettuna ja syksyn lehti nettisivuilla.

 

Moilaset-sukusanomat 2/2023

Hyvää Joulun aikaa Moilaskansa!

Yksi kalenterillinen vuotta on taas saatu melkein täyteen. Koronan kanssa on jo päästy normaalin flunssan tasolle, mutta Venäjän aloittama sota Ukrainassa pitkittyy ja häirintätoimet Suomen rajalla on jälleen käynnistyneet. Valitettavasti asetelma toistuu samanlaisena kuin sukumme historian kokemusten kautta ja osaltaan auttaa meitä ymmärtämään, että naapurin toimet eivät muutu miksikään olkoon valtion nimi tai valtaapitävät keitä tahansa.

Sukuseuraamme vuosi on sujunut jälleen perinteisen vilkkaasti. Heinäkuussa kokoonnuimme kahdeksi päiväksi Raaheen. Kaupunki osoittautui eloisaksi merikaupungiksi, jossa on edelleen vahvaa teollisuutta.

Muun muassa Kainuuseenkin rakennettavien tuulivoimapuistojen tuulimyllyt saapuvat Raahen sataman kautta. Puu-Raahe oli mielenkiintoinen ja vilkas Meripäivien aikaan. Saimme nauttia myös erinomaisesta Myrskyluodon Maija teatteriesityksestä.

Vuosikokouksessa päätettiin sääntömääräiset asiat.

Ensi kesänä tapaamme sukuseuramme perustamispitäjässä Suomussalmella. Ensi vuosi on seuramme 40-vuotisjuhla ja myös Ilmari Kiannon 150-vuotisjuhla. Hallitus on jo aloittanut ohjelman suunnittelun ja ilmoitamme siitä kevättalvella. Seuraan nettisivuja.

Ohessa  Vuokko Materon lähettämä Ilmari Kiannon jouluruno Maallikon jouluvirsi (Kapinoitsija 1910).

Rauhallista Joulun aikaa teille kaikille!

Maallikon jouluvirsi

Oi, jos vielä lapsen lailla joulun viettää saisi!

Oi, jos synnyinmajan mailla aatto armahtaisi!

 Joulupuussa juhlapukki kultasarvin kiikkuis´,

juhlan tonttu, joulu-ukki lahjoinensa liikkuis´…

 Maistuis´ maamon herkkupalat. Miel´ ei mitään vailla,

Beetlehem ja lipeekalat liukuis´ yhtälailla…

 Vaan on vierryt vieno valta, mennyt armas aika:

Laps´ on noussut lattialta – loppunut on taika.

 Näen ma elon erhetykset, kristikunnan petteet,

kuulen kurjain nyyhkytykset, hengen herjat hetteet!

 Kaikkialla kärsimystä, kaikkialla hätää,

valheellista viihtymystä, vilppiä ja mätää!

 Itse joulun aate armain pirstaleina paistaa,

Ydin ylhä – kauhein, karmain nyt on mulle maistaa…

 

Sukuseura Moilaset ry:n kesätapaaminen Raahessa 14.-15.7. 2023

Sukutapaamiseemme Raaheen kokoontui 22 osallistujaa.

Perjantaiaamuna klo 10.00 aloitimme sukutapaamisen tervetulokahveilla Hotelli Raahen Hovissa aivan kaupungin keskustassa.

Kahvien jälkeen jatkoimme kiertoajelulle Raahen oppaiden Jaakko Simomaan opastamina. Saimme nähdä ja kuulla kaupungin historiasta, tutustuimme jalkaisin puu-Raaheen ja kauniiseen kivikirkkoon, jossa Moilaskansa kajautti Suvivirren. Kiertomatka jatkui bussilla satama-alueelle, jossa oli meneillään Pooki Flakkaa – Raahen Meripäivät.

Keskustan jälkeen tutustuimme Raahen teollisuuteen mm. Terästehtaan valtavaan alueeseen sekä satamaan. Lounaan jälkeen jokainen sai itsenäisesti tutustua kaupunkiin ja Meripäivien ohjelmaan.

Illalla nautimme maukkaan ja runsaan päivällisen hotellissa, jonka jälkeen oli vuorossa Myrskyluodon Maija -kesäteatterinäytelmä. Esitys oli vaikuttava upeine lauluesityksineen ja koreografioineen. Väliajalla seurallemme oli katettu erillinen kahvipiste näyttämön taakse.

Iltapuhteella osa seurueesta istahti vielä hotellin baariin kertaamaan päivän antia.

Lauantaiaamuna aamiaisen jälkeen kokoonnuimme hotellin kabinettiin vuosikokoukseen. Aloitimme kokouksen laululla Kymmenen virran maa. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Timo Moilanen ja sihteerinä toimi seuramme sihteeri Vuokko Marttila.

Kokouksessa käsiteltiin sääntöjen edellyttämät asiat: toimintakertomus, tuloslaskelma ja tase, toiminnan tarkastajan lausunto edellisestä toimintakaudesta, toimintasuunnitelma ja talousarvio ja sen perusteet.

Kokous valitsi puheenjohtajaksi Raimo Moilasen Joensuusta ja erovuorossa olevista hallituksen jäsenistä jatkaa Vuokko Matero Kajaanista ja Reino Moilasen tilalle hallitukseen valittiin aiemmin ulkopuolisen jäsenenä ollut Pentti Seppänen. Muut hallituksen jäsenet ovat Tuula Karvonen Kajaanista, Vuokko Marttila Jyväskylästä, Kari Moilanen Tervolasta ja Pentti Moilanen Oulusta.

Jäsenmaksut säilyvät ennallaan (20 euroa/vuosi ja ainaisjäsenmaksu 200 euroa). Seuran kirjanpito on siirretty tilitoimistolle ja Pentti Seppänen toimii rahastonhoitajana.

Ensi vuoden sukutapaamisen paikaksi valittiin hallituksen esityksen mukaan Suomussalmi. Päätimme vuosikokouksen Kainuun marssiin. Lopuksi ennen lähtökahveja suoritettiin perinteinen arpajaispalkintojen arvonta.

Saimme viettää mukavan sukutapaamisen aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Kiitos kaikille osallistujille!

 

Sukutapaaminen kesällä 2024 Suomussalmella

Ensi kesänä tulee kuluneeksi 40 vuotta sukuseuramme perustamisesta. Sen vuoksi vuosikokouksessa päätettiin ensi kesän sukutapaamisen paikaksi Suomussalmen. Sukuseura perustettiin siellä paikallisten aktiivien toimesta. Keskeisenä toimijana oli Pentti Seppänen, joka on edelleen yhdistyksemme hallituksen jäsen (kts. Seuran historia).  Ensi vuonna on myös Ilmari Kiannon 150-juhlavuosi (kts. Ilmari Kianto seuran sivut https://kianto.org/).

Hallitus kokoontui lokakuussa Ämmänsaaressa ja suunnittelimme kesän ohjelmaa. Suunnitelmissa on Kianto-risteily. Lisäksi on ohjelmassa tutustuminen Sotahistoriaan, Hiljaiseen kansaan, mainioon Suomussalmen kesäteatteriin ja tietenkin vuosikokous ja 40-vuotisjuhla. Ilmoitamme kotisivuillamme aikataulut ja tarkemmat ohjelmat heti kun saamme ne tietoon.

 

Suomussalmi

Suomussalmi (aik. myös Kianta, vienankarj. Šuomuššalmi) sijaitsee Kainuun maakunnan pohjoisosassa. Kunnassa asuu 7 364 ihmistä. Väestön määrä on puolittunut 1980-luvulta kuten kaikissa Pohjois-Suomen kunnissa on tapahtunut.

Suomussalmen kunta rajoittuu Taivalkosken, Puolangan ja Hyrynsalmen kuntiin, Kuusamon, Pudasjärven ja Kuhmon kaupunkeihin sekä idässä Venäjään. Suomussalmen kunta on perustettu vuonna 1867.

Kunnan palveluvarustus on monipuolinen ja kaupunkitasoinen. Matkailussa korostuu Raatteen tien sotahistoriakohteet, Hossan luonnonpuisto, Hiljainen kansa. Seurakunnan luovuttua Näljängän ja Vuokin kirkkojen omistuksesta on niiden toiminta virkistynyt aktiivisten kyläläisten ja muiden toimijoiden toimesta monipuolisiksi kulttuuri- ja yhteisötaloiksi, joissa myös on seurakunnan toimintaa.

Lähde: Wigipedia

Suomussalmi – kotiseutu

[llmari Calamnius. Hiljaisina hetkinä.]

Suomussalmi – kotiseutu,
Tervan, pettuleivän maa,
Taasko jylhät korpimaasi
Polo poika nähdä saa!

Taasko järves musta aalto
Kolkoin äänin rantaas lyö,
Taasko kaihon pohjattoman
Nostaa kuulas kesäyö!

Täällä vainen tervapurret
Puhkoo vettä vellovaa,
Täällä lumirinta-kuikka
Laulaa virttä haikeaa.

Eipä keinu kullan purtta,
Eipä liiku lintuain,
Yksin yössä polo poika
Lainehia laskee vain!

Suomussalmi – surunsalmi,
Autioiden soiden maa,
Sua kuiten korven poika
Kaihoissaankin rakastaa.

 

******************************

Moilaset-sukusanomat 2/2022

Hyvää Joulunaikaa Moilaset!

Taas on kohta kalenterintäysi päiviä saatu kokoon ja vuosi on vaihtumassa. Juuri kun korona alkoi helpottaa niin uusi musta pilvi nousi idästä – jälleen. Venäjän silmitön hyökkäys ja tuhoaminen Ukrainaan tuo kipeästi muistot myös meille suomalaisille ja erityisesti rajan pinnassa eläneille ja heidän jälkeläisille. Vuosia hyvin toiminut yhteistyö, verkostot ja rakenteet rajan yli tehtävässä yhteistyössä on pitkäksi aikaa poikki. Tämän olen kokenut myös omassa työssäni.

Tässä lehdessä julkaisemme kertomuksen Vaaran Kaijan elämästä. Tarina on kovin samankaltainen mitä kuulemme päivittäin Ukrainasta. Henkensä kaupalla on paettu vihollista. On saatu turvaa. Usko tulevaan ja jälleenrakentamiseen on ollut vahva.

Sukuseuramme toiminta on sujunut perinteistä virkeää rataansa. Saimme uuden kirjan jälleen kesällä julkaistua ja myyntiin. Tapaaminen Meri-Lapin alueella oli onnistunut ja katseet ovat jo ensi kesän sukutapaamisessa.

**********

VAARAN KAIJAN ELÄMÄSTÄ

Kerron Vaaran Kaijasta oman tuntemiseni ja Tauno Niskasen haastattelun pohjalta,  joka on julkaistu ”Luolavaaran perilliset” kirjassa. Kotiseudullani ja  laajemminkin Kaija Lauronen tunnetaan mm. etevänä säänennustajana ja viime vuosiin asti pirteänä aikaansa seuraavana Vaaralan talon vanhana emäntänä. Hänen säiden ennustuksensa perustuvat havaintoihin luonnosta sen eliöistä ja eläimistä. Kaija tarkkailee myös kuun kiertoon liittyviä asioita, missä asennossa kuu on taivaalla kuun eri vaiheissa. Jos taivas on pilvessä, niin silloin hän soittaa tyttärille näkyisikö siellä kuu. Näistä havainnoista muodostuu ennustus seuraavan puolen vuoden säästä. Talveksi on oma ennustus ja kesäksi omansa. Kaijan pitkän ajan ennustukset ovat pitäneet usein paikkansa. Esim. ”Jos ei syksyllä hiiren hankea, ei keväällä hevoshankea” ja ”Jos talvella on puissa runsaasti huurretta, niin tulee hyvä marjavuosi”.

Suomussalmelaisten hyvin tuntema Vaaran Kaija, Kaija Lauronen syntyi vuonna 1923 Tuomas, (Tuomaan isä Tuomas, Kaskimailta taulu 231) ja Kaisa Stiinan Moilasen nuorimmaisena lapsena Kumpuvaaran taloon. Talo sijaitsee vaaralla 1950-luvun lopulla valmistuneelta Kekkostieltä Pirttivaaraan johtavan tien varressa.
Perhe oli muuttanut 1912 Tuomaan kodista Vellilästä muutaman kilometrin päähän itään Kumpuvaaraan. Elämä Kumpuvaarassa oli hyvin niukkaa. Isä oli savotassa päivät. Äiti oli lasten kanssa päivät kotona. Ennen vanhaan saatiin raakakahvia säkeissä. Niistä saatiin vuodevaatteita ja paitoja. Isä oli Ruhtinansalmen suojeluskunnassa ja hän sai sieltä manttelin, jota pidettiin vuoteessa peittona.

Äiti oli tarmokas, mutta hänelle ei saanut sanoa vastaan. Oli tehtävä kaikki, mitä äiti käski. Kaijakin joutui tekemään työtä, minkä kykeni ja jaksoi. Äidistä jäi kuitenkin hyvät muistot.
Koulu alkoi 10-vuotiaana Juntusrannassa. Isä vei hänet kouluun, jonne matkaa oli toistakymmentä kilometriä kinttupolkua lumettomana aikana ja talvitietä hiihtäen lumikelillä. Juntusjärvikin piti kiertää itäkautta. Isä oli opettanut jo i-kirjaimen panemalla kepin päähän perunan ja sanonut, että tämä i. Koulu kesti kolme vuotta ja opettajana oli Karoliina Mikkonen Kajaanista. Koulussa oli asuntola ja sieltä sai vaatteet. Kotona pääsi käymään vain jouluna ja pääsiäisenä. Asuntolassakin joutui tekemään töitä, mm. poimittiin koulussa ja asuntolassa tarvittavat marjat.

Koulun loputtua Kaija oli kotona äidin apuna. Vuonna 1937 syksyllä alkoi rippikoulu. Ensin piti kävellä Kiantajärven rantaan Pyykköskylälle ja sieltä järveä pitkin Harakka Antin eli Antti Moilasen, höyrylaivassa kirkonkylälle. Rippikoulua pidettiin syksyllä ja keväällä kaksi viikkoa. Asuttiin Kauppias Jahvetti Huotarisen talon vinttihuoneessa. Huotarisen kauppatalossa oli myös iso pirtti, jossa pitäjältä asioimaan tulleet saivat yöpaikan. Jahvetti Huotarinen oli tullut Venäjän Uhtualta laukkukauppiaana ja perusti sitten kiinteän kaupan Suomussalmen kirkolle. Keväällä Kaija palasi uudelleen rippikouluun, nyt hiihtämällä ensin Pärsämönrannalle ja siitä järveä pitkin Röntylään, Mari-serkun hän tapasi Kantolassa. Yhdessä matkaa jatkettiin sitten kohti kirkonkylää. 15-vuotiaalla tytöllä tuli sinä aamuna hiihtomatkaa runsaat 30 kilometriä.

Samana kevättalvena isä oli ryhtynyt rakentamaan uutta taloa, joka saatiinkin sitten kesällä 1938 valmiiksi. Nyt talossa oli kunnon uuni, josta savu pääsi piipun kautta taivaalle. Kesällä vain piti pärekattoa kuivalla säällä kastella, ettei kipinät sytyttäisi kattoa tuleen.

Vuosi 1939 oli jotenkin outoa aikaa. Syksyllä kuultiin radiosta, että ”taivaalla on ukkospilviä”. Talvisota alkoi 30. marraskuuta. Talon pihapiirissä oli palovartijan torni, josta näki laajalle ympäristöön. Taloon tuli rajavartioston miehiä sanomaan, että venäläiset ovat tulleet rajan yli ja nyt on lähdettävä äkkiä pakoon. Äiti oli paistamassa leipää. Rajamiehet valjastivat hevosen liistereen eteen, jossa ei ollut minkäänlaisia laitoja. Rekeen asettuivat äiti ja lapset. Kaija kävi suitsista kiinni ja ryhtyi ajamaan hevosta. Hevonen oli säikky ja raju ajettavaksi. Ajomiehellä oli päällä vain mekko. Aitassa olisi ollut uusi talvitakki, mutta sitä ei keritty hakea päälle. Sinne jäi uusi palttoo, sinne jäi myös uusi kotitalo. Kun Kaija sai suitset käteen, hevonen lähti kuin pyssyn suusta. Kaikki tippuivat kyydistä. Ajomies sai kuitenkin hevosen pysähtymään ja porukan rekeen. Evakkomatka alkoi. Tultiin Rasilan pihaan, ja Kaija ohjasi hevosen seinää kohti ja niin sai sen pysähtymään. Talonväki oli jo mennyt. Pihassa oli lantareen laidat, jotka nostettiin liistereen päälle. Talon seinällä oli karjakon takki, jonka Kaija puki päälleen. Matka jatkui kohti länttä Pyykköskylälle ja siitä Kiannanniemelle. Auraamatonta maantietä päästiin Ensilään.  Siellä sotilaat ottivat hevosen hallintaansa. Yöllä lähti autokolonna kohti Puolankaa, jossa saatiin hernekeittoa ja juotavaa. Puolangalta mentiin Utajärven kautta Muhokselle vastaanottokeskukseen, jossa tulijat kirjattiin ylös. Yksi virkailija sanoi: ”Jos ei ole Juntunen, niin on Moilanen”.

Kaija kertoi: – Kun meitä oli iso perhe, niin meitä ei kukaan olisi halunnut ottaa evakoksi. Olimme kolme vuorokautta vastaanottokeskuksessa. Sitten tuli Muhoksen Sahan ja Myllyn omistaja Tillman ja sanoi ”täälläkö te vielä olette”. Hän otti meidät matkaansa ja kotiinsa. Talossa oli uusi pirtti. Muhoksella ollessamme olin piikana talossa koko seuraavan kesänkin. Talon väki oli mukavaa ja tulimme hyvin toimeen. Syksyllä palasimme evakosta Puppoon tädin luo. Miehet kävivät katsomassa kotia Kumpuvaarassa. Siellä oli kaikki poltettu: uusi talokin ja aitan mukana uusi talvitakkikin. Vasta syksyllä 1942 pääsimme kotiin, kun sotilaat rakensivat meille uuden kodin. Asuimme sotatoimialueella eikä saanut liikkua vapaasti. Sotilas piti aina olla mukana. Sodan jatkuessa siirryimme Kiantajärven länsipuolelle Sääskenniemeen vuonna 1943.
Sitten syyskuussa 1944 meidän oli lähdettävä kotiseudulta jälleen evakkoon. Nyt meidät komennettiin Paavolaan asti. Lehmätkin oli otettava mukaan. Näin silloin ensi kerran, että lehmätkin osaavat uida, kun ne uivat Linnansalmen yli Kiannanniemen puolelle. Lehmät talutettiin, lypsettiin ja ruokittiin matkan aikana. Muhoksen kautta kuljettiin ja minä kävin tervehtimässä Tilmannin talon väkeä.
Paluumatka tehtiin talvella 1945 junalla Kontiomäen kautta. Oli kovat pakkaset ja paljon lunta. Loppumatkan tulimme lehmien kanssa Ristijärven ja Hyrynsalmen kautta Suomussalmen kirkolle. Sieltä matka jatkui hevostietä pitkin kotiin. Lehmät olivat paleltua ja utareet olivat aivan punaiset kylmästä. Tästä rääkistä lehmät kärsivät paljon ja poikivat ennen aikojaan.

Kaija Moilanen tapasi tulevan puolisonsa Paavolassa 1944 ja evakossa hän meni naimisiin ja Kaijasta tuli Lauronen. Hiihtäen vihkipari kävi vihillä Paavolan kirkolla. Morsian odotti jo lasta. Evakosta tulon jälkeen lasta odottava Kaija kävi Suomussalmella lääkärissä. Siellä oli nuori lääkäri, joka epäili tulevan lapsen olevan väärin päin. Kätilöä ei ollut. Syntyi kuitenkin terve poika 22.4.1944. Aviomies oli kotoisin naapurista ja aluksi nuori perhe asuikin Syrjälässä. Aika pian he muuttivat sitten Kaijan kotiin Kumpuvaaraan, jossa äiti oli jo silloin sairaalloinen. Kaija hoiti karjan ja talouden, äiti Martti-pojan.
Vuonna 1946 he alkoivat rakentaa omaa taloa Vaaralaan. Katajan Otto oli hommannut heille rintamamiesoikeuden, jonka perusteella he saivat rintamamiestilan. Perheeseen syntyi vielä kolme tyttöä. Vaaralan tila siirtyi myöhemmin Martin ja hänen perheensä hoitoon. Nykyisin karjatilaa hoitaa Martin poika Jari.

Nuorena tyttönä Kaija oli innokas metsästäjä. Usein teeriparvi tuli Kumpuvaaran pellon reunalla oleviin koivuihin. Niitä hän pudotteli haulikolla. Alkusyksystä hän viritteli rihmoja. Näin Kaija hankki perheen ruokapöytään ruuanlisää. Kaijan terveys on ollut niin hyvä, että vielä 86-vuoden iässä hän hoiti lehmiä. Lääkkeenään hän tarvittaessa käytti kamferitippoja sokeripalassa. Tällä hetkellä Kaija asuu Suomussalmella hoivakoti Jalonkoskessa hyvämuistisena, näkö on heikentynyt.

Omana henkilökohtaisena hauskana muistonani on vähän yli 20 vuotta sitten Lapinlampi-Pirttivaaran-kylän kinkerit Toravaarassa lähellä Venäjän rajaa. Ajoimme kinkereille Juntusrannasta Ruhtinansalmen rajapapin kanssa. Pirtissä oli kymmeniä kylän ihmisiä joukossa Vaaran Kaijakin. Veisasimme virret, pastori puhui kinkerien aiheesta ja keskustelimme kylän kuulumisista. Talo tarjosi tietysti kahvit. Kahvipöydässä Vaaran Kaija alkoi hauskasti muistella nuoruuttaan ja yleensä menneitä aikoja. Siinä meillä riitti naurua ja hauskuutta. Kun papin kanssa lähdimme paluumatkalle, niin autossa yhdessä totesimme, että olipa tilaisuus, jossa meidän sielujamme hoidettiin enemmän kuin me kinkerien vetäjät olemme koskaan pystyneet.

Lähde: Tauno Niskanen, Luolavaaran perilliset
Valokuvat Vaaralan albumeista

Sukulehteemme toimittanut Pentti Seppänen

***********

SUKUSEURA MOILASET RY
Sukutapaaminen Tornio – Haaparanta
22. – 23.7. 2022

Tämän vuotinen sukutapaamisemme järjestettiin Meri-Lapin alueella Torniossa ja Haaparannalla. Perjantaina 22.7.  kokoonnuimme Hotelli Parkiin aamukahveille ja ilmoittautumaan sukutapaamiseen. Kahvien jälkeen lähdimme tutustumaan Tornioon ja Haaparantaan Meri-Lapin ammattitaitoisen oppaan Risto Leskisen johdolla. Alueen vireys yllätti sekä se, että kuinka saumattomasti kahden maan taajamat olivat kiinni toisissaan ja ihmiset kulkivat vapaasti maasta toiseen. Ainoastaan kellosta huomasi kummalla puolella olimme.

Kaupunkikierroksen jälkeen lähdimme kohden Aavasaksaa. Näimme Kukkolankosken komeat aallot ja jatkoimme matkaa lounaspaikkaan Yli-Torniolle. Lounaan jälkeen jatkoimme kohti Aavasaksaa ja menomatkalla kuulimme Vuokko Materon kertomuksen kirjailija Annikki Kariniemen elämästä. Mielenkiintoinen asia oli, että sukutapaamiseemme oli saapunut Oulusta seuramme jäsen, joka oli ollut Annikki Kariniemen oppilaana. Hän kertoi elävästi Aavasaksalla remseästä kirjailijasta. Kari Moilanen puolestaan oli koonnut informaatiopaketin Aavasaksan alueesta.

Aikamme ihailtuamme Aavasaksan näkymiä ja tutustuimme Annikki Kariniemen patsaaseen, Struven ketjun muistomerkkiin, Näkötorniina ja Keisarin majaan. Aavasaksalta suuntasimme Ruotsiin ja Övertorneåta. Tutustuimme sen kuntakeskukseen Matarenkiin sekä lähialueelle rakentuvaan matkailukeskukseen.

Retkikunnalla alkoi jo kolottaa kahvihammasta, joten suuntasimme bussin nokan kohden Ruotsin puoleista Kukkolankoskea, Kukkolaforsenia. Ruotsin puolella kosken varren palveluvarustus on tasokkaampaa ja runsaampaa. Nautimme kahvit ravintolassa hienoja näkymiä ihaillen.

Illan huipensi päivällinen Hotelli Parkissa. Lopuksi järjestimme perinteiset arpajaiset ja niiden kautta seuramme kassa täydentyi mukavasti. Samana iltana alueella oli molemmin puolin rajaa järjestetty musiikkitapahtuma ja innokkaammat sukuseuramme jäsenet taisivat ehtiä piipahtamaan myös siellä. Tosin musiikki kuului hyvin myös hotellihuoneisiin.

Lauantai aamuna aamupalan jälkeen saimme kuulla oppaamme Risto Leskisen luennon Tornion valtaamisesta. Keskeiset asiat voit lukea Vuokko Marttilan ansiokkaasta kirjoituksesta kesällä ilmestyneestä sukusanomista.

Luennon jälkeen oli vuosikokouksen vuoro puheenjohtajana toimi Timo Moilanen ja sihteerinä Vuokko Matero. Entinen hallitus valittiin jatkoon ja puheenjohtajan jatkaa Raimo Moilanen.

**********

Kesän 2023 Sukutapaaminen

Ensi kesän sukutapaamisen paikaksi hallitus ehdottaa Raahe-Kalajoki aluetta. Ohjelman työstämiseen asetettiin työryhmä Vuokko Matero, Pentti Moilanen ja Raimo Moilanen. Seuraa nettisivujamme.

**********

Uusi sukukirja – tilaa tarinoita Moilasista!

 Uusi sukukirja ”Elämää vesistöjen valtaväylillä – Moilaskansan tarinoita” on valmistunut. Kirjan hinta on 30 euroa + postimaksu ja sitä on saatavissa Moilas-shopista (katso www-sivuiltamme).

**********

 

Moilaset-sukusanomat 2/2021

Hyvää Joulunaikaa Moilaset!

Vuosi on kohta lopuillaan ja korona ei ole vieläkään hellittänyt otettaan. Kaikesta huolimatta olemme voineet jatkaa sukuseuran toimintaa lähes entiseen malliin. Heinäkuussa pidimme sukutapaamisen Kuhmossa Kamarimusiikin aikaan. Kuhmo yllätti monipuolisuudellaan ja jätti hyvän kuvan kaupungista. Meitä onnisti kun saimme kiertoajelulle oppaaksi entisen kaupunginjohtaja Eila Valtasen.

Hallitus on kokoontunut Kuhmon tapaamista lukuun ottamatta Teams-yhteyden välityksellä. Etäkokous ei tietenkään korvaa fyysistä kokoontumista, mutta asiat olemme saaneet hoidettua ja samalla olemme säästäneet seuran kuluissa.

Hallitus on päättänyt julkaista perinteen keruun pohjalta uuden kirjan, joka valottaa Moilaskansan vaiheita, tarinoita ja sukuhistoriaa. Tarkoitus on saada kirja myyntiin ensi vuoden aikana. Lisäksi otamme jo toisen uusintapainoksen Kaskimailta kansaksi -kirjasta.

Ensi kesänä onkin sukutapaaminen Meri-Lapin alueella. Kokoonnumme Haaparanta-Tornio -alueella ja matkaamme pitkin Torniojokivartta Aavasaksalle ja sieltä Ruotsin rantaa takaisin Tornioon. Toivottavasti tämä pandemia on saatu aisoihin siihen mennessä.

Terveyttä ja joulun tunnelmaa teille!

Raimo Moilanen

**********

Pentti Seppänen valittu Vuojen kaenuulaeseksi

Sukuseuramme pitkäaikainen aktiivijäsen ja rahastonhoitaja Pentti Seppänen on valittu Vuojen kaenuulaiseksi. Perusteluina oli, että palkinto on annettu tunnustuksena aktiivisesta ja pitkäaikaisesta järjestötoiminnasta kansalaisten hyvinvoinnin parhaaksi. Hän on tehnyt työtä sydämellä – yhteisöllisyyden, ihmisten toimeentulon, terveyden ja alueitten kehittymisen hyväksi. Sukuseuramme onnittelee Pentti ansaitusta palkinnosta!

**********

Sukutapaaminen Kuhmossa 23.- 24.7.2021

Sukuseuran kesätapaaminen käynnistyi ilmoittautumisella Hotelli Kalevalassa. Hotelli sijaitsee hienolla paikalla Lammasjärven rannalla. Tervetulokahvien jälkeen lähdimme kiertoajelulle entisen kaupunginjohtaja Eila Valtasen johdolla. Hän opasti ammattitaitoisesti ja saimme kattavan kuvan Kuhmon historiasta, elinkeinoista ja kulttuurielämästä. Tutustuimme ortodoksiseen tsasounaan, Kuhmon kirkkoon, upeaan kirjastoon sekä kulttuurikeskus Juminkekoon. Juminkeossa kuulimme Markku Niemisen luennon heidän Vienan Karjan elvytystyöstä ja lopuksi esittelyn mainiosta Kalevala-näyttelystä.

Kuhmon teollisuusalueella saimme kuulla vireästä puualan teollisuuden keskittymästä, jossa raakapuu jalostuu usean yrityksen yhteistyöllä rakennusmateriaaleiksi, oviksi ja ikkunoiksi sekä kokonaisiksi tilamoduleiksi. Erikoisuus on CLW-tehdas, jossa ristiinlaminoiduista laudoista saadaan valmiita rakennuselementtejä ja -kombonetteja. Menetelmä on ollut perinteisesti käytössä Sveitsissä ja Saksassa. Tuloksena on itsekantava puurakenne. Esitys oli vaikuttava osoitus kuinka myös pienellä ja syrjäisellä paikkakunnalla voidaan nousta erikoisosaajaksi ja luoda työpaikkoja.

Moilaskansalla alkoi jo nälkä ilmoitella olemassaoloaan ja niinpä poikkesimme maittavalle lounaalle Kolmen Kaesan ravintolaan.

Lopuksi oli vuorossa päivän kohokohta eli Kuhmon kamarimusiikin konsertti upeassa Kuhmotalossa. Kamarimusiikki on tapahtuma, joka on nostanut kaupungin tunnetuksi maailmanlaajuisesti. Sen ansiosta on saatu myös konserttitalo, joka vetää vertoja suurempien kaupunkien vastaaville tiloille. Se tuo vilkkautta läpi vuoden yli 200 tapahtuman ansiosta.

Aamiaisen jälkeen oli vuorossa Sukuseuran vuosikokous. Kokouksen puheenjohtajana toimi Paavo Moilanen Espoosta. Hallitukseen valittiin Vuokko Marttila Jyväskylästä, Vuokko Matero Kajaanista, Tuula Karvonen Kajaanista, Kari Moilanen Tervolasta, Pentti Moilanen Oulusta, Reino Moilanen Sotkamosta ja rahastonhoitajaksi Pentti Seppänen Suomussalmelta. Sukuseuran puheenjohtajaksi valittiin Raimo Moilanen Joensuusta.

**********

Perinnekirja

Olemme järjestäneet kaksi perinteenkeruukilpailua ja vuosien varrella olemme saaneet seuramme jäseniltä lukuisia tarinoita, joita olemme julkaisseet lehdissämme. Tämän pohjalta hallitus on päättänyt laati uuden kirjan sukuseuramme kokoelmaan. Aihealueiksi on määrittynyt seuraavat teemat:

  1. Sukuseuran toiminnasta
  2. Henkilökuvat
  3. Sodan aika
  4. Sukuhistoria
  5. Tarinat
  6. Runot, laulut

Kirja pyritään saamaan myyntiin kesätapaamiseen mennessä.

***********

Ensi kesän sukutapaaminen vie meidät Lapin sodan alueille, jossa rauhansopimukseen liittyen suomalaiset määrättiin ajamaan saksalaisjoukot pois maasta. Lähtiessään saksalaiset polttivat ja hävittivät osan Kainuuta ja Lappia. Ratkaisevaa taisteluissa oli miten suomalaiset  kenraali Siilasvuon johdolla pystyivät laivakuljetuksilla Oulusta Tornioon yllättämään saksalaiset ja saamaan sillanpääaseman kaupungissa. Oma isäni oli mukana tuossa laivasaattueessa. Ohessa opettaja Matti Moilasen kirje veljelleen Jaakolle Hyrynsalmelle. Hän toimi opettajan työn ohella Uittoyhtiön kasöörinä. Kirje valottaa tuntoja miten ihmiset kokivat sota-ajan.

Jaakko Moilanen, Hyrynsalmi Väärälä

Terveiset täältäpäin nyt pitkän ajan kuluttua. Kiitokset kirjeistä, joita olen saanut Martalta, Pirkolta, Enniltä, Eevalta ja Elviltä. Ja Martiltakin oli kesällä tullut kirje Rovaniemelle. Useimmat lienen niistä saanut mutta ole ollut enimmäkseen koko kesän pois Rovaniemeltä. Olin keväällä jo aivan lähdössä sinne kotiin peltotöitten aikaan mutta piti lähteä näihin tukkihommiin ylämaihin ja siellä meni kesä puoliväliin. Suunnittelin, että tulen sinne heinäaikana, mutta aina vain piti lähtö lykätä. Niin se siirtyi viikko viikolta. Työssä olen ollut pyhät aret, ja aina matkoilla. Olen usein ajatellut. että miten mahdatte siellä pärjätä kun tämä kesä on ollut taas tällainen sinäkin jouduit taas sinne sotaan. Suuri oli iloni kun näin kirjeistä, että olette kaikki siellä terveinä ja taas jälleen kotona. Ehkäpä Urho ja Kullervokin pian pääsevät kotiin. Sehän olisi ihana asia, että saisi terveenä palata kuin että jääpi kokonaan palaamatta. Paljon on niitä koteja, joista sotaan lähteneet ei koskaan enää palaa, vaikka kuinka odotettaisiin. Lieneekö Urho ja Kullervo ollut täälläpäin taistelevissa joukoissa. Olen kysellyt heitä täällä monilta sotilailta mutta ei kukaan ole heitä tuntenut eikä nähnyt. Ehkäpä hekin pian tulevat kotiin. Siellä on koko Hyrynsalmi raunioina ja varmaan se on outo näköala. Ei osaa olla kylliksi kiitollinen se, jonka koti on säilynyt ja saapi palata omaan kotiinsa. Paljon on ihmisiä aivan kuin mieron tiellä. Paljon on tälläkin hetkellä vielä lisäksi muutakin murhetta Suomen kansallakin. Mutta elämänhän täytyy edelleen jatkua. Minä en ole pitkiin aikoihin paljonnähnyt sanomalehtiä. En tiedä paljon sieltä Kainuunkaan asioista. On tietenkin monta Hyrynsalmen poikaakin kaatunut tämänkin kesän aikana. Claudelinilta olen saanut nyt tänne Kemiin monta kirjettä ja hän on selostanut tapahtumia sieltä Hyrynsalmeltakin ja myöskin sieltä kotoa.

Kyllä siellä kotona on ollut varmaankin vaikea kesätöittenkin vuoksi. Mutta onhan onni kuitenkin, että koti on säilynyt. Lienette saanut siksi heinää tehdyksi, että ne harvat eläimet pääsevät talven yli. Ehkäpä jo ensi kesänä on jo elämä valoisampaa, jos on.

Minä olen ollut nyt jonkun aika täällä Kemijokisuulla olevassa Kemijoen uittoyhdistyksen konttorissa. Täällä olin silloin kerran kesän lähes 20 vuotta taaksepäin. Koetan päästä aivan lähiaikoina tulemaan sinne kotiin, jos vain pääsen matkustamaan. En muista aivan tarkalleen milloin se velka on valtiolle maksettava mutta taitaa se olla aivan näihin aikoihin. Koetetaan se järjestää kun tulen sinne. Kyllä minulla tekee jo kovasti mieli sinne kotiin ja tuntuu, että olisi niin paljon asioita. Minä jäin silloin kun Rovaniemi evakuoitiin töihini sinne ja läksin kulkemaan Kemijokivartta alaspäin ja aluksi näyttikin aluksi menevän hyvin mutta se retki olikin muodostua kohtalokkaaksi. Ajattelin, että sivuutan rintamat kylmästi jossakin paikassa. Mutta sittemmin kun saksalaiset alkoivat kerätä siviiliväkeä vangeiksi ja tappaakin olin joutua viime mainitun kohtalon alaiseksi. Saksalaiset tapasivat minut eräällä niityllä ja alkoivat heti ampua ja ajaa takaa ja vaikka kuulia tulikin paljon ja pääsivät jo minua melko lähelle ei kumminkaan yksikään sattunut. Pääsin sitten metsään ja piilottauduin sinne ja oli aivan ihme, etteivät he löytäneet vaikka etsivät sieltäkin. Harhailin sitten metsissä ja jouduin taas taistelualueelle rintamien väliin. Jouduin ilmapommituksen alle ja ikään kuin ihmeen kautta pääsin siitäkin. Rahat ja laukut ja tärkeitä yhtiön papereitakin meni mutta henki kumminkin jäi. Samoilla paikoin saksalaiset tappoivat siviilihenkilöitäkin.

Rovaniemi on raunioina samoin kuin Hyrynsalmikin ja kaikki muutkin paikat missä saksalaiset kulkivat.

Lopetan nyt tällä kertaa ja toivon, että pian pääsen tulemaan sinne.

Terveisiä paljon teille jokaiselle.

Matti

**********

Sukutapaaminen Tornio – Haaparanta, 22. – 23.7. 2022

Ohjelma, alustava

Perjantai

Klo

10.00                  Ilmoittauminen, kahvi, Tornio Hotelli Park, alustava

10.30                  Opastettu kiertoajelu Tornio-Haaparanta

12.30                  Kukkolankoski, lounas

Ylitornio

14.00                  Aavasaksa, kahvi

Keisarinmaja, Näkötorni, Struven ketju, Annikki Kariniemen patsas

15.30                  Övertorneå, Matarenki

16.00                  Kukkolaforssen, välipala, omakustanne

17.30                  Majoittuminen Hotelli Park, alustava

18.30                  Päivällinen

Vapaata iltaohjelmaa

Lauantai

8.00                     Aamupala

9.30                     Vuosikokous, Hotelli Park, luento Lapin sodasta

Sukutapaamisen jälkeen mahdollisuus tutustua vapaasti molempiin kaupunkeihin, mm. Ikea, ostoskeskukset jne.

***********

Tornio

Tornio, ruotsiksi Torneå on kaupunki Perämeren rannalla Tornionjoen suulla Ruotsin rajalla. Tornio on Tornionjokilaakson keskus ja tärkein Suomen ja Ruotsin välinen rajanylityspaikka. Kaupungissa on runsaat 20000 asukasta. Tornio on perustettu 1621 ja tämä vuosi oli sen 400-vuotis juhlavuosi.

Tornion naapurikunnat ovat Kemi, Keminmaa, Tervola ja Ylitornio.

Haaparanta

Haaparanta oli 1970-luvun alun kuntauudistukseen asti kaupunki. Aluksi siihen kuului vain Haaparannan taajaman alue, mutta kuntaliitosten myötä kaupunkiin tuli kuulumaan myös laajoja maaseutualueita. Koko Haaparannan kaupunki muutettiin nykyiseksi Haaparannan kunnaksi Ruotsin siirtyessä yhtenäiseen kuntamuotoon. Asukkaita kunnassa on noin 5000.

Haaparanta perustettiin vuonna 1821 korvaamaan Haminan rauhassa Venäjälle muun Suomen mukana menetettyä Torniota. Haaparanta ja Tornio muodostavat kaksoiskaupungin, josta nykyään käytetään nimiä TornioHaparanda ja HaparandaTornio, aiemmin myös EuroCity.

Lähde Wigipedia

**********

Sukusanomat 1/2022 ilmestyy paperiversiona keväällä.

*******************************************************************************************

Moilaset-sukusanomat 2/2020

Raimo Moilanen

Hyvää Joulunaikaa Moilaskansa!

Erikoinen vuosi on päätöksissään. Maaliskuussa heräsimme todellisuuteen, että maailmanlaajuinen pandemia on yltänyt myös Suomeen. Siitä alkoi tämä eristäytyminen, suojautuminen ja rajoitukset. Onneksi Suomi on ollut parhaiten selviytyjä tässä taistossa. Toivottavasti jaksamme vielä eteenpäin siihen saakka kunnes rokotukset alkavat myös meillä.

Tässä ajassa olemme moninaisen viestinnän ristitulessa. On hämmästyttävää miten osa ihmisistä tarttuu kaikkeen epämääräiseen informaatioon. Enemmän luotetaan esimerkiksi Länsirannikon kotiäidin netistä imuroimaan humppuun rokotusvastaisuudesta kuin tutkittuun tietoon. Miten olemme voittaneet monet vaikeat sairaudet tuberkuloosista alkaen. Hygienialla, lääkkeillä ja rokotuksilla. Kun selailin sukukirjaamme niin sukututkijamme Mikko Moilasen kirjoittama juttu Noita-Pekasta ei paljon eroa tilanteesta missä osa ihmisistä on valmis ilman kriittistä arviointia nielemään mitä tahansa tietoa mitä eri tarkoitusperillä meille syötetään. Tuon ajan ihmisten rektiot ymmärtää. Tuolloin ihmiset elivät uskomusten ja luulojen varassa. Alkava rokotuskampanja ei ole vain itsemme suojaamista vaan lähimmäistemme turvaamista, että saamme tämän taudin lannistettua ja siinä meillä kaikilla vastuu.

Sukuseuran suunnitellun tapaamisen Kostamuksessa ja Kuhmossa jouduimme perumaan, mutta onneksi pystyimme järjestämään vuosikokouksen Kajaanissa. Ensi kesänä pyrimme järjestämään sukutapaamisen ainakin Kuhmossa. Keväällä hallitus tekee päätöksen järjestelyistä. Seuraa kotisivujamme. Siellä tiedotamme asian etenemisestä.

Rauhallista Joulua teille kaikille! Itse suuntaan perheeni kanssa Hyrynsalmen rauhaan.

**********

KESÄN 2020 SUKUTAPAAMINEN KAJAANISSA 22.8.2020

Sukutaapaamisen aluksi kokoonnuimme aluksi Hotelli Kajaanissa. Ilmoittautumisen jälkeen söimme maittavan lounaan, joka sisälsi kainuulaisen kalakeiton lisukkeineen.

Lounaan jälkeen pidimme vuosikokouksen. Puheenjohtajana toimi Timo Moilanen Oulusta ja sihteerinä Vuokko Marttila Jyväskylästä. Hallitukseen valittiin Vuokka Marttila, Kari Moilanen, Reino Moilanen, Pentti Moilanen, Tuula Karvonen ja Vuokko Matero. Rahastonhoitajaksi valittiin Pentti Seppänen ja sukuseuran puheenjohtajaksi Raimo Moilanen.

Seuraavan oli ohjelmassa kiertoajelu Kajaanissa. Oppaana meillä oli  Kajaanin oppaiden asiantunteva opas. Aluksi tutustuimme kaupungin tärkeimpiin historiallisiin nähtävyyksiin keskustassa kuten linnanraunioihin, tervakanavaan ja jokivarren muistomerkkeihin. Lisäksi kohteina on pääkirkko ja Kajaanin ortodoksinen kirkko, joka edustaa bysanttilaista kauneutta parhaimmillaan.

Kierroksella kerrottiin myös mukavia tarinoita merkkihenkilöistä, unohtamatta kerrontaa kaupungin nykypäivästä ja tulevaisuuden näkymistä. Lisäksi tutustumme Kajaanin historiaan liittyvään henkilöön torimyyjä Caisa Moilaseen. Piipahdimme Eino Leino -talossa, jossa hänen mielenkiintoisesta historiasta saimme hyvän esitelmän. Seuraavaksi siirryimme Paltaniemen kuvakirkkoon, joka on kokemisen arvoinen paikka. Ja kun Moilasia olemme, niin Pentti Seppänen asettui urkujen ääreen ja kajautimme yhteen ääneen komeasti virren. Ainut harmi ohjelmassa oli, että sovittu Eino-Leino risteily Oulujärvelle peruuntui viime hetkellä näyttelijän sairastumisen vuoksi. Osa osallistujista lähti paluumatkalle koteihinsa ja osa meistä jäi hotellille juttelemaan mukavia. Saimme sääntöjen puitteissa vietyä läpi vuosikokouksen ja samalla tavata jäseniämme. Kiitos teille osallistumisesta.

***********

SUKUSEURAN KAUTTA YHTEYS ESI-ISIIN

Sukuseuraamme otti yhteyttä eräs mieshenkilö, joka oli kiinnostunut löytämään tietoja ukistaan. Hänen mummonsa oli kasvattanut hänen isänsä yksin eikä ukki ollut osallistunut lapsen kasvatukseen millään tavalla. Hän tiesi ukkinsa ja tämän isän syntymäajan, nimen, asuinpaikan sekä sen, että sukunimi on Moilanen. Tällä kertaa tehtävä oli helppo, sillä hänen ukkinsa isän tiedot löytyivät sukukirjastamme. Laitoin viestin kysyjälle ja toivottavasti hänelle avautuu tie ukin puolen suvun historiaan. Tänäkin on osaltaan tärkeää työtä sukuseurassa, jolla voimme autta ihmisiä löytämään puuttuvan polun juuriinsa.

**********

 

Mikko Moilanen

NOITA-PEKKA

Elettiin alkuvuotta 1748. Oli taas se aika, jolloin kihlakunnantuomari lautamiehineen ja koko joukko pitäjän väkeä istuivat Paltamossa säännönmukaisia talvikäräjiä. Käräjäsaarna oli pidetty ja käräjärauha julistettu. Luettiin kuulutuksia, selviteltiin perintöasioita ja lainhuudatuksia, soviteltiin riita-asioita ja tuomittiin pahantekijöitä sakkoihin tai vankeuteen, kukin ansionsa mukaan. Tämä kaikki oli tuttua käräjärahvaalle. Värikästä näytelmää ja mielenkiintoista seurattavaa riitti usean päivän ajaksi. Kotipuolessa saattoi myöhemmin kertailla juttuja muillekin, ainakin silloin, kun oli itse säilyttänyt kunniansa tai saanut kiinnityksen talokauppoihin. Kaukaa Puolangan ja Suomussalmen perukoilta sekä Hyrynsalmen ja Ristijärven tiettömien taipaleiden takaa oli isäntiä vääntäytynyt Oulujärven, tuon ”Kainuun meren” tuntumaan asioistansa ajamaan.

Nyt tunnelma oli ehkä tavanomaista jännittyneempi. Jo jonkun  aikaa oli nimittäin liikkunut huhuja – ja nyt jo varmaa tietoa – että näillä käräjillä puitaisiin sen noitumisjuttu. Väisälän Pekka Väyrylänkylästä, Moilasia sukuaan, oli kuulemma tehnyt sellaisia temppuja ja tekosia, että hänet nyt tuomittaisiin noitana. Siinä olisi Pekalla hengenlähtö lähellä, jos raskaimman käden jälkeen tuomio luettaisiin. Eikä käräjäväki pettynyt odotuksissaan. Kun muutama vähäpätöinen asia oli ensin käsitelty, oikeuden eteen astui talollinen Simo Moilanen Väyrylänkylästä (taulu 868). juttu saattoi alkaa.

Karhun nostatus

Simo valitti saman kylän Pekka Moilasesta (taulu 930), että tämä kesällä 1746 nostatti noituuden ja taikauskoisten keinojen avulla karhun, joka tappoi Simolat kaksi lehmää. Pekka itse oli tapauksesta kuulemma jälkeenpäin vielä kerskaillut. Simo halusi asettaa tämän asian oikeuden lähempään ja asianmukaiseen tulkintaan. Kun Pekka Moilaselta pyydettiin selitystä, sanoi hän olevansa syytön ja väitti Simon tuoneen jutun käräjille mielenoikustaan. Pekan vaatimus oli, että Simo tulee todistamaan tämä ilmiantonsa tai muussa tapauksessa hänet tulee tuomita törkeästä solvauksesta.

Näyttääkseen toteen ilmiantonsa Simo esitti todistajakseen talollisen poikaa Heikki Reinikkaa. Pekka halusi jäävätä Heikin väittämällä tämän olevan hänen suurin vihamiehensä. Edellisenä talvena Heikillä ja Pekalla oli ollut keskenään riitaa. Heikki Reinikka kuitenkin otettiin kuultavaksi ja tämä 19-vuotias nuorimien kertoi seuraavaa:

”Heinäkuussa 1746, kun karhu oli tappanut Pekka Moilasen lehmän metsässä, Reinikka oli seurannut Pekkaa tämän pyynnöstä lehmänraadolle, joka ei ollut kovin kaukana Pekan kotopaikasta. Mukana metsässä olivat myös Pekan vaimo ja Antti-poika. Kun he tulivat raadolle, Pekka sanoi, että hän kyllä maksaa sille, joka on noitunut karhun tappamaan hänen lehmänsä, niin että tämä tulee tuntemaan sen viisi vuotta nahoissaan! Sitten Pekka alkoi käyttäytyä kuin järjetön ihminen, tai sellainen joka on hurmostilassa, raapi käsillään maata, heitti ilmaan multaa ja karkeilla kirouksilla kehotti karhua menemään takaisin sen luo, joka on sen lähettänyt.  Pekan vaimo Priita Väisänen kertoi muille, että Pekka oli aiemminkin lähettänyt karhun takaisin samalla tavalla. Sen jälkeen Pekka leikkasi lihaa lehmänraadosta siitä kohdasta, johon karhu oli eläintä satuttanut. Koska hän ei löytänyt lähistöltä yhtään kuivaa haapapuuta, vaikka Antti-poikakin sitä Pekan käskystä etsi, Pekka kaatoi tuoreen haapapuun, jota alustana käyttäen silppusi kirjeellä paloiksi lehmänraadosta leikkaamansa lihat. Lihapalat hän sitten poltti kolmesta tervaskannosta ottamillaan puutikuilla. Ja siihen suuntaan, johon savu kääntyi, kehotti Pekka karhua menemään ja sanoi muille karhun myös tuleen siltä suunnalta.

Sitten Pekka Moilanen meni kotiinsa ja Reinikka jäi nylkemään lehmän nahkaa. Kun hän palasi taloon, havaitsi hän Pekan ottaneen tuopin vetoisen viinapullon, josta tämä ryypiskeli ja tarjosi viinaa Reinikallekin, joka ei kuitenkaan sitä maistanut. Reinikka ei tiennyt kuinka paljon pullossa oli viinaa. Lisäksi Reinikka kerto Pekan leikanneen puukollaan kaksi palaa lehmän kustakin sorkasta, minkä avulla hän sanoi haluavansa koetella sitä isäntää, joka karhun lähetti. Kun sitten jonkun ajan kuluttua Simo Moilasen lehmä joutui karhun tappamaksi, oli Pekka Moilasen poika Antti sanonut Reinikalle: ”Nyt on Simolla koira kotona – vaikka jumalan synniksi lukeekin!”.

Pekka Moilanen kiisti Reinikan todistuksen ja sanoi vain nahkoneensa kuolleen lehmän ja käyttäneensä lihat itsensä ja perheensä ruuaksi. Nylkemisen aikana hän oli sattumoisin heittänyt pois jonkin verran lihaa, jonka leikkasi karhunpureman kohdasta. Tulen hän oli tehnyt vain sääskien takia. Vielä Pekka selitti, että Heikki Reinikka ei kelpaa todistajaksi, koska tämä on pahoinpidellyt omaa isäänsä ja äitiänsä. Tämän Pekka sanoi voivansa näyttää toteen seuraavilla käräjillä.

Oikeus koetti saada ”vakavasti kehottaen” Pekka Moilasta antamaan täyden tunnustuksen. Pekaa ei kuitenkaan saatu taivutetuksi; jatkuvasti hän väitti viattomuuttaan. Asia lykättiin. Pekan tuli hankkia todisteet siitä, että Reinikka oli pahoinpidellyt vanhempiaan. Nimismies Caspar Cajanus sai tehtäväkseen toimittaa käräjille myös Pekan vaimon Priita Väisäsen ja pojan Antin. Ennen käräjien päättymistä Pekka esitti vastakanteen Simoa vastaan. Pekka väitti, että Simo oli kahden viime vuoden aikan korjannut heinää Tulijokivarresta Pekalle kuuluvalta niityltä. Kanne raukesi, koska niityn omistusoikeutta ei voitu tarkistaa.

Saamme seurata Noita-Pekan vaiheita seuraavissa lehdissämme.

***********

Kauko-Pekka Moilanen
Kotiseudun kutsu

 

Kaeken vielä nähdä soan,

missä on oma moa.

Kaokana, kaokana se olla

voe, siellä kotiseutuni

laolu soe.

 

Milloen sinne palata voesin,

ihteni kotikonnuilleni toesin.

Jospa päevä vielä koettaesi,

silloen voesin laoloa ja soettoa.

 

Kotiseotu se parraen kaekis-

ta on, muistot lapsuuvesta

siellä koettelon.

Kaeken jos vielä nähdä saesin,

muistoehini jälleen palaesin.

 

Näläkämoan laolu sitten laolettaesiin,

ja kuorossa värssyjä veisattaesiin.

Onko unelma tämä kaepuu voan,

sen aika näöttää ja kokeako soan.

 

Kotiseotu kyllä kuhtunut on,

mutta aeka ei kypsä ole.

Nuoruusmuistot ne unelmiksi jeävät,

tämäkö on meäränpeä?

Sinne kaekki jeädä soa?

 

Nuoruusmuistot ne unelmiksi jeävät,

tämäkö on meäränpeä?

Sinne kaekki jeädä soa?

 

**********

Sukuseuramme tarvitsee uusia jäseniä myös nuorista sukupolvista. Toivotavasti innostat jälkipolvia sukuseuramme toimintaan. Nyt on poistumassa myös vaade 18 vuoden ikärajasta. Kaikki juuriltaan Moilaset tervetuloa seuramme toimintaan!

**********

__________________________________________________________________________________________________

Moilaset-sukusanomat 2/2019

Sisältö

Päätoimittajalta

Moilaset Iisalmessa

Kraatari Jooseppi Moilanen

Ensi kesänä Kostamukseen ja Kuhmoon

*******************************************

Hyvää Joulunaikaa Moilaset!

Jouluksi me kaikki toivomme entisajan valkoisia hankia, mutta toisin on nykyään ainakin Kainuun eteläpuolella. Vesisadetta ja harmautta jatkuu. Kuitenkin huolimatta ilmoista joulun odotus tuo aina positiivisuutta elämään. Tietäähän se läheisimpien tapaamisia, yhteistä tekemistä ja juhlan tunnelmaa.

Sukuseuramme toimintavuosi lähenee loppuaan. Kesätapaaminen Iisalmessa oli miellyttävä kokemus.

Ensi kesänä on vuorossa vihdoin suunta kohti Kuhmoa. Olemme jo kauan suunnitelleet tapaamista Kamarimusiikkifestivaalin aikaan Kuhmoon. Ensi käymme vierailulla Kostamuksessa, jonka rakentajina on useampi Moilanen myös ollut. Jäsenillämme on mahdollisuus nähdä kuinka Kostamus on kehittynyt ja mikä on kaupungin tulevaisuus kaivostoiminnan loppumisen jälkeen sekä nauttia Kuhmon kamarimusiikkifestivaalin tasokkaasta tarjonnasta ja tunnelmasta.

Seuramme hallitus uusiutui. Lämmin kiitos hallituksen jäsenille toiminnasta seuramme eteen ja tervetuloa uudet jäsenet kehittämään seuramme toimintaa.

Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta!

Raimo Moilanen

*********************************

Sukutapaaminen IIsalmessa 20. -21.7.2019

Sukutapaaminen Iisalmessa onnistui hyvin. Lauantaina oli paikalla 26 Moilaskansan jäsentä. Kiertoajelun oppaaksi saimme Iisalmen oppaiden Iikka Kauppisen. Hän oli mainio tarinankertoja ja Iisalmi osoittautui vilkkaaksi Ylä-Savon keskukseksi.

Runnin kylpylä oli tasokkaasti saneerattu moderniksi hyvinvointikeskukseksi, jossa pitkä historia täydensi elämystä. Esittelykierroksella saimme aimo annoksen historianopetusta aina 1700-luvulta lähtien. Ilta huipentui Juhlapäivälliselle jokimaisemissa.

Sunnuntaiaamuna lähdimme Iisalmen torille Kansanlaulukirkkoon. Tori kylpi auringossa ja penkit täyttyivät laulajista. Lounaan jälkeen pidimme vuosikokouksen, jonka puheenjohtajana toimi Timo Moilanen Oulusta ja sihteerinä Vuokko Marttila Jyväskylästä.  Sukuseuran puheenjohtajaksi valittiin Raimo Moilanen Joensuusta ja uusiksi hallituksen jäseniksi valittiin Kari Moilanen Tervolasta, Tuula Karvonen Kajaanista ja Vuokko Matero Kajaanista. Vanhoina jäseninä jatkavat Reino Moilanen Sotkamosta, Pentti Moilanen Oulusta, Pentti Seppänen Suomussalmelta ja Vuokko Marttila Jyväskylästä.

Hallituksen esitys ensi vuoden sukutapaamisesta Kuhmossa/Kostamuksessa hyväksyttiin.

**************************

Kraatari-Jooseppi Moilanen               

Tuija Aumala

” Jooseppi Moilanen! Sepäs vasta oiva ja nokkela räätäli, joka leikkeli pappilan kaikille pojille pöksyjä ja ‘jääkäritakkeja’ niin paljon kuin Vanhan-Marin kutomia kankaita riitti; myöhemmin hävisi hänkin pappilan horisontista ja huhut alkoivat kertoa että Jumala siunasi Joosepille erämaan surkeudessa perätyksin kolme eukkoa ja kolmatta kymmentä lasta. Mutta aniharvoin Jooseppi pappilasta lähtönsä jälkeen lienee omille lapsilleen pöksyjä neulonut, sillä kuulestipa miehestä tulleen syvästi uskovainen ja akkojaan kurissa ja herrannuhteessa kasvattavainen.”

Näin kirjoitti Ilmari Kianto vuonna 1922 julkaistussa muistelmateoksessaan Vanha Pappila isoisäni isoisästä, Jooseppi Moilasesta.

Jooseppi syntyi 13.2.1853 Suomussalmen Kiannan kylän Alalehtoon Iikka Laurinpoika Moilasen ja hänen vaimonsa Maria Erkintytär Sopasen perheeseen kolmantena lapsena. Joosepin isoisä Lauri oli muuttanut Alalehtoon Kiannan Keinälästä. Alalehdossa asui useita perheitä yhdessä. Sittemmin Joosepin perhe muutti Kiannan Latvalaan, joka oli Riihelän entinen mäkitupa, mutta ylennyt torpaksi. Perheeseen syntyi kaikkiaan seitsemän lasta. Joosepin nuoruusvuosilta ei juuri tarinoita löydy.

Ensimmäisen avioliittonsa Jooseppi solmi 22 -vuotiaana maaliskuussa 1875 Kristiina Pekantytär Tapion kanssa. Morsian oli kotoisin Kirkonkylän Lonkasta, joka oli Ylä-Röntylän torppa. Avioliitto jäi lyhyeksi ja lapsettomaksi. Kristiina kuoli jo seuraavan vuoden tammikuussa. Perimätiedon mukaan vaimo olisi kuollut raskaana ollessaan Latvalassa, Joosepin veljien nujakoinnista seuranneessa onnettomuudessa, mutta kirkonkirjat kertovat, että Kristiina kuoli kuumetautiin 27 vuoden, 11 kuukauden ja 20 päivän ikäisenä.

Kirkonkirjoista voi päätellä, että yhteistä kotia ei pariskunta ehtinyt laittaa, sillä rippikirjoissa Kristiina kulkee kuolemaansa asti Lonkan sivulla ja Jooseppi jatkaa Latvalassa elämistä. Ehkäpä nuorikko muutti Latvalaan, mutta välissä ei ehtinyt olla kinkereitä, niin jäi muutto papilta kirjaamatta.

Kristiinan kuoleman jälkeen Jooseppi eli itsellisenä, kuten käsityöläiset tuolloin usein tekivät.  Koska hän oli kiertävä räätäli eli kraatari, asui hän taloissa sen aikaa, kun teki väelle vaatteita, ja maksoi asumisestaan siis joko työllään tai rahalla. Kuten Kiannon kirjasta tiedämme, yksi näistä paikoista oli Karhulan pappila. Perimätieto kertoo, että Jooseppi kävi ompelemassa myös Pietarissa ja oli siellä pitkiä aikoja. Hän oli ollut ompelijana tsaarin hovissa, tosin ei itse tsaarille vaan hoviväelle.

Meni viisi vuotta, ennen kuin Jooseppi meni uudestaan kuulutuksille. Suomussalmen kuulutettujen luettelo tietää kertoa seuraavaa

23.6.1881

Itsellinen, nuorimies Jooseppi Iikanpoika Moilanen kirkon kylästä ja Talontytär Saara Antintytär Manninen Ruhtinansalmen kylästä – asianosaiset saapuvilla – Esteettömyydestä vastaa Talollinen Juho Kela

Tästä ei kuitenkaan vihkimistä seurannut, mutta miksi, syytä emme tiedä.   Sen kuitenkin tiedämme, että erokirja vahvistettiin tuomiokapitulissa heinäkuussa. Saara Antintytär Ruhtinansalmen Kuusivaarasta kuulutettiin vielä Iikka Juntuselle Kokkoniemestä pari vuotta myöhemmin, mutta tämäkin kihlaus purkautui, ja Saara lopulta meni vaimoksi Juho Tauriaiselle Pupon torppaan.

Jooseppi kävi kuulutuksilla samana vuonna toisenkin emäntäehdokkaan kanssa, nimittäin kuulutettujen luettelosta löytyy merkintä myös marraskuulta:

Itsellinen, nuorimies Jooseppi Iikanpoika Moilanen ja talontytär Haukilasta, Ewa Juhontytär Juntunen, molemmat kirkon kylästä – asianomaiset saapuvilla – esteettömyyden todistaa puhemies, talonpoika Heikki Matero Kotvalasta – kuulutuksiin pani

                                                                                                             A.B.Calamnius

Rippikirjasta löytyy tieto, että tämäkin kihlaus purkautui seuraavan vuoden tammikuussa tuomiokapitulin erokirjan mukaisesti. Morsiamelle tämä jäi ainoaksi yritykseksi päästä avioliittoon, sillä hän kuoli keuhkotautiin kuusi vuotta myöhemmin.

Ilmeisesti Joosepin ensimmäistä avioliittoa ei oikein pidetty kunnon avioliittonakaan, kun ei siitä lapsiakaan tullut, sillä missään häntä ei mainita leskeksi, vaan hän on edelleen ikään kuin naimaton, ”nuorimies”.

Viimein Jooseppi astui toisen kerran avioliittoon saman vuoden, 1883, joulukuussa ollessaan 29 -vuotias, Elsa Eliaantytär Koistisen kanssa, jonka perhe asui kirkonkylällä Taipaleen mäkituvassa. Morsian oli miestään 10 vuotta nuorempi. Hänen kanssaan siunaantuikin Joosepille kaikkiaan 13 lasta. Alkuun pariskunta eli itsellisinä, mutta vuonna 1888 perhe muutti Aittovaaran kruununtorppaan Kiannalle. Joosepin Isä Iikka ja äiti Maria muuttivat myös Latvalasta Aittovaaraan. Latvalasta oli tuossa vaiheessa tullut jo talo, ja isännäksi siihen oli tullut Juho Kela. Iikka oli sortunut elatusmieheksi eli loiseksi vaimoineen.

Ilmari Kianto kuvaa tapaamistaan Joosepin kanssa vähemmän imartelevasti matkakertomuksessaan Kotipitäjää kiertelemässä vuodelta 1904 Päivälehdessä:

”Aamuhämärissä lähdettiin [Syrjävaarasta] peninkulman talottomalle taipaleelle ja saavuttiin nälkäisenä Aittovaaraan, jossa ei kuitenkaan aamiaista voinut syödä, niin huonovointinen maja se oli. Tässä asui Jooseppi Moilanen, jonka vilkkaalle vaimolle Luoja oli siunannut 11 lasta, mutta ’Jumala’ oli korjannut niistä viime nälkätalvena 3 pois. Melkein alastomina repalehtivat likaisessa pirttipahasessa nuorimmat nulikat. Kun kysyin isältä, joka oli räätäli, miksei lapsilla ollut vaatteita, vastasi hän ettei ’semmoisille kakaroille toki kannata vaatteita laittaa, ne kun kuitenkin ne heti kuluttavat’. Kuinka karaistuneiksi pakko tällaiset köyhäin lapset kasvattaa, siitä mainittakoon esimerkkinä mökin 6 -vuotias tyttö, joka paljain jaloin, paljain päin ja yllään ainoastaan ohut paita, oli juuri näinä päivinä lystikseen tallustellut Aittojärven rantaan, joka oli jo vahvassa jäässä ja jonne oli mökiltä yli puolen kilometriä.” 

Kyseinen tyttö lienee ollut Elsa Reeta. Nälkätalvena 1903 siis kuoli kolme lasta ja yksi syntyi kuolleena. Kirkonkirjojen mukaan 18 -vuotias Johannes hukkui tammikuussa ja puolitoistavuotias Akseli ja lähes kolmevuotias Edvard maaliskuussa. Näin ainakin papille on kerrottu. Suvussa on kerrottu tarinaa, että juuri tuona nälkätalvena hän olisi ollut vuoden Pietarissa, mikä teki kotiväen elämän tietysti vielä karummaksi.

Louhi -lehdessä on uutinen 7.4.1906, jonka mukaan torppari Jooseppi Moilasen vaimon Elsan Kiannan kylästä ja kaksi muuta naista on kunta päättänyt ”kustantaa sairashuoneeseen ehdolla, että he itse matkan kustantavat”. Joko ei matkaan ollut varaa tai päätös tuli liian myöhään. Elsa kuoli huhtikuussa 1906, nuorimman lapsen, Kalle Leonardin, ollessa vain alle kaksivuotias. Ymmärrettävästi Jooseppi ei aikaillut emännän etsinnässä, ja joulukuussa oltiinkin taas kuulutuksilla, nyt Kerkän uudistalon tyttären, Retriika Juntusen kanssa.

Tällä kertaa morsian oli peräti 22 vuotta sulhasta nuorempi, joka oli jo 53 vuoden kypsässä iässä, joten lapsiakin ehti vielä syntyä perheeseen lisää. Joosepin lasten määrää on suuresti liioiteltu jälkeenpäin, kun heitä on väitetty kaikkiaan olleen kolmattakymmentä, mutta Retriikan kanssa heitä syntyi vain viisi, joten määrä jää kahdeksaantoista.

Yksi mielenkiintoinen tapaus Joosepin ja Retriikan perheestä sattuu löytymään useammastakin aikalaislehdestä. Tapauksesta kirjoittavat samoin sanoin Vakka-Suomi, Uudenkaupungin Sanomat, Savon Sanomat ja Länsi-Suomi syksyllä 1911.

Säikäyttämällä kuollut lapsi. Suomussalmella Kiannankylän Aittovaarassa tapahtui joku aika takaperin että neljätoistavuotias tyttö karjaisi veljelleen niin kovasti, että kätkyessä nukkuva parin kuukauden ikäinen lapsi säikähdyksen vaikutuksesta myöhemmin kuoli. Näin vakuuttaa lapsivainajan äiti, räätäli Jooseppi Moilasen vaimo. Koska säikäytys kuitenkaan ei tapahtunut tarkoituksella ja koska säikäyttäjä oli alaikäinen, ei tapahtumasta ole ilmoitettu poliisiviranomaisille. Tällainen ikävä tapaus pitäisi olla varoituksena tuhansille kodeille, että pienokaiset tarvitsevat rauhaa. Kuinkahan monta säikäytyksen vaikutuksesta mielivaivaiseksikin joutunutta ilmeneisi, jos kaikkien kotien synnit tulisivat päivänvaloon.”

Jooseppi kuoli 66 -vuotiaana 11.9.1919, nuorimman lapsen synnyttyä (ja pian kuoltuakin) kuusi vuotta aiemmin. Ensimmäisen avioliiton lapset olivat jo alkaneet hajaantua tahoilleen, ja lapsenlapsia tullut. Joosepin langosta oli tullut vävy, sillä hänen tyttärensä Selma oli mennyt miniäksi Kerkkään, Retriikan veljen puolisoksi, ja oli saanut kaksi poikaa. Elsa Reetan puoliso puolestaan tuli Latvalan entiseltä emätilalta, Riihelästä, ja hän oli saanut tyttären. Tilda oli avioitunut Paltamoon ja hänkin saanut tyttären. Joosepin pojista kaksi oli lähtenyt Amerikkaan ja yksi Venäjälle. Vihtori oli ehtinyt jopa leskeytyä, sillä hänen vienankarjalainen vaimonsa oli kuollut ja Vihtori palannut Vienasta Suomussalmelle kahden poikansa kanssa. Jooseppi itse oli perimätiedon mukaan lunastanut torppansa omaksi, mutta myynyt sen, ilmeisesti samantien, koska torpan lunastus tuli mahdolliseksi 1918. Eli ei hän ollut kauaa talollinen – vuokralaisena syntyi ja vuokralaisena kuoli.

Käsityöläisyys on kulkenut perintönä suvussa Joosepin jälkeenkin. Poika Vihtori oli taitava käsistään ja tarkka jopa halkopinoista. Hän koputteli halkojen päät millilleen suoraan riviin, ja jos halko ei sopinut pinoon, Vihtori heitti sen eri kasaan muurihaloiksi. Vihtorin poika Väinö toimi ennen sotia suutarina ja kierteli isoisänsä tapaan taloissa kenkiä tekemässä. Hän oli monitaitoinen: teki lastulintuja, veisti veneitä, salvoi hirsiä, huovutti huopikkaita ja kutoi verkkoja. Minä, Väinön pojantytär, olen jatkanut samaa ketjua, ja suoritin suutarin ammattitutkinnon vanhoilla päivilläni. Joka polvessa on monenlaisia käsitöitä harrastettu ja arvostettu, joten Joosepin perintö elää meissä yhä.

Vieressä kuva Vihtorin tyttärestä, Saimasta, sylissään Väinön tytär Ilona, jolla on jalassaan isän tekemät uudet pieksut. Vihtori oli tuonut ”kengänroskat” Väinölle ja määrännyt, että lapselle on tehtävä kengät, kun hänellä ei sellaisia ole. Ei ollut suutarin lapsella kenkiä.

Tuija Aumala on Kraatari-Joosepin pojanpojan hallituksemme jäsenen Ilona Soiniityn tyttärentytär.

Olen kiinnostunut uusista tiedoista Jooseppiin ja hänen jälkeläisiinsä liittyen, ja minuun voi halutessaan olla yhteydessä. tuija.aumala@gmail.com, 0400 580 890. Sukupuu löytyy myös Myheritage.com -palvelusta. Pahoittelen mahdollisia virheitä tiedoissa.

Joosepin lapset

Äiti Elsa Koistinen

  1. Johannes 1884-1903 (hukkui)
  2. Hjalmar 1885-? (Muutti käsityöläiseksi Kuolajärvelle, Venäjälle 23.3.1909)
  3. Vihtori 1887-1967 (Asui Suomussalmella, Kiannan Matalavaarassa)
  4. Jooseppi Gunnar 1888-1950 -luku? (USA:ssa 1910-1930, sitten Mikkelissä.)
  5. Eino 1890-1969 (Asui USA:ssa)
  6. Tilda Aliina 1892-1975 (Paltamoon 1910, sitten Suomussalmen kirkonkylällä)
  7. Selma Maria 1894-1960 (Asui Suomussalmella, Kiannan Kerkässä)
  8. Elsa Reeta 1896-1987 (Asui Suomussalmella, Kiannan Riihelässä)
  9. Kaisa Amanda 1897-1930-luku (Asui Kajaanissa)
  10. Edvard 1900-1903 (hukkui)
  11. Akseli 1901-1903 (hukkui)
  12. tyttö 1903 kuolleena syntynyt
  13. Kalle Leonard 1905-2003 (Asui Suomussalmen kirkonkylällä)

Äiti Retriika Juntunen

  1. Antti 1907-1989 (Asui Suomussalmella, Ruhtinansalmen Sirkkulassa)
  2. Saimi Maria 1910-1984
  3. Tyyne 1912-2009 (Asui Suomussalmen kirkonkylällä)
  4. Riitta Valpuri 1912-2012 (Asui Suomussalmen kirkonkylällä)
  5. Heimo 1913-1913

Sanastoa

  • Talollinen, talokas: Viljelee omistamaansa tilaa
  • Torppari: Vuokraa viljeltäväkseen osaa maatilasta sen omistajalta, joko valtiolta (=kruununtorppa) tai yksityiseltä
  • Mäkitupalainen: Vuokraa tupaa, johon ei kuulu viljelyksiä, käy töissä muualla.
  • Piika,renki: Pestattu työntekijä, asuu talon tiloissa ja saa palkkaa ja ylöspidon.
  • Itsellinen: Ei saa elatustaan omasta maanviljelystään, eikä ole kenenkään palveluksessa. Maksaa asumisestaan rahalla tai työllä
  • Muonamies: Asuu tilan rakennuksissa ja tekee taloon päivätöitä, saa osan palkastaan ruokana.
  • Loinen:Asuu isäntätalon tuvan nurkassa, saunassa, leivinpakarissa tai vastaavassa tilapäismajapaikassa. Tekee taloon töitä sopivassa määrin elantonsa ja asumisensa edestä, mutta ei ole pestattuna eikä saa palkkaa.

Lähteet:

  • Päivälehti no 7B / 10.01.1904
  • Louhi no 41 / 7.4.1906
  • Länsi-Suomi no 109 / 26.8.1911
  • Suomussalmen rippikirjat 1850-1900
  • Suomussalmen rippilapset 1858-1883
  • Suomussalmen syntyneet 1872-1879
  • Suomussalmen kuolleet 1872-1906
  • Suomussalmen kuulutetut 1872-1910
  • Kalle Leonard Moilasen pesänselvitys- ja perinnönjakokirja

Tämä kirjoitus julkaistaan myös Moilaset-sukusanomat 1/2020 paperilehdessä.

**********************************************************************************

KESÄN 2020 SUKUTAPAAMINEN KOSTAMUS-KUHMO 13. – 15.7.2020

Katso ohjelma etusivultamme. Ohjelma täydentyy kevään aikana.

 

*************************************************************************************************

 

Moilaset-sukusanomat 2/2018

Sisältö

Päätoimittajalta

Moilaset Karjalan kannaksella

Ensi kesänä Iisalmeen.

Naapuriapua

Hapanta
*********************************

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta!

Toimintavuosi 2018 lähenee loppuaan. Harvinaisen lämpimän kesän ja kuulakkaan syksyn jälkeen on aika laskeutua talveen sekä rauhoittua joulun viettoon. Kesällä teimme muistorikkaan matkan Laatokan Karjalaan. Pidimme matkan aikana vuosikokouksen. Hallitukseen valittiin Reino Moilanen Sotkamosta, Pentti Seppänen Suomussalmelta, Ilona Soiniitty Espoosta, Pentti Moilanen Oulusta, Heikki Moilanen Kajaanista ja Vuokko Marttila Jyväskylästä. Puheenjohtajaksi valittiin uudelleen Raimo Moilanen.

Ensi kesänä sukutapaaminen järjestetään Iisalmessa 20. – 21.7.2019. Varaahan aika jo almanakkaan. Iisalmesta ja sen ympäristöstä löytyy paljon nähtävää ja koettavaa.

Sukututkimus on saanut uutta vireyttä DNA-tutkimusten kautta. Suurin osan miehien dna:sta viittaa Keski-Venäjän ja Aasian suuntaan. Sen sijaan naisten kanta viittaa läntiseen suuntaan. Oletko sinä kiinnostunut omasta perimästä? Jos olet, niin netistä voit katsoa miten toimia ja mitä testit maksavat. Omien juurien selvittäminen on mielenkiintoista  ja perinteen eteenpäin siirtäminen tärkeää. Sukuseuramme sukukirjoista voit edetä esi-isissä aina 1600-luvun alkuun. Olemme ottaneet uusintapainokset sukukirjoistamme ja niitä voit tilata Moilas-shopista.

Sukuseura tarvitsee pysyäkseen elinvoimisena aktiivisia toimijoita. Tule mukaan ja innosta läheisiäsi mukaan.

Rauhaisaa joulunaikaa!

*********************************

Sukutapaaminen Karjalan Kannakselle 19. – 22.7.2018

Tuhoutuneita suomalaisten rakentamia kirkkoja löytyi matkallamme. Tässä poltettu kirkko välillä Sortavala – Käkisalmi. Kirkon vieressä oli hynin hoidettu sankarihauta. Alueelta kotoisin olevat karjalaisseurat ylläpitävät ja kunnostavat hautausmaita.

Tämän kesän sukutapaaminen järjestettiin matkana Karjalan kannakselle.

Jo varhain aamulla lähti kuljetus Oulusta kohti Kajaania. Välimaastossa Kontiomäellä kyytiin otettiin Suomussalmen suunnalta saapuneet matkailijat. Kajaanista ja Sotkamosta lähtevät nousivat kyytiin Vuokatissa. Matka jatkuin pienellä tauolla Juuassa kohden Joensuuta. Joensuussa bussi täyttyi paikallisten ja Helsingistä ja ulkomailta tulleista matkailijoita. Pienen kaupunkikierroksen jälkeen menimme lounaalle. Ruoka jo maistui ja edessä vielä matka kohden rajaa ja Sortavalaa.

Sukuseuralaisia onnisti saada kuljettajaksemme ja oppaaksemme Tilausmatka Moilasen omistaja Eero Moilasen. Hänen asiantuntevan ja hyvän palvelun ansiosta matkamme onnistui erinomaisesti. Suuri kiitos Eerolle.

Joensuusta matka rajalle ei ole kuin 60 kilometriä. Ennen Suomen rajaa noukimme kyytiin viimeisen sukumatkalaisen. Suomen tullin läpimeno sujui nopeasti. Venäjän tullin tarkastus olikin tarkempi, mutta nopeasti Moilaset pääsivät jatkamaan matkaa. Heti rajan jälkeen Värtsilässä oli mies tien reunassa tarjoamassa rahanvaihtoa, joten mies bussiin ja lopmsat levälleen. Nyt kelpasi Moilasten aloitta Venäjän loma. Rajan jälkeen pysähdyimme Kolmas-kahvilassa, joka on kopio ABC-asemista ravintoloineen, kauppoineen ja alkoholimyymälöineen. Maisema vaihtuu heti rajan ylityksen jälkeen toisenlaiseksi. Onkin sanottu sen olevan EU:n jyrkin elintasoraja. Talojen kunnossapito, pihojen siisteys ja teiden ylläpito on retuperällä. Hieman toivoa tuo se, että alueelle on syntynyt uusia matkailualan yrityksiä, jotka tuovat työtä ja elinvoimaa alueelle.

Matka jatkui. Rajalta lähtien on koko tieväylä yhtä tietyömaata. Vähän aikaa sitten tie saatiin Venäjän federaation tieksi. Se tarkoittaa kunnon määrärahoja tien kunnostamiseen ja ylläpitoon. Aiemmin tie oli Karjalan tasavallan alaisuudessa ja sen kunto oli todella huono. Federaation alaiset tiet ovat hyvässä kunnossa, mutta heti kun tullaan esim. Petroskoin kaupunkiin alkaa kuoppien määrä olla suuri ja kunto käsittämättömän huono.

Ennen Sortavalaa vierailimme Ruskealan marmorilouhoksella, josta on kehittynyt valtava matkailukohde. Suomen aikana kaivos oli merkittävä marmorin toimittaja Pietarin rakennuskohteisiin, mm. Iisakin kirkkoon.

Sortavalassa majoituimme perinteiselle Seurahuoneelle. Hotelli on vaatimaton, mutta asiallinen matkalaisten levähdyspaikaksi. Matkan hintaan kuului illallinen, joka venäläiseen tapaan sisälsi maittavan alkukeiton, salaatin, pääruoan ja jälkiruoan. Iltapalan jälkeen oli aikaa tutustua kaupunkiin, jonka keskusta on säilynyt hyvin Suomen ajan kuosissa. Pieni ryhmämme vaelteli kaupungilla ja kuljettajamme Eero huomasi erään kahvilan terassilla tutun kuljettajan. Menimme kahvilaan ja juttusille. Kuljettajan seurassa oli nuorehko suomalainen kaveri, joka kertoi isänsä pystyneen vuokraamaan entiseltä kotipaikaltaan kesämökkitontin Lumivaaran kunnan alueelta Laatokan rannalta. Edesmennyt isä oli rakentanut sinne mökin ja poika oleskelee mökillä pitkiä jaksoja läpi vuoden. Matkalla mukana olleet sisarukset Riitta Halberg ja Reija Stålhammar kertoivat, että heidän isänsä on kotoisi Lumivaarasta ja heidän isän sukunimi Rapo on sama kuin tällä tapaamallamme kaverilla. Kun tarkastelimme heitä myös samoja pirteitä löytyi ulkomuodosta. Tämä tuntui jo kohtalon johdatukselta. Kaveri oli palaamassa Sortavalasta mökilleen ja sovimme, että hän pääsee meidän kyydissä sinne. Riitalla ja Reijalla alkoi urakka selvittä onko tapaamamme kaveri todella sukua heille.

Reija, sukulaismies? ja Riitta Sortavalassa.

Aamupalan jälkeen oli vuorossa kaupunkikierros ja mahdollisuus ostoksiin ja virkistäytymiseen. Lähdimme ajamaan kohti Käkisalmeä. Reitti kulki läpi auringossa kylpevän maaseudun. Poikkesimme Lumivaaraan, jonne johtava tie oli siinä kunnossa, että tuntui kohta munuaisten irtoavan. Eero kuitenkin paineli päättäväisesti eteenpäin. Jätimme Sortavalassa kyytiin nousseen puolisukulaiskaverin pois kyydistä ja menimme tutustumaan Lumivaaran kirkkoon.

Kirkko on huonossa kunnossa. Neuvostoliiton ajalla se toimi perunavarastona ja lattiat ovat tuhoutuneet. Laitoimme kuitenkin kirkon kellot soimaan ja lauloimme kirkossa ”Jo joutui armas aika” –virren. Komeasti kaikui holveissa. Kirkon vieressä – kuten monen muunkin Suomen ajan kirkon tai kirkon raunioiden vieressä on suomalaisten kunnostamat ja ylläpitämät sankarihaudat.

Putin on määrännyt aiemmalla valtakaudellaan, että jokaiseen kylään tulee asentaa puhelin. Näitä sinisiä puhelinkoppeja näkyi joka kylässä, tosin kaikissa ei ollut puhelinta. Tässä yhteyksiä kokeillaan Kurkijoella.

Matka jatkui Kurkijoelle, jossa pidimme pienen tauon. Kurkijoki on maisemaltaan kaunis paikka ja voi kuvitella millainen paratiisi se aiemmin on ollut. Nyt sinne suunnitellaan ”piilaaksoa”, tietotekniikka-alan yritysten kehityskeskusta.

Matka päättyi Hiitolan kautta Käkisalmen kaupunkiin. Käkisalmi yllätti siisteydellään ja järjestelmällisyydellään. Majoituimme Hotelli Korelaan. Hotelli on entinen Osuuskaupan omistama Vuoksenhovi. Illallinen oli maittava runsaine tarjoiluineen.

Kuljettajamme Eero oli varautunut omilla laulukirjoillaan, joten välimatkat sujuivat sointuja soljutellen.

Jumiutuneet matkalaukun lukon avaamisoperaatio Hotelli Korelassa.

Aamupalan ja kiertoajelun jälkeen lähdimme kohti Viipuria. Ajoimme läpi Kiviniemen ja Muolaan. Näimme vanhoja taistelupaikkoja. Välillä pysähdyimme ”Metsämarkettiin”, joka oli pakettiauto juomineen.

Välimatkalla etenemistä vaikeutti valtavat tietyöt, joita tuntui olevan kaikkialle. Pienen tihkusateen saatteleman saavuimme Viipuriin. Kaupunki oli yhtä työmaata. Taloja ja katuja kunnostettiin. Eero tiesi kertoa, että Putin on tulossa vierailulle, joten kulissit on saatava Tsaarille kuntoon. Majapaikkamme oli Hotelli Viipuri, joka myös on Suomen ajalta peräisin

Päivällinen oli varattu entisen Espilän paikalle saman näköisesti rakennettuun ravintolaan. Palvelun taso ei ole vielä kehittynyt, mutta pienen hapuilun jälkeen ruokailu sujui hyvin. Päivällisen jälkeen pidimme vuosikokouksen hotelissa. Kokouksenpuheenjohtajan toimi Vuokko Matero ja sihteerinä Raimo Moilanen.

Aamulla Moilaset olivat sovitusti aamupalalla ja lähdössä kiertoajelulle. Pysähdyimme Viipurin torille, jolloin oli mahdollisuus ostoksille ja lounaalle. Ennen lähtöä tyhjensimme pellavakaupan. Matka kohti Suomen rajaa alkoi. Pysähdyimme Tali-Ihantalan taistelupaikan muistomerkillä. Oli pysähdyttävää nähdä paikka. Eräs mukana olleista jäsenistämme kertoi isänsä kaatuneen lähistöllä. Eeron säestäessä haitarilla lauloimme Veteraanin iltahuudon. Useampi silmä kostui tunnelmasta.

Matka jatkuin vanhan Enson halki Svetogorskiin, joka oli karkean oloinen venäläinen kaupunki, joka elää tehtaansa turvin. Osan ulkomaisista työntekijöistä asuu Imatralla ja he käyvät päivittäin töissä Svetogorskissa. Ylitimme rajan nopeasti ja taas alkoi näyttä maisemat kotoisilta. Kaikki ojennuksessa ja järjestyksessä. Loppumatkaa oli vielä tovin jäljellä. Joensuu, Sotkamo, Kontiomäki, Oulu. Oli hieno matka. Kiitos seurasta matkalaiset.

 

****************************************

Kesällä Iisalmeen 20. – 21.7.2019

Iisalmi (ruots. Idensami) on 1891 kaupunkioikeudet saanut kaupunki. Se erotettiin ensin kauppalaksi ja lopulta kaupungiksi Iisalmen maalaiskunnasta. Iisalmi sijaitsee Pohjois-Savon maanviljelyksen keskuksena ja sen kehityksen käynnisti rautatien tuleminen 1900-luvun alussa (Juhani Aho: Rautatie) sekä vesiyhteyden saaminen kanavien valmistuttua. Nykyisin Iisalmi on vahva teollisuuden ja maanviljelyksen keskittymä, jossa sijaitsee monia metallialan yrityksiä, autokoritehtaat (ambulanssit, poliisi- ja puolustusvoimien sekä rajavartioston autot), Valion juustomeijeri Lapinlahdella, Olvin tehdas, Väisäsen mainio kotilihamyymälä ym. Sodan jälkeisen siirtolaisuuden myötä alue on saanut lisän omaleimaisuuteensa ortodoksisuudesta ja siirtolaisuudesta.

Historiasta muistamme alueen Koljonvirran taistelusta sekä perinteikkäästä Runnin kylpylästä (www.runni.fi), jossa Moilaset huljuttelevat varpaitaan ensi kesänä.

Katso netistä sivua www.Iisalmi.fi ja löydä kiinnostavia tutustumispaikkoja ensi kesälle.

****************************************

Naapuriapua

Hyrynsalmen pitkäaikaisen kunnansihteerin ja kunnanjohtajan perinteekeräyskilpailuun lähettämä tarina. Tarina sopii jouluun. Lähimmäisen muistaminen on paras joululahja. Olipa hän lähiomainen, yksinäinen vanhus, maahanmuuttaja tai yhteiskunnan ulkopuolelle ajautunut lähimmäinen.

Letuksesta runsaan neljänneksen päässä olevassa naapurissa olivat vaikeudet kasautuneet. Monta hallavuotta oli ollut peräkkäin, ja tuoni oli vieraillut talossa vieden mukanaan työikäisiä ja -kuntoista väkeä. Oulun kauppahuoneen kanssa tehty tervaurkko oli jäänyt vajaaksi.

Elettiin 1800-luvun puolivälin jälkeisiä vuosikymmeniä. Kajaanin kihlakunnassa alkoi liikkua huhuja, että isojako olisi ulossa. Siinä jokaiselle talolle annettaisiin omat tilukset. Harvaan asutuissa pitäjissä jaon yli jäävä ns. liikamaa menisi valtion omistukseen. Tässä tilanteessa oululaiset kauppahuoneet, joita kansan keskuudessa sanottiin terveporvareiksi, alkoivat kiinnostua maanostoista korpipitäjien perukoita myöten.

Oulun kauppahuone, nimi jääköön tarkemmin yksilöimättä, ilmoitti Letuksen naapurille, että ellei vajaaksi jääneen tervaurkon jo kerran karhutusta ennakkomaksusta tule ilmoitetussa ajassa takaisinmaksua, velka pantaisiin uloshakuun. Se tietäisi naapurille varmaa talon menoa. Naapuri tuli kertomaan vakavat huolensa Letuksen Pekalle: ”Kun olisi päässyt vielä siirtymään tämän pahimman pykälän yli. Muutaman vuoden päästä joutuisi nuoremmistakin pojista tuntuvaa apua. Ennen terveporvarit antoivat tervaurkolle lisäaikaa. Nyt hekin sanovat köyhtyvänsä ihan silmissä. Englanninkin sanovat köyhtyneen. Tervat se kuuluu ottavan oululaisilta pilkkahinnalla. Sotalaivoja ei ole enää varaa tervata kuin joka toinen vuosi.”

Pekka oli käynyt talvella Oulussa. Pilke silmässä hän kertoi Oulussa kuulemastaan: ”Siellä puhuttiin, että tervan tarve kasvaa ja hinta nousee jo ensi kesän jälkeen. Kiinan väylän merirosvot ovat saaneet niin hyviä tykkejä, että selkeällä ilmalla upottavat lastilaivojen paimenena olevan sotalaivan melkein joka laukauksella. Sen jälkeen ryöstävät lastilaivoissa käypäsen tavaran ja upottavat ne pohjat puhkomalla. Uusia laivoja tarvitaan tilalle. Niinhän nuo Oulun viisaat tiesivät, ettei tervattava puu maailmasta lopu. Ja mikäpä niillä oli tietäissa, kun varsinkin kesäaikaan melkein joka viikko tulee uudet, maailmalla kaiken nähneet merimiehet ihmeistä kertomaan”.

Uhkaavasta talon menetyksen vaarasta puhuttiin isäntien kesken useamminkin. Asiaa tuumailtuaan Pekka kerran virkkoi: ”Eipä sille olla paljonkaan tehtävissä. Voisi sentään yksi konsti olla, jota voisi kokeilla. Sen käytössä pitäisi meidän naapurusten välillä olla rajaton luottamus”.  Kuulemastaan ilostuen naapurin isäntä sanoi luottamuksen riittävän.

Sen jälkeen Pekka selosti suunnitelmansa: ”Meidän on tehtävä kauppakirja, jolla sinä myyt talosi täysineen minulle. Asut talossasi kuten ennenkin. Kun ajat tästä paranevat ja velka Oulun kauppahuoneen kanssa on selvitetty, kauppakirja revitään ja palat poltetaan. Sinä olet talossasi taas täysi isäntä eikä kauppakirjasta jää jälkeäkään”. Kauppakirjat tehtiin Pekan suunnittelemalla tavalla. Naapurin isännälle velkahaastetta tuonut lautamies joutui toteamaan, että talo on myyty ja haaste on myöhästynyt.

Naapurin pojat kasvoivat ja talous koheni. Saatiin uusi palsta tervametsää ja siitä tervaa. Oulun kauppahuoneen velasta päästiin eroon. Kauppakirja poltettiin ja täysi isännyys palasi naapurille. Näin oli Letuksen Pekka, maankuulu seppä ja asioissan taitavaksi tunnettu isäntä, auttanut naapuriaan hyvän huikosen eteenpäin.

Tuntuuko tarina liian hyvältä ollakseen uskottava? Kuulin sen ensi kerran koulupoikana. Vielä vuonna 1935 kaksi vanhaa lautamiestä vakuuttivat, että tapaus on viimeisen päälle tosi.

***************************

Hapanta

Joulun aikana tulee syötyä liikaa ja vatsapolo joutuu koetukselle. Hapatetut maitotuotteet auttavat meitä mahapatona ähkiviä. Ohessa muutama helppo resepti eli resetti kuten Kainuussa sanotaan. Lähde: Karjalainen 15.11.2018.

Viili

1 l täysmaitoa

1 rkl viiliä

Sekoita tilkkaan maitoa viili. Sekoita viiliä haarukalla ja lisää se huoneenlämpöiseen maitoon. Jaa viili astioihin ja peitä kelmulla tai foliolla. Jätä kypsymään huoneenlämpöön vuorokaudeksi. Siirrä viili jääkaappiin ja nautiskele kylmänä sellaisenaan, kanelin ja sokerin, hunajan tai marjojen kera. Ota siemen viiliä seuraavaa satsia varten.

Jogurtti

1 l täysmaitoa

1 dl kreikkalaista, turkkilaista tai bulgarian jogurtti

1 dl maitojauhetta

Kiehauta maito. Jäähdytä maito noin 40-asteiseksi. Sekoita joukkoon siemenjogurtti sekä maitojauhe. Maitojauhe tekee jogurtin paksummaksi, sellaiseksi, jota olet Kreikassa saanut nauttia.

Kaada seos uunivuokaan, peitä se foliolla ja laita vuoka 50 asteiseen uuniin. Hapatukseen kuluu aikaan noin viisi tuntia (42-45 astetta). Viileämmässä lämpötilassa hapatus kestää kauemmin.

Jos jogurtti tuntuu liian  juoksevalta, voit valuttaa sen sideharsolla tai suodatinpaperilla vuoratussa siivilässä.

Nauti alkuperäisen kreikkalaisen tavan mukaan hunajan kanssa tai marjojen tai hillojen kanssa.

***********************

 

 

Moilaset-sukusanomat 2/2017

Sisältö

Päätoimittajalta
Moilaset Hossassa
Amerikan vieraiden tapaaminen (Pentti Seppänen, Rebecca Hoestra)

Muisto Norjasta
Muistelu radion tulosta
Kesällä 2018 Aunuksen Karjalaan

********************

Hyvää Joulunaikaa Moilaset!

Jälleen on päättymässä yksi toimintavuosi sukuseuramme historiassa. Kesä huipentui sukutapaamiseen Hossassa. Suomen satavuotiskansallispuisto tarjosi upeat puitteet tapaamisellemme. Järjestelyt toimivat hienosta. Kiitos Pentille järjestelyistä. Sukutapaamiseemme saimme myyntiin uusintapainoksen ensimmäisestä sukukirjastamme Kaskimailta kansaksi. Sitä on jälleen saatavissa. Kts Moilasshop-sivuiltamme.

Vuosikokouksessa uusiutui seuramme hallitus. Hallitukseen valittiin Timo Moilanen Oulusta (varapj.), Ilona Soiniitty Espoosta (siht.), Pentti Moilanen Oulusta, Heikki Moilanen Kajaanista ja Reino Moilanen Sotkamosta. Pentti Seppänen jatkaa rahastonhoitajana sekä sukurekisterin ylläpitäjänä. Puheenjohtajan valinta yllätti. Minua esitettiin puheenjohtajaksi ja tulin valituksi. Kiitän luottamuksesta ja otan nöyrin mielin tehtävän vastaan. Kiitän Kyllikki Savikkoa pitkästä rupeamasta seuramme johdossa. Seuramme toiminta tarvitsee jatkuvaa uusiutumista, ajassa elämistä ja uusia toimijoita. Nyt on ilahduttavaa uusien jäsenien tuleminen seuraamme. Heidän saamisestaan meillä kaikilla vastuu.

Meillä kaikilla halu selvittää mistä olemme tulleet ja minkälaisia geenejä kannamme. DNA-testit ovat viime vuosina lisääntyneet sukutaustojen selvittämisessä. Vahvimmin Itä-Suomalaisten taustoista tehdyt testit osoittavat, että juuremme vievät aasialaisten kansojen perimään, jopa Volgan mutkasta itään. Sieltä tuli siis suurin vaellus Suomeen, kuten myös Moilaset saapuivat Karjalan kannaksen kautta Itä-Suomeen. Osa tuli Viron ja Ruotsin kautta. Siitä syntyi sekoitus, joka näkyy edelleen tavoissa, luonteessa ja käytöksessä. Kaikkina aikoina tänne on tultu ja täältä lähdetty. On ollut vastenmielistä seurata viime aikojen keskustelua, jota on käytetty omien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. On unohdettu historia ja perusteet, jotka meidän demokraattisen kehityksen ovat edesauttaneet. Ilman vahvaa pohjoismaista perustaa emme olisi se maa mitä olemme nyt. Olkaamme ylpeitä näistä ominaisuuksista, jotka synnyttivät näin hienon valtion kaikkien vaikeuksien jälkeen. Juhlikaamme ylpeästi satavuotiasta Suomea.

Ensi kesänä suuntaamme juurillemme Laatokan Karjalaan. Siellä saamme tutustua Sortavalan, Käkisalmen ja Viipurin lisäksi aikaisempiin suomalaiskyliin. Matkan järjestäjänä on kokenut Tilausmatkat – Matka-Moilanen. Mukavasti Moilasten matkassa. Yövymme kaupungeissa ja majoitus on hotelleissa. Tervetuloa mukaan. Katso matkaohjelma sivuiltamme tai nettilehdestämme.

Tässä lehdessämme saamme tuulahduksen Amerikasta, josta Rebecca Hoestra perheineen vieraili Suomessa kesällä. Pentti Seppäsellä oli tilaisuus tavat heitä Kuusamossa. Lisäksi julkaisemme perinteenkeruukilpailun satoa kirjeen sota-ajalta. Siinä kuvastuu miten perheiden oli tultava toimeen. Radion tuleminen toi valoa tulevasta.

Hyvää joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta, tavataan ensi kesänä sukumatkalla Aunuksessa!

Raimo Moilanen

********************

Sukutapaaminen Hossassa 21. – 23.7.2017

RM

Lauantaina Moilaskansa kokoontui Hossan lomakartanoon, jossa suurin osa osallistujista majoittui. Kahvien jälkeen ryhmä jakaantui kahteen osaan. Osa lähti patikoimaan Värikallioille ja osa autoilla kanjonijärviristeilylle Julmalle Ölkylle. Sää oli viimekesän mukainen puolipilvinen ja kolea. Heti Hossaan saavuttua sai nähdä, että uusi kansallispuisto kiinnostaa ihmisiä. Kaikki majoituspaikat olivat täynnä turisteja. Retkien jälkeen nautimme lounaan rajakartanossa.

Illansuussa kokoonnuimme Hossan poropuistoon. Ensin menimme kapulalossilla läheiseen saareen, jossa talon eloisa emäntä kertoi paikasta ja toiminnasta. Pentti Seppänen lauloi ja laulatti meitä.

Maukas poroillallinen nautittiin poropuiston ravintolassa. Illalla Rajakartanossa majoittuneet viettivät iltaa yhdessä saunoen ja uskaliaimmat uiden järvessä.

Sunnuntaina Moilaset kokoontuivat Hossan Luontokeskukseen. Aluksi Luontokeskuksen tiedottaja Sini Salmirinne kertoi alueen kehityksestä ja kansallispuistostatuksen aiheuttamista toimista. Uusia luontopolkuja, siltoja ja opasteita on rakennettu. Kävijämäärän kasvun myötä majoitus- ja ravitsemispalveluita tarvitaan lisää. Se lupaa hyvää koko Ylä-Kainuun ja Kuusamon matkailun kehittämiselle. Koko Suomen alueella juuri matkailu on eniten kasvava toimiala. Täsät osoituksena on suorien lentojen kasvu Kuusamoon. Siitä kasvusta myös Ylä-Kainuun olisi otettava oma osansa.

Vuosikokouksessa valittiin uusi hallitus sekä puheenjohtaja. Ensi kesän sukutapaamisen kohteeksi valittiin Aunuksen Karjala. Bussikuljetus järjestetään Oulun, Kajaanin ja Joensuun kautta.

Lähtökahvien jälkeen hyvästelimme Hossan. Tapaamisesta jäi hyvä muisto. Oikea valinta Suomen juhlavuoden kansallispuistoksi.

*********************

Kirje Yhdysvalloista – vierailu Suomeen

Hei,

Terveisiä sinulle Toivolasta (Michigan). Ohessa on kuva meistä neljästä, jota tulimme Suomeen.

Matkamme Suomessa oli ihana. Olimme siellä syyskuun 11 ja 30 päivien välisen ajan. Me ajoimme melkein 4000 km Suomen, Norjan ja Ruotsin alueilla ja vierailimme 125 sukulaisemme luona. Vuokrasimme auton ja vierailimme monissa kaupungeissa ja kirkonkylissä: Helsingissä, Valkeakoskella, Tampereella, Töysässä, Perhossa, Oulussa, Kiviniemellä, Pudasjärvellä, Taivalkoskella, Posiolla, Kuusamossa, Sodankylässä, Kittilässä, Rovaniemellä, Orajärvellä, Sattasessa, Vuotsossa, Inarissa, Ivalossa, Utsjoella, Enontekiöllä, Kilpisjärvellä, Karasjoella, Kautokeinossa, Fossbakken ja Lavingessä Norjassa, Kiiruna ja Pajalassa Ruotsissa.   Useimmissa paikoissa asui meidän sukulaisiamme. Näimme auringon vain kolmena päivänä ja revontulia kahtena päivänä.

Tapasimme Pentti Seppäsen ja hänen pojanpoikansa Kuusamossa. Oli mukava tavata heidät. Sain hankittua itselleni Moilasten sukukirjan. Toivoisin pystyväni ymmärtämään suomen kieltä.

Vietimme myös neljä päivää Hollannnissa matkustellen monilla alueilla. Mieheni esi-isät tulivat Hollannista joten halusimme nähdä myös heidän kotimaansa.

Sillä aikaa kun olimme Suomessa löytyi 32 vuotiaalta pojaltamme kasvain oikeasta reidestä. Saavuttuamme takaisin kotiin matkustimme Rochesteriin Minnesotaan, jotta hän voisi aloittaa viiden viikon sädehoidot. Hoitojen loputtua kasvain poistettiin leikkauksessa 1. joulukuuta. Hän on nyt kotona toipumassa, ennuste on erittäin hyvä. Jumala on vastannut rukouksiimme

Toivotan teille kaikille Siunattu Joulua ja Iloista uutta Vuotta!

Rakkaudella

Becky Hoestra

Suomennos RM

Tapaamiseni Rebecca Mattila Hoekstran kanssa 18.9. Kuusamossa

Tämän vuoden aikana on sukuseuramme saanut poikkeuksellisen paljon uusia jäseniä. Yksi heistä on Hancockista Toivolasta oleva Rebecca. Hänen esi-isänsä on suoraan alenevassa polvessa ” Reissu-Annti” Puolangalta jälkeläisiä. Isi-isät ja äidit ovat ovat vuosisatojen kuluessa siirtyneet Suomussalmen, Taivalkosken kautta Pudasjärvelle, josta Rebeccan isoäiti perheineen on muuttanut Yhdysvaltoihin, siten että Rebeccan mummu ja äiti Margaret Ann ovat syntyneet siellä ja äiti 1936 Toivolassa MI:ssa.

Rebecca oli syyskesällä matkalla Suomessa miehensä Garry Leen ja poikansa Zachary Ian vaimoineen kanssa. He kulkivat läpi Suomen Helsingistä Tromsaan kuukauden ajan ja halusivat tavata jonkun sukuseuran ”silmäätekevän”. Rebecca oli jo tänä vuonna liittynyt seuraamme. Raimo Moilasen kanssa sovimme, että minä menen heitä tapaamaan Kuusamoon, asunhan niinkin lähellä heidän reittiään kuin 100 km. Vähän jännitti, miten keskustelu onnistuu, kun englannin opiskelustani on jo kulunut 57 vuotta. Onneksi tulkikseni sain lapsenlapseni Eemelin, joka on lukiolainen ja innostunut englannin kielestä. Rebeccakin osoittautui osaavan jonkin verran suomea. Tapasimme Kuusamon ABC-aseman ravintolassa. Lounastimme yhdessä ja keskustelukin sujui. Amerikan vieraat osoittautuivat sympaattisiksi ja hauskoiksi tavallisiksi ihmisiksi. Rebecca on kirjanpitäjä ja Garry automekaanikko. Minä kerroin heille sukuseuramme toiminnasta ja annoin tai myin Kaskimailta kansaksi kirjan, josta heti löytyi Rebeccan esi-isiä. Rebecca antoi minulle Sukuseuran arkistoon hänen omat sukutaulunsa. He olivat hyvillään siitä, miten olivat matkallaan jo tavanneet Suomen sukulaisia ja että tapaaminen Kuusamossa onnistui.

Pentti Seppänen

********************

Muisto Raisista

Pentti Seppänen lähetti vävyltään saamansa linkin videosta, joka kertoo Norjan Raisin kunnassa olevista sukulaisistamme. 90-luvulla sieltä saapui bussilastillinen Moilasten perillisiä Puolangan sukutapaamiseen. 1997 puolestaan sukuseuramme teki vastavierailun Raisiin, jossa vastaanotto oli ollut lämmin lohikeittoineen ja täytekakkuineen. Raisi sijaitsee runsaskalaisen lohijoen varressa Pohjois-Norjassa, jonne muinoin Moilasia on Kainuusta lähtenyt. Teksti on norjaksi sekä kveeniksi. Kveenin kielen kautta asia selvenee.

https://www.nrk.no/kvensk/en-stor-forteller-fra-reisadalen-1.13831016

*********************

Kirje sota-ajalta

Martta Hänninen

Hyrynsalmi 28.1.1941

Terveiset täältä kotitanhuvilta, terveinä olemme kaikki olleet ja sehän se onkin tärkein asia! Monet sydämelliset kiitoksemme kaikista niistä lähetyksistänne, mitä olemme saaneet vastaan ottaa! Parhaimmat kiitokseni niistä suksista, jotka sain suureksi ilokseni aivan omikseni, ne oli kyllä äärettömän tervetulleet. Kiitokset myös kirjeistä, joita on saapunut kaksittainkin, ennen kun ehdin vastaamaan. Kun pakkanen on paukkunut nurkissa, on täytynyt istua vaan turkissa, täällä on niin kamalat pakkaset, että liekö ikinä ennen ollut.

Emme sentään ole yksikään aivan kylmettynyt, olemme lämmittäneet huoneita kaksi kertaa päivässä, niin on niissä tarennut yön köllötellä. Nyt kun on noita puita kumminkin riittämiin, niin on saanut oikein tosissaan polttaa. Siitinvaarasta sai niin äärettömän hyviä honkia, ei niitä ole vielä kaikkia kotiin ajettu. Kyllä se vaan on sellaista, että tahtoo ne pakkasella nämä vanhat huoneet olla kolioita, vaikka kuinka lämmittäisi.

Pitänee tässä viimein ottaa puheen aiheeksi se radio, jonka olemme saaneet ja komeilee tuolla pirtin peräseinällä, sille varta vasten tehdyllä pöydällä, ja on jokaiselle kaikki kaikessa tätä nykyä.

Kun saimme sen ensimmäisen kirjeen, josta näimme että radio tulee, aloimme verukehtia vieraillekin. No ne heti, ”höm tuota, oletteko tilanneet radion”. Urhoa vähän hymyilytti, niin kysyjä sanoi hyvin mahtavasti, ”mahtaapa tulla radio”.

No sitten tiistaipäivänä posti-setä tuopi ilmoituskortin, että radio on asemalla. Jaakko sattui tulemaan sen yön aikana kotiin. Hän teki Urholle valtakirjan , kun hänen piti keskiviikkoaamuna lähteä Kuhmoon poroja hakemaan. Urho kävi sen sitten asemalta hakemassa, junassa toi pysäkille ja siitä hevosella.

Kyllä se oli jännittävää kun se laatikko kannettiin reestä pirttiin. Savottalaisetkin myhäilivät hyvillään, ”no ei sitä olisi uskonut, että tässä saadaan vielä radiokin kuulumaan”.

No pojat sitten ottivat radion laatikosta ja meinasivat laittaa sen kuntoon. He lukivat ohjeita ja miettivät, kynsivät päätään, mutta ei ruvennut älynystyrät toimimaan. Ne pistivät sen takaisin laatikkoon ja vakava varoitus: ”siihen ei kukaan saa koskea”. Pojat tuumasivat että huomenna pitää hakea joku asiantuntija laittamaan radio kuuntelukuntoon.

Mutta eläpäs huolikaan, sattui siinä illan kuluessa naapurin Timo pistäytymään sattumalta pirttiin. Pojat heti kertomaan, että ollaan nyrkin kokoisessa ihmeessä, kun olisimme mielellämme kuunnelleet uutiset, mutta emme saa radiota siihen kuntoon. Timo ensi hämmästyy että onko teillä aivan tosissaan radio ja sanoo sitten, että ruvetaanpa katsomaan minkälainen se on. Timo nostaa radion pöydälle, lukee ohjeet moneen kertaan, lukee ja mietti. Kaikki tapahtuu hyvin varovasti ja tarkkaavaisesti. Vihdoin hän sanoo, että jos saan ruveta laittamaan, niin kyllä ne uutiset kuullaan tänä iltana. No siihen jokainen sanomaan, laita hyvä mies jos suinkin osannet.

Me kaikki seuraamme silmät pyöreinä Timon toimia ja toivomme hänen onnistuvat. Timo kantaa radion pirtin pöydälle ja alkaa laitta osia paikoilleen. Välillä lukee ohjeita hyvin tarkasti ja pistää taas jonkun osan paikoilleen, ja selittää meille kuinka ohjeissa neuvotaan. Me kaikki, savottalaiset mukaan luettuna seisomme ja katsomme niin kuin ”lehmät uutta konttia”.

Sitten Timo laittaa antennin pirtin orsiin ja sanoo, että kokeillaan ensin ilman maajohtoa. Sitten alkaa pyöritellä nappuloita, mutta eihän sieltä mitään kuulunut. No sitten rupesivat maajohtoa laittamaan ulos. Timo oikoo sitä johtolankaa. Kullervo vääntää hiki hatussa seinään reikää, Urho iskee rautakankia seinän takan jäiseen maahan. Siinä heiluu tuppi jos kukkarokin.

Viimein langat oli saatu sarhottua seinän läpi, maajohto rautakangin alle ja antenni johonkin keppiin ulkohuoneen katolle. Sitten Timo kävelee hyvin arvokkaasti radion luo, alkaa pyöritellä nappuloita. Me toiset istumme kuin kysymysmerkit ja seuraamme radionlaittajan pienimmänkin liikkeen. Vihdoin jännitys laukiaa. Kun Timo on aikansa touhunnut sen radion ääressä, alkaa sieltä kuulua ääntä, ja sehän saa hymyn jokaisen kasvoille.

Niin uutiset kuunneltiin ensimmäisen kerran sinä iltana. Myöhemmin samana iltana sieltä kuului jotai ”Humu-Pekka”-laulua, niin mummokin nauroi silmät vesissä, että ”nuin monenlaistako sieltä kuulu, ei uskoisi”.

Sitten sovittiin, että Timo tulee huomenna laittamaan radion oikealle paikalleen, tekee sille pöydän, kun hänellä ei ollut muitakaan kiireitä, kun rautatien teko tällä kohtaa on loppunut. Rupesimme nukkumaan, hyvillä mielin tietenkin.

Aamulla sitten Timo tuli mukanaan sahat, höylät ja kirveet. Alkoi pöydän suunnitteleminen, apuna hänellä oli tukinajuri Kullervo Moilanen. Siinä kävi loiske, läiske, ryske ja pauke, ennekuin se oli valmis. Illalla oli jo kaikki paikoillaan. Antenni kulkee pirtin katolta viirin latvaan. Se radiopöytä on ajuri K. Moilasen suunnittelema ja puuseppä T. Moilasen tekemä ja on hyvin käytännöllinen ja tarkoitukseen sopiva.

Kuuntelemme uutiset, aamu- ja iltahartaudet, kuunnelmia y.m. Pyhän oli radiokirkossa useita vieraita, Niskalan emäntä ja isäntä, Koivuniemen nuoriherra ja Bertta, myös Virran Väinö. Radioista kuuluu oikein hyvin ja olemme kaikki oikein kiitollisia siitä. Mummokin sanoo, että on kyllä mukava olemassa tuollainen, josta kuuluu niin monenlaista. Minä kävin viime viikolla ostamassa kuunteluluvan, se maksoi 120 mk. Urho antoi rahan.

Täällä on housut ja lakanat valmiina, lähetämme ne tällä viikolla. Mielellään ne antoivat kansahuollosta luvan, mutta täällä ei tahdo kaupoissa olla valinnan varaa. Huomasimme myös, että tikkuri ja lyyssi jäivät tänne. Lähetämme ne siinä paketissa. Tuo kangas kahteen lakanaan maksoi 105 mk, kyllä nykyään hintaa on kaikella.

Pojat kuulemma lähettää ne taljat tällä viikolla, emme ole vielä saaneet niitä verinelikoita Hietajärveltä. Lehmä ei ole vielä poikinut, mutta luullaksemme se pian tapahtuu. Emme saa mistään voita että lähettäisimme, kun nuo kortiannokset menee niin tarkkaan, eikä oikein tahdo riittää. Sitten se taas on eri juttu, kun lehmä poikii. Aina täällä on kaupassa sitä tanskalaista sikaa, sitähän mekin olemme vähän ostaneet, kun poronliha on kaikki. Mutta se on niin hirveän kallista.

Opettaja Kauko on palotarkastaja, kävi viime pyhänä tarkastamassa kaikki uunit. Tuota karjakeittiön uunia oli vähän moittinut. Ei sitä pirtin uunia ole muut korjannut, kun äiti tukkinut vähän sitä reikää.

Nyt on tarkkaan kuunneltava, milloin kansanhuoltoministeri ilmoittaa, minkä verran kahvi annetaan helmikuussa. Se on vaan merkillistä, kun meiltä kolmelta puuttuu leipäkortit, eivätkä rupea niitä antamaan, vaikka pn monta kertaa käyty kyselemässä. Ei tahdo jauhot riittää kuukaudeksi. Öljyn puolesta sitä nyt näistä puolin rupeaa pärjäämään, kunhan vähänkin antaisivat.

Täällä on poro kiinni, Jaakko toi sen. Sitä pojat opettaneet, näkyy se hyvin taluvan. Ne syöttävät sille lehtiä, kortteita, naavoja sekä toisenvuotista jäkälää, leipä kelpaisi myöskin.

Pitänee lopetella tällä kerta, terveisiä vaan paljon kaikilta!

Terv. Martta

Kirjeen kirjoitti Martta Hänninen os. Moilanen sedälleen Matille Rovaniemelle. Matti toimi siellä opettajana. Martta oli perheen vanhin lapsi ja tuolloin 20-vuotias. Martan äiti Anna jäi leskeksi yhdeksän alaikäisen lapsen kanssa miehensä Oskarin kuoltua 1938. Talouteen kuului Oskarin äiti Vappu sekä Matin veli Jaakko. Tuohon aikaan elettiin välikautta talvisodan ja jatkosodan välissä, jonne myös Jaakko ja talon kaksi juuri täysikäisyyden täyttänyttä poikaa joutuivat. Radion kuntoon saattaja oli Timo Moilanen naapurista Niskalasta. Myöhemmin Timo toimi Hyrynsalmen kunnansihteerinä ja sai kunnanjohtajan arvonimen jäätyään eläkkeelle. Vaikka naapureilla oli sama sukunimi, niin täytyy mennä aina Reissu-Anttiin ennen kuin sukuyhteys löytyy.

********************

Karjalan matka 19. – 22.7.2018

Matkan hinta:

395 €/hlö (vuoden 2017 hinta, ensi vuoden hinta varmistuu 2/18)

Matkan hintaan sisältyy:

Bussikuljetus Oulu-Kajaani-Joensuu-Sortavala-Käkisalmi-Viipuri-Imatra-Joensuu-Kajaani-Oulu, majoitus hotelleissa (1 yö Sortavalassa, 1 yö Käkisalmessa, 1 yö Viipurissa); ruokailu puolihoidon mukaisesti (aamiainen ja illallinen); kaupunkikierrokset ja ostoskierrokset; ryhmäviisumi + passinrekisteröintimaksu

Hintaan ei sisälly:

Toimistokulut 10 €/lasku

Matkareitti:

1 pv      Oulu – Kajaani – Joensuu, Värtsilä rajanylitys, Ruskeala (Louhos ja Herran Kukkaro), Sortavala, kaupunkikierros, majoittuminen ja illallinen

2 pv      aamiaisen jälkeen Lahdenpohja, Lumivaara, Kurkijoki, Hiitola, Käkisalmi, majoittuminen ja illallinen

3 pv      aamiaisen jälkeen Kiviniemi, Muolaa, Viipuri, kiertoajelu, majoittuminen ja illallinen

4 pv      aamiaisen jälkeen viimeiset ostokset ja lähtö kotimatkalle, Tali-Ihantala, vanha Enso, Svetogorsk – Imatra – Joensuu – Kajaani – Oulu

Ryhmäviisumia varten tarvitaan sähköisesti täytetty viisumianomuskaavake, 1 värillinen valokuva, kopio passista ja vakuutusyhtiön todistus matkavakuutuksesta. Jos teemme sähköisen anomuksen veloitamme siitä 5 €/hlö. Passi on oltava voimassa vähintään 1/2 vuotta matkan jälkeen, valokuva ei saa olla 1/2 vuotta vanhempi.

Matkan järjestäjä:

Tilausmatkat Oy – Mukavasti Moilasen Mukana… (www.tilausmatkat.info)

******************

 

Moilaset-sukusanomat 2/2016

Sisältö
Päätoimittajalta
Puheenjohtajan palsta
Moilasten geenitausta
Sukutapaaminen Kuopiossa
Kirje Ýhdysvalloista
Kesällä 2017 Hossaan

Hyvää Joulunaikaa Moilaset!

Melkoisen jouluyllätyksen sain viime viikolla kun ryhtyessäni tekemään tätä joulujulkaisua huomasin, että kotisivumme ovat kaatuneet. Sivut oli hakkeroitu ja kaikki tieto hävinnyt. Se tiesi aikamoista lisätyötä. Nyt kuitenkin uudet modernimmat sivumme toimivat jälleen ja edessäsi on uusin Moilassanomat. Täydennän muita tiedostoja pikimiten ajantasalle. Tämä oli jälleen osoitus sähköisten järjestelmien haavoittuneisuudesta.

Sukuseuramme valmistelee jo ensi kesän tapaamista Suomussalmen Hossaan. Mielenkiinto uutta kansallispuistoa kohtaan on kohonnut perustamispäätöksen jälkeen ulkomaita myöten. Olemme varautuneet matkailijoiden ryntäykseen kiinnittämällä majoitustiloja sukutapaamiseemme.

Hallituksen syyskokouksessa saimme iloksemme todeta useita uusia jäsenhakemuksia. Toivomme teidän kaikkien apua jäsenhankinnassa.

Puheenjohtajan palsta, Kyllikki Savikko

Mitä geneettinen sukututkimus on?

Sukututkija- ja sukuseurapiireissä on viimeisen kymmenen vuoden aikana kiihtyvässä määrin kasvanut kiinnostus geneettiseen sukututkimukseen. Itse törmäsin aiheeseen 9 vuotta sitten erään sukuseuran esitellessä tutkimuksiaan. Aihe oli vuoden 2016 valtakunnallisten sukututkimuspäivien teemana ja kursseja aiheesta järjestetään ympäri Suomea.
Geneettisen sukututkimuksen lähtökohtana on se tosiasia, että jokainen meistä kantaa geneettisessä perimässään tietoa esivanhemmistaan aina ihmissuvun alusta alkaen. Tämä tieto on paketoitu solujen kromosomeissa ja mitokondrioissa säilytettäviin DNA – kierteisiin. DNA – kartoitusta tehdään ns. kuluttajatestien avulla. Valtaosa suomalaisista DNA – testin tehneistä on käyttänyt yhdysvaltalaista Family Tree DNA:ta.
DNA-kartoituksen ja –vertailun tuloksena syntyvä tieto henkilön geneettisestä perimästä, ns. genomitieto voi olla sukututkimukselle oiva työväline. Se kuitenkin edellyttää aina vähintään kahden henkilön DNA-kartoituksen tulosten vertailua.
Genomitietoa voidaan hyödyntää sukututkimuksen tulosten toteen- näyttämisessä. Tässä vahva työväline on isälinjavertailu, sillä isälinjassa kaikki peräkkäiset esi-isät kuuluvat varmuudella samaan Y-kromosomin haploryhmään. Voidaan esimerkiksi verrata saman suvun eri sukuhaaroissa suoraa mieskantaista esipolvilinjaa pitkin polveutuvien edustajien Y-kromosomin haploryhmiä ja näin varmentaa tai kumota arkistoaineiston perusteella tehtyjä johtopäätöksiä. Tällaista vertailua tehdään tätä nykyä useissa sukuseuroissa. Vastaavalla vertailutavalla isälinjaa voidaan käyttää myös aviottoman lapsen isän henkilöllisyyden selvittämisessä. Nykypäivän sukututkijan on hyvä pitää mielessään genomitiedon tarjoamat hyödyt asiakirja-aineistoon perustuvan
tiedon varmentamisessa.
Ensi vuonna Suomi juhlii 100 – vuotista itsenäisyyttään monenmoisin ohjelmin. Sukuseuramme juhlii Hossassa, kesäkuussa vihittävässä uudessa kansallispuistossa.

Sukurikasta ja sukurakasta joulunaikaa ja hyvää uutta vuotta 2017!

 

Moilasten geenitausta

Olemme saaneet yhteydenoton sukututkija Ari Kolehmaiselta Mikkelistä. Hän on tutkinut useita Itä-Suomen sukuhaaroja. Ohessa hänen lähettämänsä viesti:

Hei!
Olen kokenut sukututkija ja koulutukseltani Suomen historian maisteri (FM). Olen tehnyt erityisesti lukuisten sukujen esipolvitutkimusta 1500- ja 1600-luvuilta. Erityisosaamiseni on 1500-1600-lukujen hankalien sukujuontojen selvittäminen. Tutkin luonnollisesti tuoreempiakin aikoja. Toimin myös Nyyssösten sukuseuran DNA-koordinaattorina ja parissa DNA-projektissa.

Lueskelin sukuseuranne internet-sivuja ja ajattelin jos mahtaisitte tarvita apua varhaisten sukuhaarojenne yhdistämistyöhön (siis muidenkin kuin Kainuun Moilasten) ja Kainuun Moilasten tulosuunnana selvittämiseen. Y-kromosomin DNA-testit antaisivat myös paljon lisätietoa. Muutamasta Moilasesta on 67 markkerin testit tehty ja sen perusteella Moilaset ovat N-haploryhmän karjalaisklaania Z1939.

Olen tutkinut erittäin paljon etenkin Savon, Kainuun, Karjalan, Keski-Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan alueita ja onnistuneesti selvittänyt sukujen varhaisvaiheita sekä yhdistänyt sukuhaaroja.

Ystävällisin terveisin,
Ari Kolehmainen
FM, sukututkija

Haploryhmä N

Haploryhmä N (N-M231, ”Niilo”) on ihmisen Y-kromosomin haplotyyppi, joka on yleinen Pohjois-Euraasiassa. Isälinjan haploryhmän tyyppi N on yleinen suomensukuisilla kansoilla. Muualla maailmassa tyyppiä N tavataan erityisesti pohjois-Venäjällä mm jakuuteilla. Tutkijat olettavat tyypin N kehittyneen Kaakkois-Aasiassa ja levinneen sieltä pohjoiseen, josta länteen. Suomalaisille ominainen N:n alatyyppi on N1c1a (M-178, P-298).
Haploryhmä N polveutuu haploryhmästä NO. Sitä pidetään suhteellisen nuorena, ja se on levinnyt Pohjois-Euraasiaan viime jääkauden jälkeen. Markkeria kantavat miehet ilmeisesti siirtyivät pohjoiseen kohti ilmaston lämmetessä holoseenikaudella. N-haploryhmän puuttuminen Amerikan intiaaneilla viittaa siihen, että levittäytyminen Aasiaan tapahtui Beringinsalmen syntymisen jälkeen. Haploryhmän on esitetty syntyneen Kaakkois-Aasiassa 15 000-20 000 vuotta sitten ja levinneen sitten vastapäivään nykyisen Mongolian ja Pohjois-Kiinan alueelta Koillis-Eurooppaan saakka. N1c syntyi ehkä 12000-8000 vuotta sitten.

Haploryhmä N:llä on laaja maantieteellinen levinneisyys kautta koko Pohjois-Euraasian, ja sitä on tavattu satunnaisesti eteläisemmiltäkin alueilta kuten Kaakkois-Aasiasta, Nepalista, Lähi-idästä ja Etelä-Euroopasta. Suurimmat esiintymistaajuudet on löydetty Pohjois-Euroopan suomensukuisilta ja balttilaisilta kansoilta, Länsi-Siperian obinugrilaisilta ja pohjoisen samojedeilta sekä Siperian turkinsukuisia kieliä puhuvilta jakuuteilta. Korkeimmillaan taajuus voi olla 75 %:n luokkaa. Venäläisillä haploryhmän taajuus on 10-20 %:n luokkaa.
Lähde: Wigipedia

Sukuseura Moilaset kesätapaaminen Kuopiossa 23. – 24.7.2016

Lauantaina kokoonnuimme Kuopion torin vieressä olevalle turistipysäkille, jossa meitä tilausbussi odotti kiertoajelulle. Bussintäysi Moilaskansaa tähysti Kuopion keskustaa ja sen nähtävyyksiä. Kuopio on vilkas Pohjois-Savon piäkaapunti ja näytti kesäiset parhaat puolensa. Suuntasimme kohti Puijoa, jossa meitä odotti luonas. Ennen Puijolle menoa otimme kyytiin asemalta vielä pari osallistujaa.Maittavan lounaan lomassa saimme ihastella Kuopion ja Kallaveden maisemia pyörivässä Puijon torniravintolassa. Lounaan jälkeen jatkoimme kierrosta Ortodoksiseen kirkkomuseoon, jossa on esillä Vanhan Valamon luostarin aarteet.

Kierros päättyi majoittautumiseen kaupungin hotelleissa ja osallistujilla oli jo kiire valmistautua Kallaveden risteilylle.
Risteilyaluksellamme m/s Queen R:lla nautimme aluksi päivällisen aluksen ravintolassa. ruokana oli maukas kermainen rantakalaruukku, johon ei suolaa tarvinnut lisätä. Risteily saapui Alahovin viinitilalle, johon seurueemme suunnisti.

Alahovissa saimme maistella tilan viinejä ja ostaa niitä myös tuotteita tuliaisiksi mukaan. Paluumatkan teimme toisella aluksella m/s Ukolla. Risteily Kallavedellä oli mainio päätös ensimmäiselle sukutapaamispäivälle. Maisemat olivat kokemisen arvoiset.

.

Sunnuntaiaamuna osa Moilaskansasta suuntasi Kuopion Tuomiokirkkoon ja osa ihasteli sunnuntaiaamuun heräävää kaupunkia torikahvioissa. Lounaan jälkeen oli vuorossa sukukokous. Kokouksen aluksi saimme kuulla mielenkiintoisen luennon Kuopion historiasta ja seuramme jäsenen Elli Vornasen esitelmän uudesta kirjastaan, joka kertoo sukunsa historiasta.

Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi Tauno Moilanen Imatralta. Hallitus valittiin jatkoon seuraavalle toimintakaudelle. Kokoonpanon näet kohdassa yhteystiedot. Ensi kesän kokoontumispaikaksi valittiin Suomussalmen Hossa.
Kiitos teille onnistuneesta sukutapaamisesta!

 

Kirje Yhdysvalloista

09 marraskuu 2016

Hyvä Raimo ja kaikki sukulaiset Suomessa,
Terveisiä Toivolasta Michiganista teille kaikille. Haluamme toivottaa teille kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta!
Jouluaattona isäni jälkeläiset kokoonnumme yhdessä maatilalle, jossa kasvoimme. Meitä on yleensä 50-65 henkeä ja tämä perinne alkoi vuonna 1949 ja on jatkunut vuosittain. Olen 59 vuotias kuten myös mieheni Garry. Olen kirjanpitäjä maansiirto- ja betoniyrityksessä. Olen ollut tämän yrityksen palveluksessa 1 ½ vuotta. Ennen tätä työskentelin paikallislehdessämme kirjanpitäjänä ja ennen tätä olen työskennellyt Optometricin toimistossa 27 vuotta kirjanpitäjänä. Mieheni Garry on autoteknikko. Hän on ollut korjannut ja maalannut ajoneuvoja viimeiset 38 vuotta.

Elämme puolen kilometrin päässä lapsuuden kodistani. Vanhempani olivat maanviljelijöitä ja maidontuottajia. Kasvoin maatilalla kolmen veljeni kanssa ja opin maatilan työt. Elämme 40 eekkerin palstalla peruskorjatussa 110 vuotta vanhassa talossa. Olemme kasvattaneet kolme lasta ja olemme nauttineet hiljaisesta maaseutuelämästä. Vanhin tytär Sarah on 37-vuotias ja hän on peruskoulun opettaja ja asuu noin 12 kilometrin päässä meiltä Chasselin kaupungissa. Tyttäremme Joanna on 36 vuotta vanha ja naimisissa Jeremyn kanssa ja heillä on 3 tytärtä. Miina on 7 vuotta ja käy toista vuotta koulussa, Amelia on 5 ja alkoi lastentarhan tänä syksynä ja Anja on melkein 3. Joanna on arkistonhoitaja Finlandia Universityssä Hancockissa ja Jeremy on ohjelmoija Wisconsin ulkopuolella olevassa yrityksessä. He elävät Houghtonissa, joka on 18 kilometrin päässä meiltä. Poikamme Zachary on 31 vuotta meni syyskuussa naimisiin Samanthan kanssa. Hän ajaa bussia Houghtonissa ja Samanthan on alakoulun opettaja Hancockissa. He elävät Painesdalessa, joka on 10 kilometrin päässä meiltä.

Äitini kuoli vuonna 2012 veritulppaan lonkkaleikkauksen jälkeen. Hänen kauttaan on yhteys Moilasiin. Isäni kuoli vuonna 1984 harvinaisesta syöpään. Vanhin veli Mark kuoli viime vuonna, hyvin yllättäen. Hän oli sairastanut Parkinsonin tautia 26 vuotta. Hän ja hänen vaimollaan on 4 lasta. Veljeni Johnilla ja hänen vaimollaan on 9 lasta ja hän asuu maatilalla, jossa me kasvoimme. Hän jatkaa lihakarjan kasvatusta. Nuorin veli David ja hänen vaimonsa omistavat oman yrityksen.

Täällä on normaali sää tänä syksynä. Vielä ei ole tullut lunta, ei edes pakkasta. Päivällä lämpötilat ovat olleet 27 – 38 asteen välillä, yölämpötilat ovat olleet 16 – 22 asteen välillä. Yleensä saadaan noin 75 cm lunta vuodessa. Meidän kesä oli erittäin mukavaa. Lämpötilat olivat korkeat 38 – 44 asteen välillä. Oma puutarha teki melko hyvän sadon tänä vuonna.
Aiomme tulla Suomen ensi syyskuussa 2017. Suunnitelmamme heinäkuuksi ei onnistunut. Toivomme viettää 2 ½ viikkoa vierailemalla sukulaisissa. Monet Isäni sukulaiset ovat Pohjois-Suomessa Rovaniemeltä Ivaloon. Toivomme tapaavamme myös joitakin Moilas-sukuseuran jäseniä. Tulemme myös käymään Hollannissa mieheni sukulaisten luona ja Norjassa minun sukulaisteni luona. Kerro meille, jos voimme tulla käymään.
Rakkaudella,
Serkkusi Amerikasta Becky ja perhe

Suomennos Raimo Moilanen

Suomussalmen Hossa valittiin Suomen itsenäisyyden kansallispuistoksi

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen esitti uuden kansallispuiston perustamista Suomussalmen Hossaan. Puisto ulottuu myös Moilasenvaaran ja Kuusamon Julma-Ölkyn alueelle. Valtion alueille tulevan kansallispuiston pinta-ala on noin 11 000 hehtaaria. Alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Kansallispuiston ydin on noin 9 000 hehtaarin laajuinen Hossan retkeilyalue. Uuden kansallispuiston kuuluisimpia nähtävyyksiä ovat Kuusamon puolella sijaitseva Julma-Ölkyn kanjonijärvi ja Värikallion kivikautiset kalliomaalaukset.

Hossan valintaan vaikutti luontoarvojen lisäksi muun muassa se, että kansallispuiston perustaminen edistää alueen ennestään runsasta virkistys- ja retkeilykäyttöä ja siihen perustuvaa yritystoimintaa, millä on suuri merkitys alueen taloudelle ja työllisyydelle.
Puiston sijaintipaikka on ollut myös merkittävä Suomen itsenäistymisen alkuaikoina. Suomussalmella käytiin talvisodan ratkaisutaistelut ja siellä pidettiin vuonna 1917 suuri kansalaiskokous, joka vaati Suomen itsenäisyyttä.
Metsähallitus on aloittanut puiston muutos- ja parannustöiden tekemisen. Olemme varanneet majoitustilaa Loma-Hossasta (www.loma-hossa.fi). Lähetämme lisää informaatiota keväällä. Kesäaikaan Suomussalmella ja Kuusamossa sekä muualla Kainuussa paljon nähtävää ja koettavaa. Suomussalmella on esimerkiksi maankuulu kesäteatteri. Nyt on hyvä aika varata aika kalenteriin ja ryhtyä tekemään lomasuunnitelmaa Hossaan.